Virkamiehen mietteitä laiturin nokalta – puhdas järvivesi on iso ilo

Henkilökuva Tero Väisäsestä
Tero Väisänen on ELY-keskuksen vesistöyksikön päällikkö, joka on työurallaan tehnyt pitkään työtä vesistöjen parissa.

Vietin kesälomaa Saimaan vesistön Haukiveden saaressa. Loma-aikana sää suosi lomailijaa ja veden lämpötilakin nousi reilusti päälle 20 asteen. Kaikki oli siis kunnossa lomailua ajatellen.

Sinilevä, tuo ikuinen vesillä liikkujan ja virkistäytyjän vihollinen, iski ensimmäisellä lomaviikolla – juhannusviikolla. Piti ihan miettiä, menenkö uimaan vai en. Samoin saunaveden käyttö arvelutti. Insinööri löytää useimmiten ratkaisun. Joten pumppu järveen ja imupää riittävän syvälle, jotta ainakaan pinnalle kertyneet sinilevähippuset eivät saunaveteen päädy. Varmistelin vielä asiaa laittamalla pumpun perään suodattimet, joilla saisin pääosan vedessä olevista hiukkasista ja biomassasta pois. Mutta sinilevistä saunaveteen jo mahdollisesti liuenneita myrkkyjä suodattimetkaan eivät poista.

Sinilevää oli ensimmäisen viikon ajan, mutta sitten se katosi. Helteitä jatkui vielä kolmen lomaviikon ajan sään vaihdellessa lähinnä vain tuulisuuden mukaan. Oli jopa useita lähes tyyniä päiviä peräkkäin. Sinilevä pysyi kuitenkin poissa, ei edes pieniä hippusia näkynyt. Ensimmäisen lomaviikon ajatukseni kaikkien aikojen sinileväkesästä ei toteutunutkaan.

Kuva Tero Väisäsestä ja kalasaaliista

Muistin keskustelleeni 90-luvun lopulla vesistöjen kunnostusgurun K. Matti Lappalaisen kanssa edellisenä syksynä törmäämääni ilmiöön, jossa rehevöitymisen kynnyksellä oleva järvi sinnitteli levättömänä syyskuun lopulle ja sitten lokakuun koittaessa sinilevää oli massaesiintymänä.  Matti muistutti minua ravinteista sekä niiden saatavuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Syksyllä sinilevät sai riehaantumaan muista lähteistä kuten hajoavasta kasvi- ja levämassasta vapautunut fosfori, vaikka vesi olikin jo Pohjois-Suomessa varsin viileää. Typpeä kun useat sinilevät osaavat itse ottaa ilmakehästä tarpeensa verran.

Palataan mökkijärveni sinileviin. Matti kertoi samaisen keskusteluhetken aikana, että alkukesän sinileväesiintymiin fosfori tulee pääosin tulvavesien mukana yläpuoliselta valuma-alueelta ja loppukesän sinileväesiintymien fosfori taas on lähtöisin järven omista varastoista.  Pitäisikö tässä siis alkaa sormea heristämään Varkauteen, Leppävirralle, Kuopioon ja aina kenties Iisalmeen asti. Koittakaapa nyt elää siivommin siellä yläjuoksulla, ettei ravinteita kulkeudu alavirtaan tulvavesien mukana. No ehkä en kuitenkaan.

Mutta se, mitä teen tulevinakin vuosina on, että jatkan mökkijärven vesien kunnon tarkkailua, otan kantaa vesienhoitoon ja -suojeluun, kun siihen on mahdollisuus sekä tietenkin teen parhaani oman mökkiasumisen vesistökuormituksen minimoimiseksi. Oletko sinä mökkilomailija kiinnittänyt huomiota mökkijärvesi kuntoon ja vesiensuojeluun? Se muuten kannattaa.  Kirjaa havainnot päivämäärineen ylös, ota valokuvia ja kannattaahan ne havainnot tallettaa myös Järviwikiin mökkipäiväkirjan lisäksi.   Siinä minullakin on tekemistä pimenevinä syysiltoina, kun en lomalla ehtinyt.

Tero Väisänen
vesistöyksikön päällikkö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s