Kohti 75 prosentin työllisyysastetta

Nostot

Petri Keränen
Johtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Hallituskauden tavoitteeksi on asetettu työllisyysasteen nostaminen 75 %:iin. Tämän saavuttaminen nähdään kynnyskysymyksenä sille, että tulevaisuudessa voidaan kasvattaa valtion menoja mm. koulutukseen, eläketurvaan ja vaikkapa liikenneväyläinvestointeihin.

Tavoite on kova ja haastava. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää työllisyyden paranemista kaikissa ikäryhmissä. Pitkäaikaistyöttömyyttä pitää saada vähemmäksi. Ulkomaalaistaustaisten työllisyys on saatava nykyistä paremmaksi. Osatyökykyiset on saatava paremmin mukaan työelämään. Kaiken kaikkiaan työmarkkinan on mahdollistettava työllistyminen nykyistä paremmin ja nopeammin.

Työmarkkinan toimivuuteen vaikutetaan sekä työvoimapolitiikan että elinkeinopolitiikan toimin. Keskityn tässä kirjoituksessa enemmän työvoimapolitiikan toimiin.

Pohjois-Pohjanmaallakin työnhakijoille tullaan tarjoamaan enemmän henkilökohtaisia palveluja sekä työvoimapoliittisia koulutuksia ja valmennuksia. Pyrimme myös löytämään täsmä- ja rekrykoulutuksia, joiden avulla pystymme kouluttamaan työnhakijoita lyhytkestoisin valmennuksin niin, että osaaminen vastaa paremmin yritysten tarpeisiin. Myöskin oppisopimus tullaan ottamaan laajemmin käyttöön.

Palkkatuen käyttöä tullaan lisäämään. Erityisen tärkeää olisi löytää palkkatukipaikkoja yksityisistä yrityksistä, koska sitä kautta työllistyminen pysyviin työsuhteisiin on todennäköisempää kuin julkisten organisaatioiden ja järjestöjen palkkatukipaikoista.

Tavoitteena on myös löytää uusia keinoja helpottaaksemme yksinyrittäjien siirtymistä työnantajiksi. Palkkatuen laajentaminen tai jonkinlainen rekrytoinnin määräaikainen tuki voisivat kannustaa palkkaamaan ensimmäinen työntekijä.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämän näkymät ovat edelleen hyvin positiiviset, vaikka joitakin kasvun vauhtia hidastavia tekijöitä on näkyvissä. Avoimia työpaikkoja on runsaasti. Meillä on työvoimapulaa monilla aloilla, mm. ICT-sektorilla, rakennusalalla, majoitus- ja ravintola-alalla, metalli- ja konepajateollisuudessa, kuljetusalalla sekä SOTE-sektorin tehtävissä. Samaan aikaan meillä on kuitenkin työttömänä näiden alojen osaajia. Työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Syynä voivat olla maantieteelliset tekijät, mutta myöskin osaamisen kapeus tai vanhentuminen. Tähän ongelmaan kaivataan ratkaisuja erityisesti koulutuslaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyöllä. Työvoimaa tarvitaan lisää, myös ulkomailta. Tämä edellyttää työlupaprosessien nopeuttamista ja mielestäni myös tarveharkinnan poistamista useilta toimialoilta.

ELY-keskuksen ja TE-toimiston keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat kunnat. Olemme tehneet työllisyysasioiden kumppanuussopimuksen Oulun kaupungin, KELAn ja Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa. Sopimuksessa on määritelty yhteiset tavoitteet ja työllisyyden edistämisen painopistealueet. Sopimuksen pohjalta aloitetaan konkreettisten toimien valmistelu. Sopimukseen sisältyvät jo käynnistymisvaiheessa olevat kokeilut nuorten työllisyyden parantamiseksi ja ICT-sektorin rekrytointipalvelu.

Tulemme käynnistämään uusimuotoiset kuntakokeilut, joissa valitun kohderyhmän työllisyyspalvelut kootaan yhteen organisaatioon ja sitä kautta haetaan entistä parempaa asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta. Kokeilussa tullaan siirtämään kunkin toimijan resursseja, niin henkilöstöä kuin rahaakin, yhteiseen toimintamalliin ja –organisaatioon. Eräs keskeinen liittymäpinta on työllisyyspalveluiden ja SOTE-palveluiden rajapinta. Vaikeammin työllistyvien palvelupolku työmarkkinoille alkaa useasti sosiaali- ja terveyspalveluilla, joten koko palveluketju ja tuotteistus on saatava tukemaan työllistymistä.

