METSO on ollut vakaassa lennossa Pohjois-Pohjanmaalla, tyssääkö lento?

Nostot

Eero Melantie
Alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu -yksikön päällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Vuonna 2008 Valtioneuvosto teki päätöksen METSO-ohjelmasta, jonka tavoitteena on metsäluonnon suojelutilanteen parantaminen. Tavoitteena oli saada pysyvän suojelun piiriin 96000 hehtaaria uusia alueita yksityismaista. Uutta päätöksessä oli vapaaehtoisuus. Luonnonsuojelualueita oli aiemmin perustettu Valtioneuvoston periaatepäätösten kautta, joissa oli kartat suojeltaviksi tarkoitetuista alueista. Mikäli korvausneuvottelut eivät johtaneet tulokseen, viimekädessä valtio lunasti alueet suojelutarkoituksiin.

METSO-ohjelma toi siis vapaaehtoisuuden uutena elementtinä suojelun toimeenpanoon. Oli ennakkoluuloja, että miten metsänomistajat alueitaan suojeluun tarjoavat. Ennakkoluulot ovat kuitenkin osoittautuneet vääriksi; metsänomistajat ovat tarjonneet hyvin erilaisia metsäalueitaan suojeltaviksi joko ostettavaksi valtiolle, perustettaviksi yksityisiksi suojelualueiksi tai 20 vuoden määräaikaisiksi rauhoitusalueiksi. Voi sanoa, että METSO-ohjelma on nykyisin arkipäivää eri metsäalan toimijoiden piirissä ja laajasti hyväksytty. Tarjonta METSOkohteiksi on edelleen vahvaa. ELY-keskus on tehnyt useita yhteistyösopimuksia eri metsäalan toimijoiden kanssa METSOkohteiden tarjolle saamiseksi, mikä on edesauttanut METSOn hyväksyttävyyttä ja tietoisuutta ohjelmasta.

Pohjois-Pohjanmaan osuudeksi METSO-ohjelmasta ympäristöministeriö asetti 6600 hehtaaria, josta noin 3900 ha piti olla kangasmetsiä. Tällä hetkellä METSO-ohjelman kautta on uusia suojelualueita Pohjois-Pohjanmaalle tullut noin 8300 hehtaaria, josta METSOkriteerit täyttäviä alueita on noin 6800 hehtaaria. Eli käytännössä meille asetettu tavoite on nyt saavutettu. Luontotyypeistä kuitenkin pientä puutetta on vielä maankohoamisrannikon metsissä ja korpisoissa. Eri kohteita on toteutettu noin 450 kpl ja verovapaita suojelukorvauksia on maanomistajille maksettu vajaa 16 miljoonaa euroa. On esitetty kritiikkiä, että METSO-ohjelma tuottaa sirpalemaista suojelualueverkostoa. Totta toki on, ettei METSOn kautta voi yksityismaiden kiinteistörakenteesta johtuen muodostua tuhansien hehtaarien kokoisia suojelualueita kuten valtionmailla on ollut mahdollista. Mutta tähänastisen toteutuksen kautta on jo syntynyt sangen tasaisesti ympäri maakuntaa levinnyt pienten suojelualueiden verkosto; suurimmat yhtenäiset alueet ovat kuitenkin satojen hehtaarien laajuisia. METSOn kautta on pystytty laajentamaan myös olemassa olevia suojelualueita, kun niiden rajoilta on hankittu alueita liitettäväksi suojelualueeseen tai rajalle on perustettu yksityinen suojelualue.

METSO-ohjelmasta viime vuonna tehdystä väliarviossa todettiin, että Pohjois-Pohjanmaalla on kohteiden valinnassa onnistuttu hyvin. Ohjelmaan valittujen kohteiden luontoarvot ovat tuplaten parempia mitä alueemme metsissä keskimäärin.

Hallitusohjelman yksi isoja tavoitteita on luonnonmonimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. Yksi keino on edelleen maanomistajien vapaaehtoisten tarjousten pohjalta kehittää ja laajentaa luonnonsuojelualueverkostoa metsissä ja soilla. Tavoitteen mukaisesti hallituksen budjettiesityksessä on suojelualueiden hankintaan ja korvauksiin osoitettuja määrärahoja korotettu noin 22 miljoonalla eurolla tämänvuotisista. Lisäksi ympäristöministeriön budjettiin on osoitettu määrärahoja maanomistajien kanssa neuvotteluja käyvien lisähenkilöiden palkkaukseen. Alustavien ympäristöministeriön linjausten mukaan lisämäärärahojen kohdennusten painopiste on vahvasti Etelä-Suomessa

