Maaseudun kehittämisen rahoituskatsaus – mitä hankkeita ja yritystukia erityisesti haussa tänä syksynä

Nostot

Tiina Suutari
Maaseudun kehittämisen ryhmäpäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus pyrkii turvaamaan hyvien maaseudun kehittämishankkeiden ja vaikuttavien yritystukien jatkuvan rahoituksen.

Vuoden 2020 osalta ELY-keskus teki rahoitussuunnitelman, jolla rahoitusta jaksotettiin siten, että rahoituskauden 2014-2020 maaseudun kehittämisvarat tulevat riittämään kauden viimeiseen rahoituskierrokseen saakka. Ennen tietoa seuraavan rahoituskauden viivästymisestä ja siihen liittyvästä rahoituksen niin sanotusta siirtymäkaudesta, viimeisen rahoituskierroksen piti päättyä nyt syyskuun lopussa. Koko ohjelmakauden 59 miljoonan euron rahoituskehyksestä ELY-keskus varasi rahaa tälle nyt kuun lopussa päättyvälle rahoituskierrokselle 700 000 e. Merkittävä osa varoista tälle hakukierrokselle tuli peruuntuneista hakemuksista.


Odotamme, että maaseudun kehittäminen jatkuu kuitenkin nyt vuoden loppuun saumattomasti ja saamme lisäbudjetin kautta varoja, jotka ovat hankkeista ja yritystuista kuluvina vuosina säästyneet. Laskelmien mukaan näitä varoja pitäisi tulla loppuvuodeksi käyttöön vielä noin miljoonan euron verran. ELY-keskus julkaisee näin jo ennakkoon toimijoille yritystukien ja hankehakujen päätöksenteon kannalta ehdolliset tukihakujaksot (tarvittaessa päätöskäsittely voi siirtyä myös vuoden 2021 puolelle). ELY-keskus tekee molempien tukihakemustyyppien pisteytykset siten, että ensimmäinen valintajakso päättyy lokakuun lopussa ja toinen marraskuun lopussa.


Pohjois-Pohjanmaan maaseutu, kuten koko maailma elää nyt koronapandemian aikaa. Korona on vaikuttanut meihin kaikkiin – ihmisiin, yrityksiin, palveluihin, työpaikkoihin, työntekemiseen, hyvinvointiin ja ajatuksiimme mm. huoltovarmuuden merkityksellisyydestä. Yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa ELY-keskus onkin käynyt keskustelu- ja kuuntelusarjaa siitä, miten tilanteeseen olisi nyt syytä nopeasti rahoituksellisesti reagoida. Yhteisesti olemme päätyneet siihen, että alueelle palautuvat maaseudun kehittämisvarat tullaan käyttämään rahoituskohteisiin, jolla parhaiten tuetaan pandemian vaikutuksista toipumista.

Suuntaviivat toipumiseen on viitoitettu kunnilta ja kaikilta yhteistyökumppaneilta saatujen kommenttien perusteella, koronatoipumissuunnitelmaprosessista. ELY-keskus on ollut vahvasti mukana kuulemassa ja työstämässä yhteistä asiakirjaa. Varsinainen asiakirja on vielä kesken, mutta sitä on jo käsitelty mm. maakuntahallituksessa ja sen palautusajankohta työ- ja elinkeinoministeriöön on syyskuun lopussa. Prosessi on kuitenkin antanut jo selkeät askelmerkit.


Näillä tiedoin ELY-keskus on päättänyt etsiä toimijoita, jotka omalla vahvalla ammattitaidollaan pystyvät varsin nopealla aikataululla kokoamaan, haastattelemaan ja/tai kyselemään toimijoilta maaseudun tulevan kehittämisen kannalta oleellisia tietoja. Tiedolla asioiden johtaminen tarvitsee yhä enemmän taakseen faktoja siitä, mikä alueen tila on ja mikä on tulevaisuus. Tarvitsemme siltoja nykyhetken ja toimijoiden tavoitteiden välille. Näin ollen haastamme toimijoita laatimaan skenaarioita, joita kehittämisen tulevassa suuntaamisessa olisi syytä huomioida. ELY-keskus kuuluttaa yhteistyökumppaninsa ja asiakkaansa valmistelemaan hanke-esityksiä, joiden keskiössä on tehdä selvityksiä ensinnäkin maatiloista – niiden monipuolistamisesta, työvoimasta ja omistajuuteen liittyvistä tulevaisuuden kysymyksistä. Toiseksi selvitysten keskiöön pyydetään ottamaan muu maaseudun yritystoiminta sekä sen tarpeet esimerkiksi yrityspalveluiden osalta. Kolmas teema on maaseutu mahdollisena etätyön tekemisen paikkana – monipaikkaisuus Pohjois-Pohjanmaalla. Aiheista on mahdollista tehdä yksi tai useampia selvityksiä. ELY-keskus arvioi näiden selvitysten kuten muidenkin hanke- ja yritystukiesitysten laadun/rahoituskelpoisuuden ohjelman valintakriteereiden ml. Pohjois-Pohjanmaan maaseutusuunnitelman perusteella.