Uusissa kokeiluissa on varmasti monia vaikeuksia, samoja, joihin törmättiin ja aiemmin maakuntauudistusta suunniteltaessa. Esiin nousevat varmasti resurssien jako, asiakkaita koskevan tiedon siirtyminen palveluiden ja organisaatioiden välillä, SOTE- ja työllisyyspalveluiden kytkentä sekä hankintalainsäädäntö, vain muutamia mainitakseni. Kuitenkin meidän on nyt suhtauduttava näihin mieluummin haasteina ja jopa mahdollisuuksina kuin ongelmina. Uskon, että löydämme yhteisen tahtotilan ja ratkaisut yhdessä kuntien kanssa. Palvelujen toteuttamiseen tarvitaan yksityisiä palveluntuottajia.

Pohjois-Pohjanmaalla tehdään paljon työllisyyspolitiikan toimia EU:n rahoituksella. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta rahoitetaan monenlaisia projekteja työllisyyden parantamiseksi. Miten näiden projektien kokemukset ja hyödyt saataisiin paremmin kaikkien tietoon ja hyvät käytännöt koko maakunnan laajuiseksi? Koordinaatiota ja toimijoiden yhteistyötä pitää kehittää. Toivoisin, että myös projektien valmistelijatahot verkostoituisivat jo hankkeiden hakemusvaiheessa. Verkottuminen myös yli julkisten toimijoiden, järjestötoimijoiden ja yksityisten toimijoiden rajojen varmasti parantaisi vaikuttavuutta ja kenties voisi synnyttää myös uutta liiketoimintaa alalle.

Haluamme siis tehdä tavoitteen saavuttamiseksi yhteistyötä kuntien, oppilaitosten ja palveluntuottajien kanssa. Järjestämme 7.-8.10. Kalajoella Työllisyysforumin, johon on kutsuttu yhteistyökumppaneitamme, erityisesti kuntien työllisyyspalveluja järjestäviä tahoja. Uskomme, että yhdessä keinoja miettien ja toimia tehden tavoite, 75 % työllisyysaste, on saavutettavissa.

Kotia rakentamassa – maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia

Koti on siellä missä sydän on. Useamman kerran muuttaneena tiedän kokemuksesta, ettei sydän siirry yhtä nopeasti kuin ihminen itse.

Jos joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa, maata tai jopa maanosaa oman halun sijaan pakon edessä, on vielä vaikeampi tuntea olevansa kotona. Kaipaus kotiin ja suru yhdistettynä valtavaan määrään uusia asioita eivät tee prosessista helppoa. Jos yhtälöön kuuluu vielä ero läheisistä tai yksinäisyys, niin vaikeuskerrointa on lisää.

Viime viikolla vietettiin kahden maakuntakeskuksen juhlavuotta. Sekä Kajaanin että Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia. Kajaanissa pakolaisten vastaanotto aloitettiin 20 vuotta sitten, kun taas Oulu otti vastaan ensimmäiset vietnamilaiset pakolaiset kymmenen vuotta aiemmin. Kaupunkien tekemä humanitaarinen työ on ollut pitkäjänteistä ja avarasydämistä. Pitkän linjan kotouttamisen ammattilaisina kaupungit ovat jakaneet osaamistaan myös muille kunnille niin omassa maakunnassaan kuin niiden ulkopuolellakin. Työtä on tehty ammattitaidolla.

Kuntien maahanmuuttajapalveluiden keskeinen tehtävä on saada muuttajat tuntemaan olevansa kotona. Siihen liittyy konkreettisia asioita, kuten asunnon hankkiminen ja kalustaminen tai vaikkapa lähikirjastoon ja kauppaan tutustuminen. Tärkein osa on kuitenkin muuttajan oman henkisen prosessin tukeminen. Kotouttamisessa mukana olevien työntekijöiden tuella kootaan niitä tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden kautta muuttaja tuntee pärjäävänsä yhteiskunnassamme ja tuntee olonsa turvalliseksi. Turvallisuus on tila, jonka nojalla voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sitä kautta rakentaa tunteen osallisuudesta. Kotoutumisessa onkin kyse juuri tästä: muuttajan omasta joukkoon kuulumisen kokemuksesta. Voit tuntea olevasi kotona ollessasi ’yksi meistä’ ulkopuolisuuden sijaan.