Pohjois-Pohjanmaalla metsien suojelutilanne on alueellisesti selkeästi kaksijakoinen. Koillismaalla metsien suojelutilanne on kohtuullisen hyvä, mutta maakunnan eteläosissa ja rannikolla on kuntia, joissa ei ole kuin hyvin pieniä metsien suojelualueita, vaikka METSO-ohjelma on sinnekin uusia alueita tuottanut. Maakuntamme etelä- ja länsiosien suojelutilanne on täysin rinnasteinen Etelä-Suomen tilanteeseen. Metsänomistajien tarjoamien kohteiden hyvän laadun perusteella suojelunarvoisia metsiä kuitenkin edelleen löytyy metsien tehokkaasta talouskäytöstä huolimatta.

Loppuvuoden aikana ELY-keskus käy ympäristöministeriön kanssa neuvotteluja määrärahoista ja tulostavoitteista ensi vuodelle. Vaikka olemmekin jo meille asetetut METSOtavoitteet pääosin saavuttaneet, on tarve saada lisämäärärahoja metsien suojelutilanteen parantamiseen selkeästi perusteltavissa ja metsänomistajien vahvan tarjonnan perusteella myös toteutettavissa. Mutta jää nähtäväksi, että onnistummeko määrärahoja myös meille lisäämään vai pudotetaanko hyvässä lennossa oleva METSO Pohjois-Pohjanmaalla alas.

Tienpidon rahoitukseen on luvassa tuntuva korotus

Timo Mäkikyrö
Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Maamme hallitus sopi viime viikolla vuoden 2020 budjettiesityksen yhteydessä perusväylänpidon rahoituksen pysyvästä 300 miljoonan euron tasokorotuksesta. Tämä tasokorotus tarkoittaa noin 30 %:n lisäystä maanteiden, rautateiden ja meriväylien vuosittaiseen rahoitukseen. Korotuksen ansiosta myös ELY-keskuksille osoitettu tienpidon rahoitus tulee nousemaan merkittävästi, mutta tarkempia lukuja ei tässä vaiheessa ole vielä esitettävissä.

Hallitus sopi budjettiesityksen yhteydessä myös useista pienistä liikenneverkon parantamishankkeista eri puolilla Suomea. Hankkeilla edistetään kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä, liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämän kuljetusten sujuvuutta. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueelle näistä kohteista sijoittuvat kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen tähtäävät hankkeet valtatiellä 5 Kajaanin Jormualla sekä Kuusamossa (Evakkotaival/ Järvenpääntie) ja valtatiellä 6 Sotkamon Kontinjoella. Lisäksi kantatien 63 Sievi – Ylivieska välin kunnostus sai rahoituksen. Kevyen liikenteen olosuhteita parantavien kohteiden saaminen toteutukseen on erittäin tervetullutta, sillä vastaavia kohteita on viime vuosina toteutettu lähinnä kuntien rahoituksella.

Viime vuosina on perustienpidon niukkaa rahoitusta paikattu erilaisilla teemapaketeilla, joista viimeisin oli Sipilän hallituksen toteuttama korjausvelkarahoitus. Kaikki lisärahoitus tienpitoon on ollut toki tervetullutta, mutta tienpitäjälle sekä alalla toimiville yrityksille – suunnittelukonsulteille ja urakoitsijoille – rahoituksen tempoileva vaihtelu on aiheuttanut haasteita. Hallituksen budjettiesityksessä onkin keskeistä se, että rahoitustason nostoa esitetään nyt pysyvänä. Tienpidossa voidaan toimintaa ja toimenpiteitä suunnitella nyt pitkäjänteisesti. Tieverkon korjaustoimenpiteitä voidaan suunnitella kestävämpien ratkaisujen pohjalle, joten esimerkiksi päällystystöiden yhteydessä voidaan kunnostaa aikaisempaa enemmän myös tierakenteita. Lisäksi rahoitus mahdollistaa kunnostustoimia myös alempiluokkaisilla teillä, joita on jo pitkään pidetty kulkukelpoisina lähinnä päällysteiden reikiä paikkaamalla. Tulevina vuosina tienparannustöitä tehdään siis eri puolilla toimialuettamme aikaisempaa enemmän. Kunnostustöiden lisäksi ELY-keskuksen tarvelistalla ja kuntien toiveissa on edelleenkin lukuisia pieniä hanke-ehdokkaita, ennen kaikkea kevyen liikenteen väyliä. Toivottavaa on, että näiden pienten uudisrakentamiskohteiden toteuttaminen lähitulevaisuudessa tulee myös mahdolliseksi.