Koronaelpymisen keinoja on yhdistetty myös hanketoimijoiden kaipaamiin verkostoitumisen ja viestinnän hankehakuteemoihin. ELY-keskus kuuluttaakin haettavaksi verkostojen muodostamiseen ja niiden tulevaisuusorientoituneeseen uuteen työskentelytapaan toimintaa, jonka tarkoituksena on saattaa alueen maatalous, elintarvike, matkailu, metsä, puu, biotalous- ja kiertotalousalan yrityksiä uusille kehittämisen poluille. Esimerkiksi näillä toimialoilla toimivilla yrityksillä ja toimialoille monipuolistuvilla maatiloilla on edelleen myös mahdollista hakea suoria yritystukia ja yritysten kehittämisryhmiä. Maaseuturahaston kautta tuetaankin erityisesti näiden toimialojen yritysten investointeja sekä asiantuntijapalveluiden ostoa kehittämisen tarpeisiin.

Lisäksi ELY-keskus on tässä hakukuulutuksessa huomioinut alueen tarpeet maaseudun infrastruktuurin rakentamisesta. Näin ollen ELY-keskukseen voi jättää rahoitushakemuksia alueiden vesi- ja viemäröinti- sekä laajakaistainvestointeihin liittyen. Mahdollista on myös hakea suunnitteluvaiheiltaan valmiita – lainvoimaiset luvat omaavia nopeasti rahoituskelpoisia muita suuria maaseudun kehittämisen kannalta erityisen merkityksellisiä investointihankkeita. Näitä ovat yli 180 000 e investoinnit muun muassa reitistöihin. ELY-keskus huomioi kehittämistoimissa ympäristömyönteisyyden ja rahoittaa lisäksi monialaisesti ilmastonmuutoksen varautumiseen liittyviä kehittämishankkeita.


Maakunnan rajat ylittävät hankkeet tulevat hakuun vasta myöhemmin, koska tämä edellyttää muiden ELY-keskusten vastaavia toimia. Oletettu ajankohta ylimaakunnallisten hankkeiden haulle on tammikuu.


Autamme ja neuvomme mielellämme hakijoita kaikissa maaseudun kehittämiseen, hankkeiden ja yritystukien hakuun liittyvissä kysymyksissä. Ota rohkeasti yhteyttä.


Koko maaseudun kehittämisryhmän puolesta Tiina Suutari.

Kieli ja tausta, vaiko se ihminen?

Nostot

Hanna Määttä
maahanmuuttopäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Lähes puolet yrityksistä katsoo, että maahanmuuttajalla pitää olla kielitaito hallussa jo valmiiksi pärjätäkseen töissä. Eikä vain peruskielitaito, vaan lähes äidinkielen tasoinen. Vain 23 prosenttia yrityksistä on valmiita palkkaamaan maahanmuuttajan, jolla ei ole sujuvaa suomen kielen taitoa.

Yritysten näkemykset käyvät ilmi tutkimuksesta, joka toteutettiin Kotona Suomessa -hankkeen puitteissa. Tutkimuksessa selvitettiin työnantajien suhtautumista maahanmuuttajien rekrytointiin ja sen toteutti Taloustutkimus Oy. Tutkimuksessa puhelinhaastateltiin 1009 yrityksen rekrytoinnista vastaavaa henkilöä.

Samaan aikaan vaaditaan, että maahanmuuttajan pitäisi mennä töihin mahdollisimman nopeasti ja osa toivoo kotoutumisajan lyhentämistä. Mitenköhän tämän dilemman ratkaisisi? Nopeammin ei opi kieltä paremmin, useimpien kohdalla asia on näin. Meidän järjestelmästämme itse asiassa puuttuu systemaattinen tapa nostaa kielen osaaminen tutkimuksen työnantajien vaatimalle erittäin hyvälle tasolle, sillä nykyinen kotoutumiskoulutus tähtää keskitasolle. Emme siis tällä hetkellä yhteiskuntana tarjoa uusille tulijoille kovinkaan kummoista tukea saada riittävästi osaamista, jotta työnantajista laajempi joukko näkisi heidät potentiaalisina työntekijöinä.

Tulosten mukaan puolet yrityksistä katsoi, että tulijan lähtömaalla on merkitystä työssä selviytymiseen. Tämä on jokseenkin ristiriidassa sen yleisen ajatuksen kanssa, että usein rekrytoinnissa ratkaisevaa olisi hyvä tyyppi. Tutkimuksen perusteella hyvä tyyppi ei ehkä muodostukaan ihmisestä itsestään, vaan on sidoksissa siihen, mistä hän on kotoisin, mikä hänen uskontonsa tai perheensä kulttuurinen tausta on. Tämä ajatus kyllä vaivaa minua. Matalan koulutustason omaavan pienituloisen lapsiperheen kasvattina olen aina taistellut sitä mantraa vastaan, että koulutustaso tai tulotaso periytyisi sukupolvelta toiselle. Ajatukseni on ollut, että tässä maassa ihmisellä on mahdollisuus omalla tekemisellään vaikuttaa asioiden kulkuun melkoisen paljon. Nyt sitten saan kuulla, että aika monen rekrytoijan mielestä töitä haettaessa ihminen itse ei ratkaisekaan, vaan tausta voikin olla tärkeämpi tekijä. Ei ole helppoa olla maahanmuuttaja tai edes maahanmuuttajataustainen tässä maassa! Olemme voineet saada hiukan tuntumaa heidän kokemuksiinsa, kun uutisjutuissa on kevään aikana moneen kertaan kerrottu, ettei suomalainen työntekijä pärjää maaseudun töissä ulkomaisen veroisesti. Entisenä mansikanpoimijana tällainen suorituksen arvioiminen kansallisuuden perusteella pukkasi ärsyttämään. Minun kohdalleni tällainen kansalaisuuteen perustuva olettamus osuu kuitenkin kohdalle äärimmäisen harvoin. Maahanmuuttajalle jatkuvasti, jopa koko elämän ajan.