Kajaanin ja Oulun kaupungin työntekijät ovat saaneet olla mukana monen ihmisen arjessa. Työn ainutkertaisuus korostuu suoraan pakolaisleireiltä tulevien kiintiöpakolaisten kohdalla, kun työntekijät pääsevät seuraamaan heidän ensi hetkiään Suomessa ja uudessa kodissaan. Aina joskus entisiin asiakkaisiin törmää vuosien jälkeen sattumalta kadulla, kaupassa tai vaikkapa yleisötapahtumassa. Alkuvaiheen kotoutumisessa mukana olevat ihmiset ovat asiakkaille tärkeitä. Kiitollisuus on valtaisaa. Ammattilaiset tekevät työtään, mutta asiakkaalle välittyy kokemus siitä, että juuri hänen avuksensa tehdään niin paljon, että sen täytyy tulla sydämestä. Kotouttamistyöntekijän mieltä lämmittää havaita, miten pitkälle ihmiset vuosien varrella ovat päässeet. Haastavistakin tilanteista lähteneet asiakkaat ovat voineet rakentaa itselleen ja läheisilleen hyvän elämän ja kodin.

Oman kokemuksen myötä olen todennut, että sydän voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vaikka rakkaus ja kaipaus yhteen paikkaan on aina läsnä, voi tuntea olevansa kotona toisaallakin. Lämmin kiitos ELY-keskuksen puolesta Kajaanin ja Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalveluille! Teidän työ mahdollistaa sen, että uusien kaupunkilaisten sydän voi olla kotona Suomessa, vaikka se on myös siellä jossain muualla.

Maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä

Kaivosten ympäristöhaittojen torjunnassa tarvitaan yhteistyötä

 

Jonas Liimatta
Ylijohtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Tämän blogikirjoituksen myötä aloitamme Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogin. Blogimme tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua sekä tehdä toimintaamme tutuksi. Minulla on ilo olla blogimme ensimmäinen kirjoittaja ja aiheekseni olen valinnut aina tavalla tai toisella ajankohtaisen kaivostoiminnan.

Kaivos- ja metalliteollisuus on jo vuosisatojen ajan ollut tärkeä teollisuuden ala. Ennen malmien löytyminen ja kaivostoiminnan alkaminen oli paikkakunnalle kuin lottovoitto, sillä kaivokset toivat työtä ja vaurautta alueelle. Esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevista kaivoksista voisi mainita Pyhäsalmen ja Lampinsaaren sekä entiset Mustavaaran ja Hituran kaivokset. Ympäristöongelmia on kaivostoiminnasta ennenkin aiheutunut, mutta niihin ei välttämättä puututtu samalla tavalla kuin nykyään, koska tietoisuus ympäristöasioista oli eri tasolla. Edelleenkin kaivosten toiminta lisää alueelle työpaikkoja ja tuo vaurautta, mutta ympäristönormit ovat tiukentuneet. Viranomaisten näkökulmasta keskeistä on estää pilaantuminen jo ennakolta ja toisaalta myös ympäristön pilaajat saadaan paremmin selville sekä vastuuseen toiminnastaan. Ympäristöasioiden tulee olla siis kunnossa ennen toiminnan aloittamista ja mm. vesien tilaa ei saa toiminnalla heikentää. Kaivosten lisäksi myös muut elinkeinot, kuten luontomatkailu, tuovat alueillemme vetovoimaa ja tuloa. Nämä elinkeinot eivät luonnollisestikaan halua, että niiden toimtaedellytykset heikkenevät uusien kaivosten myötä. Yhteensovittamista ja yhteistyötä tarvitaankin eri elinkeinojen ja luontoympäristön kesken.

Kaivostoiminnan aloittamiseen liittyy useita eri viranomaisten vaatimia lupavaiheita ja selvitysvaiheita. Näitä ovat muun muassa malminetisintälupa (TUKES), kaivosturvallisuuslupa (TUKES), kaivoslupa (TUKES), ympäristövaikutusten arviointi (ELY), ympäristölupa (AVI) ja ympäristövalvonta (ELY). Vaikka viranomaisten välinen yhteistyö toimiikin hyvin, voisi silti ainakin kaivosten ympäristölupien valvonta ja luvitus olla yhden tahon vastuulla. Kehitystavoitteena onkin, että asiakkaalle palvelu tapahtuisi jatkossa yhden luukun kautta, vaikka eri asioita hoitaakin eri viranomainen. Lupien ja selvitysten lisäksi erittäin tärkeä kaivostoiminnan edellytys on sosiaalinen hyväksyttävyys. Kestävän kaivostoiminnan aloittamiseen tulisi saada asukkaiden, kunnan ja haitan kärsijöiden hyväksyntä ennen toiminnan aloittamista. Avoin tiedotus ja eri sidosryhmien kuuleminen ovat tärkeitä luotettavuuden ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Myös kunnilla on kaavoituksen kautta elinkeinojen yhteensovittamisessa keskeinen tehtävä. Yksipuolisesti kuntakaan ei voi kaavalla elinkeinotoimintaa kieltää, kuten Kuusamon Juomasuota koskeva KHO:n päätös tänä vuonna osoitti.