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman laatiminen käynnistyy

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti kesäkuussa ensimmäisen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelusta. Suunnitelma luo lähtökohdat koko Suomen liikenneverkon ja liikenteen palveluiden kehittämiselle. Suunnitelman valmistelua ohjaa ministeri Sanna Marinin johtama parlamentaarinen työryhmä. Pitkäjänteisellä yli hallituskausien ulottuvalla 12-vuotisella suunnitelmalla varmistetaan, että liikennejärjestelmän kehitys on ennakoitavaa niin ihmisten, yritysten kuin julkisen sektorin näkökulmasta.

Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Kainuun liitto ovat yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa laatineet maakunnalliset liikennejärjestelmäsuunnitelmat, jotka on hyväksytty maakuntien toimesta äskettäin. Suunnitelmissa esitetään maakuntien liikennejärjestelmän kehittämisen painotukset sekä keskeisimmät liikenteen kehittämishankkeet. Kyseiset suunnitelmat toimivat myös syötteinä valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmisteluun.

Valtakunnallisen ja kokonaan uuden liikennejärjestelmäsuunnitelman vaatima työ on valtava ja laatimisprosessiin liittyy monia haasteita. Etukäteen voi arvioida, että suunnitelman valmisteluun liittyvä vuoropuhelu ei ole haasteista pienimpiä. Suunnitelman laatimisen aikainen vuoropuhelu ja sen onnistuminen voi olla yksi keskeinen tekijä siinä, millaisen profiilin uusi suunnitelma saa suunnittelujärjestelmässämme. Joka tapauksessa uusi suunnittelutaso on merkittävä liikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen liittyvä edistysaskel maassamme.

Kotia rakentamassa – maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia

Koti on siellä missä sydän on. Useamman kerran muuttaneena tiedän kokemuksesta, ettei sydän siirry yhtä nopeasti kuin ihminen itse.

Jos joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa, maata tai jopa maanosaa oman halun sijaan pakon edessä, on vielä vaikeampi tuntea olevansa kotona. Kaipaus kotiin ja suru yhdistettynä valtavaan määrään uusia asioita eivät tee prosessista helppoa. Jos yhtälöön kuuluu vielä ero läheisistä tai yksinäisyys, niin vaikeuskerrointa on lisää.

Viime viikolla vietettiin kahden maakuntakeskuksen juhlavuotta. Sekä Kajaanin että Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia. Kajaanissa pakolaisten vastaanotto aloitettiin 20 vuotta sitten, kun taas Oulu otti vastaan ensimmäiset vietnamilaiset pakolaiset kymmenen vuotta aiemmin. Kaupunkien tekemä humanitaarinen työ on ollut pitkäjänteistä ja avarasydämistä. Pitkän linjan kotouttamisen ammattilaisina kaupungit ovat jakaneet osaamistaan myös muille kunnille niin omassa maakunnassaan kuin niiden ulkopuolellakin. Työtä on tehty ammattitaidolla.

Kuntien maahanmuuttajapalveluiden keskeinen tehtävä on saada muuttajat tuntemaan olevansa kotona. Siihen liittyy konkreettisia asioita, kuten asunnon hankkiminen ja kalustaminen tai vaikkapa lähikirjastoon ja kauppaan tutustuminen. Tärkein osa on kuitenkin muuttajan oman henkisen prosessin tukeminen. Kotouttamisessa mukana olevien työntekijöiden tuella kootaan niitä tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden kautta muuttaja tuntee pärjäävänsä yhteiskunnassamme ja tuntee olonsa turvalliseksi. Turvallisuus on tila, jonka nojalla voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sitä kautta rakentaa tunteen osallisuudesta. Kotoutumisessa onkin kyse juuri tästä: muuttajan omasta joukkoon kuulumisen kokemuksesta. Voit tuntea olevasi kotona ollessasi ’yksi meistä’ ulkopuolisuuden sijaan.