Työllisyystilanteemme on parin viime kuukauden aikana radikaalisti muuttunut.  Työvoimapulaa on  monella alalla vähentynyt ja siten ulkomaisen työvoiman hankkiminen rajojemme ulkopuolelta koskettaa vain osaa yrityksistä. Silti pitää muistaa, että maassamme jo asuu maahanmuuttajia, joiden yhdenvertaisista työnsaanti mahdollisuuksista meidän pitäisi olla huolissamme tämänkin tutkimuksen valossa. Viime vuonna julkaistu tutkimus toi esille sen, miten jo pelkkä ulkomaalainen nimi johtaa syrjintään työnhaussa (Akhlaq Ahmad: When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market). Ihan sama siis, oletko suomen kansalainen ja sujuvasti kieltä puhuva, kun nimi jo lokeroi sinut väärään paikkaan.

Tilanne ei kuitenkaan, onneksi, ole toivoton. Taloustutkimuksen tekemästä tutkimuksesta käy ilmi, että maahanmuuttajia aiemmin rekrytoineet yritykset suhtautuvat heidän rekrytointiinsa jatkossakin myönteisemmin, kuin asiassa kokemattomat. Uskaltanee siis sanoa, että tutkimuksen tuloksista paistaa ennakkoluulo ja asenteet. Mitä useampi yritys tutustuu maahanmuuttajiin osana työyhteisöä, sitä useampi saa tilaisuuden myös tutkia ennakkoluulojaan ja mahdollisesti muuttaa suhtautumistaan. Ennakkoluuloja on meillä kaikilla, se kuuluu meihin. Oleellista on se, olemmeko valmiita kohtaamaan niitä ja sen jälkeen puntaroimaan, oliko niille aihetta.

Myönteistä on myös monien yritysten suhtautuminen kouluttautumiseen työn yhteydessä. Noin puolet vastaajista kertoo olevansa valmiita lisäkouluttamaan maahanmuuttajaa työhön yrityksessään. Isommista yrityksistä jopa puolet ovat valmiita maksamaankin siitä, että maahanmuuttaja saisi kielen opetusta töissä ollessaan. Kaikista vastaajista tätä mieltä oli kolmannes.

Jatkan työtä edelleen sen ajatuksen voimin, että kohtaaminen kerrallaan asioita on muutettavissa. Maahanmuuttajan tuntevan henkilön suosituksen tärkeys tuli tutkimuksessa esille. Avatkaamme siis vaikkapa suosittelijoiden avulla ovi kerrallaan mahdollisuuksia. Sitä kautta nimestä, taustasta ja kielitaidon erinomaisuudestakin riippumatta meillä kaikilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus työllistyä ja olla aktiivisena osana yhteiskuntaa.

Ruoantuotanto ja ilmastonmuutos – mistä ratkaisuja?

Nostot

Timo Lehtiniemi
Maaseutu ja energia -yksikön päällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Maatalouden roolista ilmastonmuutoksessa on monia näkökulmia. Erityisen tärkeää on tässä pohdinnassa muistaa ruoantuotannon peruslähtökohta, eli ruokaa tuotetaan ihmiskunnan tarpeisiin. Nykyinen elintaso tai maapallon ihmismäärä ei olisi mahdollista ilman modernia kotieläintaloutta. Naudat ja lampaat muuntavat noin 3,2 miljardin hehtaarin laidunalalta heinää proteiiniksi maapallollamme. Viljeltyä maatalousmaata, jolla voidaan viljellä ihmisille sopivia kasveja, on vain noin 1,5 miljardia hehtaaria. Suomen peltoala on alle 0,15 % maailman peltoalasta, eli noin 2,2 miljoonaa hehtaaria. Kokonaisuudessaan Suomen petoala ei ilmasto-olosuhteista johtuen sovellu ihmisravinnon tuottamiseen.

Tämän päivän trendejä on puhua kestävyydestä ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Kestävän ruokajärjestelmän perusidea on tuottaa ruokaa paikallisilla resursseilla paikalliselle väestölle. Suurin osa maailman elintarviketuotannosta ja elintarvikkeiden raaka-aineista tuotetaankin varsin lähellä kulutusta. Voidaan arvioida, että vain noin 15 % globaalista maatalous- ja ruokatuotannosta päätyy maailmankauppaan ja 85 % vaihdannasta tapahtuu paikallisesti tai kunkin maan sisäisenä kauppana.

