Jonas Liimatta
Ylijohtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Tämän blogikirjoituksen myötä aloitamme Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogin. Blogimme tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua sekä tehdä toimintaamme tutuksi. Minulla on ilo olla blogimme ensimmäinen kirjoittaja ja aiheekseni olen valinnut aina tavalla tai toisella ajankohtaisen kaivostoiminnan.

Kaivos- ja metalliteollisuus on jo vuosisatojen ajan ollut tärkeä teollisuuden ala. Ennen malmien löytyminen ja kaivostoiminnan alkaminen oli paikkakunnalle kuin lottovoitto, sillä kaivokset toivat työtä ja vaurautta alueelle. Esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevista kaivoksista voisi mainita Pyhäsalmen ja Lampinsaaren sekä entiset Mustavaaran ja Hituran kaivokset. Ympäristöongelmia on kaivostoiminnasta ennenkin aiheutunut, mutta niihin ei välttämättä puututtu samalla tavalla kuin nykyään, koska tietoisuus ympäristöasioista oli eri tasolla. Edelleenkin kaivosten toiminta lisää alueelle työpaikkoja ja tuo vaurautta, mutta ympäristönormit ovat tiukentuneet. Viranomaisten näkökulmasta keskeistä on estää pilaantuminen jo ennakolta ja toisaalta myös ympäristön pilaajat saadaan paremmin selville sekä vastuuseen toiminnastaan. Ympäristöasioiden tulee olla siis kunnossa ennen toiminnan aloittamista ja mm. vesien tilaa ei saa toiminnalla heikentää. Kaivosten lisäksi myös muut elinkeinot, kuten luontomatkailu, tuovat alueillemme vetovoimaa ja tuloa. Nämä elinkeinot eivät luonnollisestikaan halua, että niiden toimtaedellytykset heikkenevät uusien kaivosten myötä. Yhteensovittamista ja yhteistyötä tarvitaankin eri elinkeinojen ja luontoympäristön kesken.

Kaivostoiminnan aloittamiseen liittyy useita eri viranomaisten vaatimia lupavaiheita ja selvitysvaiheita. Näitä ovat muun muassa malminetisintälupa (TUKES), kaivosturvallisuuslupa (TUKES), kaivoslupa (TUKES), ympäristövaikutusten arviointi (ELY), ympäristölupa (AVI) ja ympäristövalvonta (ELY). Vaikka viranomaisten välinen yhteistyö toimiikin hyvin, voisi silti ainakin kaivosten ympäristölupien valvonta ja luvitus olla yhden tahon vastuulla. Kehitystavoitteena onkin, että asiakkaalle palvelu tapahtuisi jatkossa yhden luukun kautta, vaikka eri asioita hoitaakin eri viranomainen. Lupien ja selvitysten lisäksi erittäin tärkeä kaivostoiminnan edellytys on sosiaalinen hyväksyttävyys. Kestävän kaivostoiminnan aloittamiseen tulisi saada asukkaiden, kunnan ja haitan kärsijöiden hyväksyntä ennen toiminnan aloittamista. Avoin tiedotus ja eri sidosryhmien kuuleminen ovat tärkeitä luotettavuuden ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Myös kunnilla on kaavoituksen kautta elinkeinojen yhteensovittamisessa keskeinen tehtävä. Yksipuolisesti kuntakaan ei voi kaavalla elinkeinotoimintaa kieltää, kuten Kuusamon Juomasuota koskeva KHO:n päätös tänä vuonna osoitti.

