Yhteisen pöydän ääreen

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu hyvien väestösuhteiden edistäminen. Kotoutumista edistävää työtä tekevät tiimiläiset pohtivat: ”Onnistuisiko esimerkiksi maahanmuuttoon, syrjintään tai rasismiin liittyvä keskustelu kiihkottomammin, jos useasta eri suunnasta maailmaa katsova pöytäseurue kokoontuisikin lähtökohtaisesti jonkin heitä yhdistävän asian ääreen?”

Liekö mutkattomampaa keinoa koota ihmisiä yhteen, kuin istahtaa syömään yhteisen pöydän ääreen. Tämä toimii tietysti helposti arjessa, työkavereiden kanssa lounaalla, perheen tai ystävien kanssa päivällisellä, mutta myös ventovieraiden kesken. Sen totesimme aiemmin keväällä, sopivasti valtakunnallisella rasismin vastaisella viikolla, kun Suomen Kulttuurienvälinen Yhteisö ry (SKY ry) ja Tuiran seurakunta järjestivät Iftar-tilaisuuden, jossa esiteltiin meneillään ollutta muslimien pyhää kuukautta Ramadania ja siihen liittyviä tapoja, kuten iftaria, yhteistä ruokahetkeä auringon laskettua.

Tilaisuuden teema oli Tapaamme yhteisen pöydän ääressä ja järjestäjät olivat kutsuneet paikalle reilut sata heille eri yhteyksistä tuttua henkilöä. Vastaavanlaisia tilaisuuksia järjestettiin eri puolilla Suomea ja tilaisuus, johon me pääsimme mukaan, oli paitsi informatiivinen niin myös lämminhenkinen ja tuttavallinen, vaikka suurin osa paikallaolijoista ja saman pöydän ääressä istuvista ei tuntenut entuudestaan toisiaan. Meitä, eritaustaisia ihmisiä tuntui yhdistävän avoimuus ja aito kiinnostus toisiamme kohtaan. Ja toki, ruokapöydässä kun oltiin, ruoka. Ja hyväähän se oli.

Nainen puhuu yleisölle, kankaalle heijastetussa diassa toivotetaan tervetulleeksi tapahtumaan.
Iftar-tilaisuudessa Oulussa puhujana Hanna Määttä. Kuva Liisa Saarelainen.

Vaikka Iftar-tilaisuuden tunnelma oli hyvinkin yhtenäinen, voi nykyisessä julkisessa keskustelussa helposti erottaa yhä vahvempaa mielipiteiden eriytymistä. Yhteiskunnan jakautuminen, polarisaatio, jopa ääriajattelu ovat sanoja, joilta ei voi välttyä uutisia lukiessa ja niitä esiintyy enenevissä määrin myös Suomen sisäistä ilmapiiriä kuvattaessa. Ajankohtaista aihetta on tutkittu ja onpa poliittisesta polarisaatiosta kirjoitettu vastikään käsikirjakin, Poliittisen polarisaation hahmottaminen ja mittaaminen – käsikirja ja kielioppi (Demokratian episteeminen kapasiteetti algoritmien aikakaudella -konsortion hanke). Sen mukaan jäämme yksilötasolla helposti oman, usein rajallisen kuplamme sisään, jolloin eriävä informaatio jää saavuttamatta. Ja niinhän se on, yhteisen pöydän ääreen kerääntyy helposti vain samaa mieltä olevia.

Iftar-tilaisuuden jälkeen jäimme miettimään, voitaisiinko yhteisen pöydän ääreen kokoontumista hyödyntää silloinkin, kun viritellään keskustelua niistä hankalammista, meitä eniten erottavista aiheista. Onnistuisiko esimerkiksi maahanmuuttoon, syrjintään tai rasismiin liittyvä keskustelu kiihkottomammin, jos useasta eri suunnasta maailmaa katsova pöytäseurue kokoontuisikin lähtökohtaisesti jonkin heitä yhdistävän asian ääreen?

Iftar-tilaisuus toi yhteen toisilleen vieraita ihmisiä useista eri kansalaisuus- ja kulttuuritaustoista ja madalsi osaltaan kynnystä kohdata uutta ja itselle vierasta. Alueellamme onkin useita toimijoita, erityisesti järjestöjä, jotka ovat osaltaan tehneet ihmisiä kohtauttavaa työtä jo pitkään. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteisen Pohjois-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO) jäsenet järjestivät viime vuonna päättyneellä nelivuotiskaudella lukuisia tapahtumia, joissa tutut ja tuntemattomat kohtasivat eri teemojen äärellä, kahvitellen tai vaikka yhdessä askarrellen. Erityisen vaikuttavia ovat olleet viime vuoden puolella aloitetut alueelliset dialogikeskustelut, joissa nuoret ovat päässeet keskustelemaan eri viranomaisten ja päättäjien kanssa nuorten kohtaamasta rasismista sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Viimeisimmässä, Oulussa järjestetyssä dialogissa keskityttiin vastikään lanseeratun Oulun kaupungin rasisminvastaisen ohjelman konkreettisiin toimenpiteisiin nuorten näkökulmasta. Dialogeihin on saatu helposti mukaan osallistujia niin kuntapäättäjistä kuin viranomaistahoistakin, joten tahtoa rehelliseen ja rakentavaan keskusteluun on.

Maahanmuuttoasiantuntija perhetilaisuudessa, pöydän ympärille on kerääntynyt lapsia maalaamaan.
ETNOn perhetilaisuudessa Ylivieskassa Erja Leppälä vuonna 2024. Kuva Liisa Saarelainen.

ELY-keskuksen koordinoiman etnisten suhteiden neuvottelukunnan uusi toimikausi on pian alkamassa. Voimme yhdessä sen jäsenjärjestöjen kanssa keksiä lisää tapoja luoda kohtaamisia, joissa meitä yhdistävät asiat ovat keskiössä. Juuri sen kaltaista toimintaa nykyajassa tarvitaan: aloitetaan siitä mikä yhdistää, ei siitä, mikä erottaa.


Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
,
Elinkeinot, työvoima ja osaaminen

Erja Leppälä, maahanmuuttoasiantuntija

Hanna Määttä, ryhmäpäällikkö

Liisa Saarelainen, asiantuntija,
kotoutumispalvelut

Jätä kommentti