Kansainvälisistä ruokamarkkinoista kannattaa muistaa myös, että maailmanlaajuisesti ruokavarastojen määrä on yllättävän pieni. Esimerkiksi viljat loppuvat markkinoilta muutamassa kuukaudessa, ellei satoa saada jossain päin maailmaa jatkuvasti lisää.

On siis selvää, että kansallisesti on erittäin tärkeää turvata oma ruoantuotanto. Mutta ilmaston muuttuessa tulee myös ruoantuotannon muuttua entistä kestävämmäksi ja maataloussektorin hoitaa sille asetetut päästövähennystavoitteet. Mitä nämä toimet kestävyyden parantamiseksi sitten voisivat olla? Toisaalla puhutaan turvemaiden päästöjen hillitsemisestä ja toisaalla eläinkunnan tuotteiden kulutuksen vähentämisestä. On myös lanseerattu ajatusta ilmastoviisaasta maataloudesta. Mitä nämä asiat lopulta tarkoittavat?

Maatalouteen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat monesta lähteestä: maaperästä, kotieläinten ruoansulatuksesta, lannan käsittelystä, peltomaan hiilivarastojen pienentymisestä ja energiankäytöstä. Suomen kasvihuonepäästöistä on maatalouden osuus noin 12 prosenttia. Maataloussektorin päästöt ovat laskeneet 14 prosenttia vuosien 1990–2017 välillä, mutta turvetta sisältävien peltojen raivauksesta johtuvat päästöt ovat kasvaneet.

Vuonna 2015 hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen yhteydessä lanseerattiin aloite lisätä maatalousmaan hiilipitoisuutta neljä promillea vuodessa. Sinällään jo tämän tavoitteen toteuttaminen maailmanlaajuisesti sitoisi maaperään melkoisen osan ilmakehään vuosittain vapautuvasta hiilidioksidista. Valitettavasti maaperän hiilipitoisuus on myös Suomessa laskenut.

Suomessa on ilmastosopimusten tiimoilta linjattu, että maatalouden päästövähennykset tulisi toteuttaa tavoilla, jotka eivät vaaranna kotimaista ruoantuotantoa. Tämä linjaus on kannatettava. Tehokkaimpina toimina maataloussektorilla voidaan pitää hiilen sidontaa maahan parantamalla satotasoja, jolloin peltojen hiilipitoisuus kasvaa suuremman juurimassan ansiosta, eloperäisten maiden hiilivarastojen säilyttämistä, biokaasutuotannon lisäämistä sekä turvemaiden lisäraivauksen hillitsemistä. Turvetta sisältävien peltojen viljelyn lopettaminen ei ole vaihtoehto, koska niitä on noin 30 % peltoalastamme. Näitä peltoja on laajalti Pohjois-Pohjanmaan maatiloilla ja niillä on tärkeä rooli nimenomaan nurmiviljelyssä.

Ilmastonmuutosta hillitsevien keinojen toteuttaminen vaatii maatiloilta uusien ratkaisujen ja viljelytekniikoiden käyttöön ottoa ja yhteistyön lisäämistä. Tässä kohtaa tutkimuksella on vielä paljon tehtävää. Uuden pellon raivaamisen sijaan tulisi kehittää viljelijöiden välistä yhteistyötä rehun saannin turvaamiseksi ja lannanlevitysalan varmistamiseksi. Turvepeltojen mahdollisimman vähäinen muokkaaminen on yksi keino hiilen säilymisessä. Kosteikkojen perustaminen sinne missä niillä on positiivisia vaikutusta päästöihin ja heikkolaatuisten peltojen metsitys voisivat myös olla järkeviä vaihtoehtoja. Tukijärjestelmän tulisi kannustaa viljelijöitä edistämään näitä asioita.

Karjanlannan käsittelyssä ja biokaasutuotannossa tulee kehittää ratkaisuja, joiden avulla karjanlannasta saadaan kätevästi sekä uusiutuvaa energiaa että ravinteita. Nyt monissa seminaareissa puhutaan lannan biokaasutuksesta, mutta keskeistä olisi muistaa biokaasutuksen toinen puoli, eli lietteen rakeistus ja ravinteiden kaupallistaminen. Ravinnepuolen ratkaisulla on keskeinen merkitys biokaasutuotannon yleistymisessä. Rakeistettu lantaravinne mahdollistaisi ravinnekaupan sekä edullisen tavan kuljettaa ja levittään niitä.

Miten sitten osaamme tehdä oikeita asioita ja saamme oikeutuksen ruoan tuottamiseen, kun viimeaikainen ilmastokeskustelu on nostanut lihan- ja maidontuotannon tikun nokkaan? Oma vastaukseni on, että maatalouden tulee parantaa ilmastotietoisuuttaan ja ottaa käyttöön näitä ilmastonmuutosta hillitseviä käytännön läheisiä asioita ja kehittää niitä edelleen. Jo tehdyistä toimista ja mahdollisuuksista pitää myös kertoa enemmän ja avoimemmin. Ruokaa tarvitaan ja siinä suomalaisella kotieläintaloudella on tärkeä rooli. Suomen naudat ja lampaat jalostavat nurmea ihmisille kelpaavaan muotoon.