Toimin ennen virkamiesuraani 15 vuotta kemianteollisuudessa ja tuolloin pidin itsestäänselvyytenä, että lähtökohtaisesti ensisijainen vastuu toiminnan turvallisuudesta ja ympäristöturvallisuudesta on toiminnan harjoittajalla. Tämän varmistamiseksi tehtiin paljon enemmän kuin lainsäädäntö edellytti. Kemianteollisuuden katastrofionnettomuudet, esimerkiksi Bhopalin ja Seweson tapaukset, ovat mailmanlaajuisesti muuttaneet kemianteollisuuden ympäristöturvallisuuden sääntelyä ja omaehtoista teollisuuden toiminnan vastuullisuutta. Kaivosteollisuus tulee tässä hieman perässä, mutta selkeästi on ymmärretty, että menestyksen edellytys on kestävä ja vastuullinen toiminta. Yhteistyöllä tässäkin on menty selkeästi eteenpäin, josta esimerkkinä Suomessa on kestävän kaivostoiminnan verkoston perustaminen.

Kaivoksella on aina toiminnassaan aikajänne ja jossain vaiheessa se loppuu. Asia on tärkeä huomioda jo toiminnan alkuvaiheessa. Kaivosten tulee asettaa riittäviä vakuuksia sulkemistoimia varten ja toiminnnan loppuvaiheessa alkaa valmistautua kaivoksen sulkemiseen ja alueen ennallistamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla Hituran kaivos on esimerkki, jossa yhtiö oli silloisen ympäristöluvan mukaisesti asettanut vakuutta 2 miljoonaa euroa sulkemiseen. Valituksen alaisessa ympäristöluvassa vakuus oli noin neljä miljoonaa. Kaivoksen mentyä konkurssiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus joutui huolehtimaan kaivoksen sulkemisesta, jonka viimeisin kustannusarvio on yli 20 miljoonaa euroa. Tietoisuus nykykaivoksen sulkemisesta ja sulkemisen kustannuksista on lisääntynyt Hituran myötä. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa on viranomaisten yhdessä kaivoksen kanssa myös hyvä etsiä mahdollisia kaivoksen jatkokäytölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pyhäsalmen kaivoksen erilaiset selvitykset aina CERN-yhteistyöstä pumppuvoimaloihin ja sienien kasvattamiseen.

Suomeen tulee todennäköisesti myös lisää kaivoksia, koska metallien ja mineraalien kysyntä kasvaa ja uudet kaivostekniikat mahdollistavat paremmin Suomessa esiintyvien malmien ja mineraalien hyödyntämisen. Kaivos- ja metalliteollisuus voi mahdollistaa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa tällä hetkellä käytettävien tuotteiden valmistamisen, kuten tuuli- ja aurinkovoimalat ja akut. Tulemme myös hyödyntämään malmeja, joiden pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vuosikymmeniä sitten. Kännyköissä, autoissa ja polkupyörissä käytettävien metallien jäljitettävyyttä me kuluttajat emme tällä hetkellä vaadi. Sen sijaan monien elintarvikkeiden kuten kahvin, soijan ja uusiutuvien polttoaineiden suhteen me kuluttajat alamme olla enenevässä määrin tietoisia mistä ne tulevat, kuinka vastuullisesti ne on tuotettu, ovatko ne luomutuotteita jne. Myös metallituotteen jäjitettävyys olisi tärkeää siksi, että tietäisimme mistä tuotteen valmistamiseen tuotettu malmi on louhittu ja rikastettu ja kuinka vastuullista toiminta on. Tämä tekisi kilpailusta reilumpaa eivätkä vaadittavat ympäristöinvestoinnit heikentäisi kilpailuetua. Kaivosten toimintakulttuuri ja kaivostoimintaan liittyvä sääntely vaihtelevat maittain. EU:n tasolla BAT-vaatimusten (paras käytössä oleva teknologia) tarkoitus on yhtenäistää ympäristöturvallisuusvaatimuksia. Malmi- ja mineraalivarat ovat rajalliset ja toinen puoli jäljitettävyyden tärkeydessä olisi juuri tarvikkeiden kierrättämisen helpottaminen ja tehostaminen. Lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan lisäksi myös tiedostavat kuluttajat veisivät osaltaan kaivosteollisuutta ympäristöystävällisempään suuntaan.