Kajaanin ja Oulun kaupungin työntekijät ovat saaneet olla mukana monen ihmisen arjessa. Työn ainutkertaisuus korostuu suoraan pakolaisleireiltä tulevien kiintiöpakolaisten kohdalla, kun työntekijät pääsevät seuraamaan heidän ensi hetkiään Suomessa ja uudessa kodissaan. Aina joskus entisiin asiakkaisiin törmää vuosien jälkeen sattumalta kadulla, kaupassa tai vaikkapa yleisötapahtumassa. Alkuvaiheen kotoutumisessa mukana olevat ihmiset ovat asiakkaille tärkeitä. Kiitollisuus on valtaisaa. Ammattilaiset tekevät työtään, mutta asiakkaalle välittyy kokemus siitä, että juuri hänen avuksensa tehdään niin paljon, että sen täytyy tulla sydämestä. Kotouttamistyöntekijän mieltä lämmittää havaita, miten pitkälle ihmiset vuosien varrella ovat päässeet. Haastavistakin tilanteista lähteneet asiakkaat ovat voineet rakentaa itselleen ja läheisilleen hyvän elämän ja kodin.

Oman kokemuksen myötä olen todennut, että sydän voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vaikka rakkaus ja kaipaus yhteen paikkaan on aina läsnä, voi tuntea olevansa kotona toisaallakin. Lämmin kiitos ELY-keskuksen puolesta Kajaanin ja Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalveluille! Teidän työ mahdollistaa sen, että uusien kaupunkilaisten sydän voi olla kotona Suomessa, vaikka se on myös siellä jossain muualla.

Maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä

Kaivosten ympäristöhaittojen torjunnassa tarvitaan yhteistyötä

 

Jonas Liimatta
Ylijohtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Tämän blogikirjoituksen myötä aloitamme Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogin. Blogimme tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua sekä tehdä toimintaamme tutuksi. Minulla on ilo olla blogimme ensimmäinen kirjoittaja ja aiheekseni olen valinnut aina tavalla tai toisella ajankohtaisen kaivostoiminnan.

Kaivos- ja metalliteollisuus on jo vuosisatojen ajan ollut tärkeä teollisuuden ala. Ennen malmien löytyminen ja kaivostoiminnan alkaminen oli paikkakunnalle kuin lottovoitto, sillä kaivokset toivat työtä ja vaurautta alueelle. Esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevista kaivoksista voisi mainita Pyhäsalmen ja Lampinsaaren sekä entiset Mustavaaran ja Hituran kaivokset. Ympäristöongelmia on kaivostoiminnasta ennenkin aiheutunut, mutta niihin ei välttämättä puututtu samalla tavalla kuin nykyään, koska tietoisuus ympäristöasioista oli eri tasolla. Edelleenkin kaivosten toiminta lisää alueelle työpaikkoja ja tuo vaurautta, mutta ympäristönormit ovat tiukentuneet. Viranomaisten näkökulmasta keskeistä on estää pilaantuminen jo ennakolta ja toisaalta myös ympäristön pilaajat saadaan paremmin selville sekä vastuuseen toiminnastaan. Ympäristöasioiden tulee olla siis kunnossa ennen toiminnan aloittamista ja mm. vesien tilaa ei saa toiminnalla heikentää. Kaivosten lisäksi myös muut elinkeinot, kuten luontomatkailu, tuovat alueillemme vetovoimaa ja tuloa. Nämä elinkeinot eivät luonnollisestikaan halua, että niiden toimtaedellytykset heikkenevät uusien kaivosten myötä. Yhteensovittamista ja yhteistyötä tarvitaankin eri elinkeinojen ja luontoympäristön kesken.

Kaivostoiminnan aloittamiseen liittyy useita eri viranomaisten vaatimia lupavaiheita ja selvitysvaiheita. Näitä ovat muun muassa malminetisintälupa (TUKES), kaivosturvallisuuslupa (TUKES), kaivoslupa (TUKES), ympäristövaikutusten arviointi (ELY), ympäristölupa (AVI) ja ympäristövalvonta (ELY). Vaikka viranomaisten välinen yhteistyö toimiikin hyvin, voisi silti ainakin kaivosten ympäristölupien valvonta ja luvitus olla yhden tahon vastuulla. Kehitystavoitteena onkin, että asiakkaalle palvelu tapahtuisi jatkossa yhden luukun kautta, vaikka eri asioita hoitaakin eri viranomainen. Lupien ja selvitysten lisäksi erittäin tärkeä kaivostoiminnan edellytys on sosiaalinen hyväksyttävyys. Kestävän kaivostoiminnan aloittamiseen tulisi saada asukkaiden, kunnan ja haitan kärsijöiden hyväksyntä ennen toiminnan aloittamista. Avoin tiedotus ja eri sidosryhmien kuuleminen ovat tärkeitä luotettavuuden ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Myös kunnilla on kaavoituksen kautta elinkeinojen yhteensovittamisessa keskeinen tehtävä. Yksipuolisesti kuntakaan ei voi kaavalla elinkeinotoimintaa kieltää, kuten Kuusamon Juomasuota koskeva KHO:n päätös tänä vuonna osoitti.