Mutta myös meidän kuluttajien tulee muistaa omat vaikutusmahdollisuutemme. Erityisesti liikenteen ja energian käytön osalta meidän tulee leikata päästöjä, edustavathan ne 74 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Viidenkymmenen kilometrin autolla ajon hiilidioksidikuorma keskivertopäästöisellä autolla kaupunkiliikenteessä vastaa kymmenen maitolitran tai yhden kilon juustopalan tuottamisen aiheuttamaa hiilidioksidimäärää. Minulle tuosta riittäisi juustoa ja maitoa viikoiksi! Lihan suhteen voi verrata, että yhden nelihenkisen perheen kaukolentomatkan hiilidioksidikuorman sijaan perhe voisi syödä noin 700 kiloa kotimaista naudanlihaa vuodessa. Liikenteen päästöjen vähentämisellä on siten erittäin suuri vaikutus ilmastoon. Muistakaamme siis oma vastuumme!

METSO on ollut vakaassa lennossa Pohjois-Pohjanmaalla, tyssääkö lento?

Nostot

Eero Melantie
Alueidenkäyttö ja luonnonsuojelu -yksikön päällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Vuonna 2008 Valtioneuvosto teki päätöksen METSO-ohjelmasta, jonka tavoitteena on metsäluonnon suojelutilanteen parantaminen. Tavoitteena oli saada pysyvän suojelun piiriin 96000 hehtaaria uusia alueita yksityismaista. Uutta päätöksessä oli vapaaehtoisuus. Luonnonsuojelualueita oli aiemmin perustettu Valtioneuvoston periaatepäätösten kautta, joissa oli kartat suojeltaviksi tarkoitetuista alueista. Mikäli korvausneuvottelut eivät johtaneet tulokseen, viimekädessä valtio lunasti alueet suojelutarkoituksiin.

METSO-ohjelma toi siis vapaaehtoisuuden uutena elementtinä suojelun toimeenpanoon. Oli ennakkoluuloja, että miten metsänomistajat alueitaan suojeluun tarjoavat. Ennakkoluulot ovat kuitenkin osoittautuneet vääriksi; metsänomistajat ovat tarjonneet hyvin erilaisia metsäalueitaan suojeltaviksi joko ostettavaksi valtiolle, perustettaviksi yksityisiksi suojelualueiksi tai 20 vuoden määräaikaisiksi rauhoitusalueiksi. Voi sanoa, että METSO-ohjelma on nykyisin arkipäivää eri metsäalan toimijoiden piirissä ja laajasti hyväksytty. Tarjonta METSOkohteiksi on edelleen vahvaa. ELY-keskus on tehnyt useita yhteistyösopimuksia eri metsäalan toimijoiden kanssa METSOkohteiden tarjolle saamiseksi, mikä on edesauttanut METSOn hyväksyttävyyttä ja tietoisuutta ohjelmasta.

Pohjois-Pohjanmaan osuudeksi METSO-ohjelmasta ympäristöministeriö asetti 6600 hehtaaria, josta noin 3900 ha piti olla kangasmetsiä. Tällä hetkellä METSO-ohjelman kautta on uusia suojelualueita Pohjois-Pohjanmaalle tullut noin 8300 hehtaaria, josta METSOkriteerit täyttäviä alueita on noin 6800 hehtaaria. Eli käytännössä meille asetettu tavoite on nyt saavutettu. Luontotyypeistä kuitenkin pientä puutetta on vielä maankohoamisrannikon metsissä ja korpisoissa. Eri kohteita on toteutettu noin 450 kpl ja verovapaita suojelukorvauksia on maanomistajille maksettu vajaa 16 miljoonaa euroa. On esitetty kritiikkiä, että METSO-ohjelma tuottaa sirpalemaista suojelualueverkostoa. Totta toki on, ettei METSOn kautta voi yksityismaiden kiinteistörakenteesta johtuen muodostua tuhansien hehtaarien kokoisia suojelualueita kuten valtionmailla on ollut mahdollista. Mutta tähänastisen toteutuksen kautta on jo syntynyt sangen tasaisesti ympäri maakuntaa levinnyt pienten suojelualueiden verkosto; suurimmat yhtenäiset alueet ovat kuitenkin satojen hehtaarien laajuisia. METSOn kautta on pystytty laajentamaan myös olemassa olevia suojelualueita, kun niiden rajoilta on hankittu alueita liitettäväksi suojelualueeseen tai rajalle on perustettu yksityinen suojelualue.

METSO-ohjelmasta viime vuonna tehdystä väliarviossa todettiin, että Pohjois-Pohjanmaalla on kohteiden valinnassa onnistuttu hyvin. Ohjelmaan valittujen kohteiden luontoarvot ovat tuplaten parempia mitä alueemme metsissä keskimäärin.