Toimin ennen virkamiesuraani 15 vuotta kemianteollisuudessa ja tuolloin pidin itsestäänselvyytenä, että lähtökohtaisesti ensisijainen vastuu toiminnan turvallisuudesta ja ympäristöturvallisuudesta on toiminnan harjoittajalla. Tämän varmistamiseksi tehtiin paljon enemmän kuin lainsäädäntö edellytti. Kemianteollisuuden katastrofionnettomuudet, esimerkiksi Bhopalin ja Seweson tapaukset, ovat mailmanlaajuisesti muuttaneet kemianteollisuuden ympäristöturvallisuuden sääntelyä ja omaehtoista teollisuuden toiminnan vastuullisuutta. Kaivosteollisuus tulee tässä hieman perässä, mutta selkeästi on ymmärretty, että menestyksen edellytys on kestävä ja vastuullinen toiminta. Yhteistyöllä tässäkin on menty selkeästi eteenpäin, josta esimerkkinä Suomessa on kestävän kaivostoiminnan verkoston perustaminen.

Kaivoksella on aina toiminnassaan aikajänne ja jossain vaiheessa se loppuu. Asia on tärkeä huomioda jo toiminnan alkuvaiheessa. Kaivosten tulee asettaa riittäviä vakuuksia sulkemistoimia varten ja toiminnnan loppuvaiheessa alkaa valmistautua kaivoksen sulkemiseen ja alueen ennallistamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla Hituran kaivos on esimerkki, jossa yhtiö oli silloisen ympäristöluvan mukaisesti asettanut vakuutta 2 miljoonaa euroa sulkemiseen. Valituksen alaisessa ympäristöluvassa vakuus oli noin neljä miljoonaa. Kaivoksen mentyä konkurssiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus joutui huolehtimaan kaivoksen sulkemisesta, jonka viimeisin kustannusarvio on yli 20 miljoonaa euroa. Tietoisuus nykykaivoksen sulkemisesta ja sulkemisen kustannuksista on lisääntynyt Hituran myötä. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa on viranomaisten yhdessä kaivoksen kanssa myös hyvä etsiä mahdollisia kaivoksen jatkokäytölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pyhäsalmen kaivoksen erilaiset selvitykset aina CERN-yhteistyöstä pumppuvoimaloihin ja sienien kasvattamiseen.

Suomeen tulee todennäköisesti myös lisää kaivoksia, koska metallien ja mineraalien kysyntä kasvaa ja uudet kaivostekniikat mahdollistavat paremmin Suomessa esiintyvien malmien ja mineraalien hyödyntämisen. Kaivos- ja metalliteollisuus voi mahdollistaa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa tällä hetkellä käytettävien tuotteiden valmistamisen, kuten tuuli- ja aurinkovoimalat ja akut. Tulemme myös hyödyntämään malmeja, joiden pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vuosikymmeniä sitten. Kännyköissä, autoissa ja polkupyörissä käytettävien metallien jäljitettävyyttä me kuluttajat emme tällä hetkellä vaadi. Sen sijaan monien elintarvikkeiden kuten kahvin, soijan ja uusiutuvien polttoaineiden suhteen me kuluttajat alamme olla enenevässä määrin tietoisia mistä ne tulevat, kuinka vastuullisesti ne on tuotettu, ovatko ne luomutuotteita jne. Myös metallituotteen jäjitettävyys olisi tärkeää siksi, että tietäisimme mistä tuotteen valmistamiseen tuotettu malmi on louhittu ja rikastettu ja kuinka vastuullista toiminta on. Tämä tekisi kilpailusta reilumpaa eivätkä vaadittavat ympäristöinvestoinnit heikentäisi kilpailuetua. Kaivosten toimintakulttuuri ja kaivostoimintaan liittyvä sääntely vaihtelevat maittain. EU:n tasolla BAT-vaatimusten (paras käytössä oleva teknologia) tarkoitus on yhtenäistää ympäristöturvallisuusvaatimuksia. Malmi- ja mineraalivarat ovat rajalliset ja toinen puoli jäljitettävyyden tärkeydessä olisi juuri tarvikkeiden kierrättämisen helpottaminen ja tehostaminen. Lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan lisäksi myös tiedostavat kuluttajat veisivät osaltaan kaivosteollisuutta ympäristöystävällisempään suuntaan.