Toimin ennen virkamiesuraani 15 vuotta kemianteollisuudessa ja tuolloin pidin itsestäänselvyytenä, että lähtökohtaisesti ensisijainen vastuu toiminnan turvallisuudesta ja ympäristöturvallisuudesta on toiminnan harjoittajalla. Tämän varmistamiseksi tehtiin paljon enemmän kuin lainsäädäntö edellytti. Kemianteollisuuden katastrofionnettomuudet, esimerkiksi Bhopalin ja Seweson tapaukset, ovat mailmanlaajuisesti muuttaneet kemianteollisuuden ympäristöturvallisuuden sääntelyä ja omaehtoista teollisuuden toiminnan vastuullisuutta. Kaivosteollisuus tulee tässä hieman perässä, mutta selkeästi on ymmärretty, että menestyksen edellytys on kestävä ja vastuullinen toiminta. Yhteistyöllä tässäkin on menty selkeästi eteenpäin, josta esimerkkinä Suomessa on kestävän kaivostoiminnan verkoston perustaminen.

Kaivoksella on aina toiminnassaan aikajänne ja jossain vaiheessa se loppuu. Asia on tärkeä huomioda jo toiminnan alkuvaiheessa. Kaivosten tulee asettaa riittäviä vakuuksia sulkemistoimia varten ja toiminnnan loppuvaiheessa alkaa valmistautua kaivoksen sulkemiseen ja alueen ennallistamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla Hituran kaivos on esimerkki, jossa yhtiö oli silloisen ympäristöluvan mukaisesti asettanut vakuutta 2 miljoonaa euroa sulkemiseen. Valituksen alaisessa ympäristöluvassa vakuus oli noin neljä miljoonaa. Kaivoksen mentyä konkurssiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus joutui huolehtimaan kaivoksen sulkemisesta, jonka viimeisin kustannusarvio on yli 20 miljoonaa euroa. Tietoisuus nykykaivoksen sulkemisesta ja sulkemisen kustannuksista on lisääntynyt Hituran myötä. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa on viranomaisten yhdessä kaivoksen kanssa myös hyvä etsiä mahdollisia kaivoksen jatkokäytölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pyhäsalmen kaivoksen erilaiset selvitykset aina CERN-yhteistyöstä pumppuvoimaloihin ja sienien kasvattamiseen.

Suomeen tulee todennäköisesti myös lisää kaivoksia, koska metallien ja mineraalien kysyntä kasvaa ja uudet kaivostekniikat mahdollistavat paremmin Suomessa esiintyvien malmien ja mineraalien hyödyntämisen. Kaivos- ja metalliteollisuus voi mahdollistaa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa tällä hetkellä käytettävien tuotteiden valmistamisen, kuten tuuli- ja aurinkovoimalat ja akut. Tulemme myös hyödyntämään malmeja, joiden pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vuosikymmeniä sitten. Kännyköissä, autoissa ja polkupyörissä käytettävien metallien jäljitettävyyttä me kuluttajat emme tällä hetkellä vaadi. Sen sijaan monien elintarvikkeiden kuten kahvin, soijan ja uusiutuvien polttoaineiden suhteen me kuluttajat alamme olla enenevässä määrin tietoisia mistä ne tulevat, kuinka vastuullisesti ne on tuotettu, ovatko ne luomutuotteita jne. Myös metallituotteen jäjitettävyys olisi tärkeää siksi, että tietäisimme mistä tuotteen valmistamiseen tuotettu malmi on louhittu ja rikastettu ja kuinka vastuullista toiminta on. Tämä tekisi kilpailusta reilumpaa eivätkä vaadittavat ympäristöinvestoinnit heikentäisi kilpailuetua. Kaivosten toimintakulttuuri ja kaivostoimintaan liittyvä sääntely vaihtelevat maittain. EU:n tasolla BAT-vaatimusten (paras käytössä oleva teknologia) tarkoitus on yhtenäistää ympäristöturvallisuusvaatimuksia. Malmi- ja mineraalivarat ovat rajalliset ja toinen puoli jäljitettävyyden tärkeydessä olisi juuri tarvikkeiden kierrättämisen helpottaminen ja tehostaminen. Lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan lisäksi myös tiedostavat kuluttajat veisivät osaltaan kaivosteollisuutta ympäristöystävällisempään suuntaan.