Hallitusohjelman yksi isoja tavoitteita on luonnonmonimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen. Yksi keino on edelleen maanomistajien vapaaehtoisten tarjousten pohjalta kehittää ja laajentaa luonnonsuojelualueverkostoa metsissä ja soilla. Tavoitteen mukaisesti hallituksen budjettiesityksessä on suojelualueiden hankintaan ja korvauksiin osoitettuja määrärahoja korotettu noin 22 miljoonalla eurolla tämänvuotisista. Lisäksi ympäristöministeriön budjettiin on osoitettu määrärahoja maanomistajien kanssa neuvotteluja käyvien lisähenkilöiden palkkaukseen. Alustavien ympäristöministeriön linjausten mukaan lisämäärärahojen kohdennusten painopiste on vahvasti Etelä-Suomessa

Pohjois-Pohjanmaalla metsien suojelutilanne on alueellisesti selkeästi kaksijakoinen. Koillismaalla metsien suojelutilanne on kohtuullisen hyvä, mutta maakunnan eteläosissa ja rannikolla on kuntia, joissa ei ole kuin hyvin pieniä metsien suojelualueita, vaikka METSO-ohjelma on sinnekin uusia alueita tuottanut. Maakuntamme etelä- ja länsiosien suojelutilanne on täysin rinnasteinen Etelä-Suomen tilanteeseen. Metsänomistajien tarjoamien kohteiden hyvän laadun perusteella suojelunarvoisia metsiä kuitenkin edelleen löytyy metsien tehokkaasta talouskäytöstä huolimatta.

Loppuvuoden aikana ELY-keskus käy ympäristöministeriön kanssa neuvotteluja määrärahoista ja tulostavoitteista ensi vuodelle. Vaikka olemmekin jo meille asetetut METSOtavoitteet pääosin saavuttaneet, on tarve saada lisämäärärahoja metsien suojelutilanteen parantamiseen selkeästi perusteltavissa ja metsänomistajien vahvan tarjonnan perusteella myös toteutettavissa. Mutta jää nähtäväksi, että onnistummeko määrärahoja myös meille lisäämään vai pudotetaanko hyvässä lennossa oleva METSO Pohjois-Pohjanmaalla alas.

Kohti kuntien työllisyyshankkeita?

Nostot

Eine Kela
Osaaminen ja työelämä -yksikön päällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Syksyn aikana on noussut esiin hallitusohjelman siivittämänä valtion ja kuntien uudenlainen työnjako työllisyyden hoidossa. Kuntien osuutta ja vastuuta on haluttu lisätä TE-toimiston nykyisten asiakkaiden työllisyyspalveluissa. Kuuden suurimman kaupungin lisäksi myös muiden keskuskaupunkien kiinnostusta työllisyyskokeiluihin on haarukoitu viime viikkojen aikana. Työllisyyshankkeet toteutettaisiin kokeilulain perusteella noin kolmivuotisina. Hakumenettely kokeiluihin päättynee marraskuun aikana ja kokeilut alkaisivat kesän 2020 kynnyksellä. Oulun seudulla kokeilun asiakasmäärä olisi arviolta noin 13 500 henkilöasiakasta hankkeen aloitushetkellä eli noin kolmannes TE-toimiston kaikista työnhakija-asiakkaista.

Mikä sitten muuttuisi kuntien kokeilun myötä asiakasprosessissa? Asiakkaat ohjattaisiin TE-toimistosta kunnan organisoimiin palveluihin laaja-alaisen palvelutarvearvion jälkeen. Asiakasohjauksen perusteena on asiakkaan kotikunta ja määritellyt asiakaskriteerit. Työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa saavat, kaikki alle 30-vuotiaat ja vieraskieliset olisivat mahdollisesti kohderyhmänä. Muut kokeilukunnan henkilöasiakkaat jäisivät edelleen TE-toimiston asiakkaiksi. Valtion työllistämispalveluihin TE-toimistoon jäisivät myös kaikkien muiden maakunnan kuntien kaikki asiakkaat. Palveluihin ohjaus ja palvelutarpeen määrittely noussee siis merkittävään rooliin kokeilussa ja sen onnistumisessa.

Hankkeiden yhtenä tavoitteena on nykyistä paremman henkilökohtaisen palvelun saaminen kohderyhmän asiakkaille. Tämä edellyttää erityisesti asiakaspalvelutyössä olevien käsiparien lisäämistä. Hallitusohjelmassa TE-palveluihin onkin luvattu lisää henkilöresursseja. Myös kokeilukunnista tarvitaan henkilöresursseja kokeiluun runsaasti. Kunnat ovatkin jo pohtineet omien resurssiensa siirtämistä kokeiluihin.

Kokeilujen käynnistymisessä on haasteellinen aikataulu. Se on rehellisesti todettava. Henkilöstön siirtyminen kunnan työnjohtoon ja perehdytys tehtäviin vie oman aikansa. Henkilöstön näkökulmasta hankkeet antavat mahdollisuuden oppia uutta ja tehdä työtä entistä monialaisemmassa verkostossa.

ELY-keskuksen näkökulmasta työllisyyshankkeisiin varautumisessa on keskeistä mm. työllisyyden hoidon määrärahojen suunnittelu kokonaisuutena kokeiluun siirtyvien asiakkaiden ja TE-toimistoon edelleen jäävien asiakkaiden palvelujen laadun ja määrän takaamiseksi. Määrärahoja on suunniteltu kiintiöitäväksi palkkatuen, starttirahojen sekä myös koulutusten ja valmennusten osalta kokeiluasiakkaiden ja muiden asiakkaiden suhteessa. Myös ELY-keskuksen rooli kokeilu seurannassa ja ohjauksessa tulee pohdittavaksi.

ELY-keskus hankkii kilpailuttamalla koulutuksia ja valmennuksia, joiden suunnittelu ja hankkiminen uudelta pohjalta muuttuu tiiviimmäksi yhteistyöksi TE-toimiston, kuntien ja palveluntuottajien kanssa. Koska palveluhankinnat ovat pitkiä prosesseja ennakoinnista kilpailutuksen, sopimusten, opiskelijavalinnan, seurannan kautta maksatukseen, hankintojen keskittäminen myös kuntakokeilujen aikana ELY-keskukseen on perusteltua. Koulutusten ja valmennusten määrärahojen kiintiöinti kokeilukuntien ja muiden TE-toimiston asiakkaiden välillä saattaisi vaarantaa joustavan koulutukseen osallistumisen.

Kuntakokeilut edellyttävät ajantasaista ja laadukasta viestintää alusta alkaen. Henkilöasiakkaat ja myös työnantaja-asiakkaat tarvitsevat tietoa työllisyyspalveluista ja niiden saatavuudesta ja muuttumisesta ennen kuntakokeilua ja sen aikana.

Oulun seudulla ollaan työllisyyden hoidossa muuta maata edellä kumppanuusajattelussa. Kuntakokeilu olisi yksi merkittävä yhteinen toimenpide kumppanuuden laajentamisessa ja toimeenpanossa. Kokeilun käynnistäminen ei ole ihan peace-of-cake –tyyppinen tilanne, vaan vaatii runsaasti yhteistä suunnittelua ja keskinäistä luottamusta. Asiakas on oltava valmistelussa keskiössä.

Elinkeinoelämä ja maakunta toipuvat koronakriisistä

Teksti on aikaisemmin julkaistu Kalevassa 9.9.2020.

Petri Keränen

Elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Koronapandemian aiheuttama kriisi ja päätetyt rajoittamistoimet iskivät keväällä alueen elinkeinoelämään ja sitä kautta työllisyyteen kovasti. Eniten kärsineitä toimialoja ovat olleet ravintolatoiminta, matkailu, kuljetus- ja logistiikkapalvelut, erilaiset henkilökohtaiset palvelut sekä erikoistavarakauppa. Pohjois-Pohjanmaalla työttömien määrä nousi muutamassa kuukaudessa vajaasta kahdestakymmenestä tuhannesta kolmeenkymmeneenkahteen tuhanteen ja lomautettujen määrä vajaasta tuhannesta yli kymmeneen tuhanteen. Pahin tilanne oli toukokuun alussa. Tilanne on kuitenkin parantunut kesän aikana mukavasti. Työttömien ja lomautettujen määrä on vähentynyt selvästi, jopa odotettua enemmän. Avoimia työpaikkoja on runsaasti. Yritysten konkurssien määrä ei ole lisääntynyt, eikä palkkaturvan tarvekaan ole lisääntynyt. Toipuminen kriisistä on alkanut, vaikkakin loppuvuoden aikana on riski vientiteollisuuden ja matkailutoimialan sakkaamisesta.


Elinkeinoelämän selviytymistä on tuettu useilla erityyppisillä rahoitusmuodoilla. Rahoituksen lisäksi käytössä on ollut myös muita tukimuotoja, kuten koulutus- ja valmennuspalveluita sekä yrittäjien työttömyysturva. Nyt kuitenkin tarvitaan laajempia, vaikutukseltaan pitkäjänteisempiä toimia elinkeinoelämän ja koko maakunnan toipumisen ja kilpailukyvyn varmistamiseksi sekä pitkäaikaisten työttömyysvaikutusten ehkäisemiseksi.


Pohjois-Pohjanmaan liitto ja ELY-keskus valmistelevat alueellista toipumissuunnitelmaa. Suunnitelma tehdään tiiviissä yhteistyössä alueen toimijoiden ja elinkeinoelämän kanssa. Toipumissuunnitelma on painottumassa erityisesti neljään kärkiteemaan: viennin edistäminen ja kansainvälistyminen, digitalisaation hyödyntäminen, työllisyyden ja työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen sekä talouden vihreä elpyminen.


Yritysten vientitoimet ovat uusien haasteiden edessä. Matkustaminen maasta toiseen on vaikeutunut olennaisesti. Isot messu- ja markkinointitapahtumat ovat pannassa. Miten saavutetaan asiakkaat jatkossa? Miten markkinointi, myynti ja jälkimarkkinat voidaan hoitaa globaalisti? Miten osallistutaan kansainvälisiin verkostoihin? Kaikkiin näihin on löydettävä uusia keinoja, jotta voidaan olla mukana ja pärjätään kansainvälisessä kilpailussa.


Digitalisaatiossa on tullut väistämättä nyt merkittävä loikka kaikilla toimialoilla. Nettikauppa ja sähköiset palvelut muuttuvat arjeksi. Etätyöskentely ja -kokoukset ovat lisääntyneet merkittävästi. Yritysten ja myös julkishallinnon on kyettävä hyödyntämään digitalisaation mahdollisuuksia paljon aiempaa laaja-alaisemmin.


Koronapandemian työllisyysvaikutukset kohdistuvat erityisesti nuoriin, naisiin, ulkomaalaistaustaisiin ja osatyökykyisiin. Tätä selittää merkittävästi koronakriisin erilaiset vaikutukset eri toimialoihin. Tässä tilanteessa on suuri riski työttömyyden pitkittymiseen. Se tulisi välttää. Samalla on kuitenkin muistettava, että kasvaneesta työttömyydestä huolimatta meillä on edelleen iso tarve saada ulkomaista työvoimaa useille eri toimialoille. Siihenkin tarvitaan tukea. Osaamisen ja koulutuksen kehittämisen vaikutukset näkyvät erityisesti pitemmällä aikajänteellä.


Talouden vihreää elpymistä painotetaan sekä EU:n että kansallisissa politiikoissa. Siihen tullaan suuntaamaan rahoitusta monia kanavia pitkin. Mitkä ovat kärkitoimenpiteet maakunnassamme? Erilaisia bio- ja kiertotaloushankkeita on viritteillä. Tässä on muistettava myös maatalouden ja elintarviketuotannon iso merkitys maakunnassamme.


Edellä kuvattujen neljän osa-alueen lisäksi toipumissuunnitelmassa käsitellään myös saavutettavuuteen ja koko maakunnan hyvinvointiin ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyviä toimenpiteitä.


Toipumissuunnitelman ensisijaisina toimenpiteinä nähdään ne toimet, jotka voidaan tehdä alueella jo olemassa olevilla tai tiedossa olevilla resursseilla. Tietenkin suunnitelmalla pyritään vaikuttamaan myös valtakunnallisiin ohjelmiin ja linjauksiin. Toimien rahoitus tulee sekä kansallisista varoista että EU:n rakennerahasto- ja ohjelmavaroista. Uskon, että suunnitelman toteutuminen ei jää ainakaan rahasta kiinni.


Toipumissuunnitelman lisäarvona, vaikuttavuuden ja onnistumisen ehtona on, että löydetään poikkihallinnollisia toimenpiteitä, joihin eri toimijat sitoutuvat yhdessä. Yhteistyöllä ja yhteishengellä varmistamme alueemme nopean toipumisen. Alueen viranomaiset, ELY-keskus, TE-toimisto, Finnvera, BusinessFinland, maakunnan liitto, kunnat, kauppakamari ja yrittäjäjärjestö ovat tiivistäneet yhteistyötään ja hakeneet uusia toimintamalleja jo kriisin aikana. Niistä varmasti osa jää pysyviksi ja sitä kautta löydetään uutta tehoa alueen taloudellisen kehityksen tueksi.


Mahdollisimman nopea toipuminen tuottaa kilpailuetua pitemmällä aikajänteellä. Henkilökohtaisesti uskon, että nyt koettu kriisi tuottaa sellaisia muutoksia, joiden hedelmät korjataan tulevina vuosina. Kriisi on uuden alku.

Tienpidon rahoitukseen on luvassa tuntuva korotus

Timo Mäkikyrö
Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Maamme hallitus sopi viime viikolla vuoden 2020 budjettiesityksen yhteydessä perusväylänpidon rahoituksen pysyvästä 300 miljoonan euron tasokorotuksesta. Tämä tasokorotus tarkoittaa noin 30 %:n lisäystä maanteiden, rautateiden ja meriväylien vuosittaiseen rahoitukseen. Korotuksen ansiosta myös ELY-keskuksille osoitettu tienpidon rahoitus tulee nousemaan merkittävästi, mutta tarkempia lukuja ei tässä vaiheessa ole vielä esitettävissä.

Hallitus sopi budjettiesityksen yhteydessä myös useista pienistä liikenneverkon parantamishankkeista eri puolilla Suomea. Hankkeilla edistetään kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä, liikenneturvallisuutta ja elinkeinoelämän kuljetusten sujuvuutta. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueelle näistä kohteista sijoittuvat kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen tähtäävät hankkeet valtatiellä 5 Kajaanin Jormualla sekä Kuusamossa (Evakkotaival/ Järvenpääntie) ja valtatiellä 6 Sotkamon Kontinjoella. Lisäksi kantatien 63 Sievi – Ylivieska välin kunnostus sai rahoituksen. Kevyen liikenteen olosuhteita parantavien kohteiden saaminen toteutukseen on erittäin tervetullutta, sillä vastaavia kohteita on viime vuosina toteutettu lähinnä kuntien rahoituksella.

Viime vuosina on perustienpidon niukkaa rahoitusta paikattu erilaisilla teemapaketeilla, joista viimeisin oli Sipilän hallituksen toteuttama korjausvelkarahoitus. Kaikki lisärahoitus tienpitoon on ollut toki tervetullutta, mutta tienpitäjälle sekä alalla toimiville yrityksille – suunnittelukonsulteille ja urakoitsijoille – rahoituksen tempoileva vaihtelu on aiheuttanut haasteita. Hallituksen budjettiesityksessä onkin keskeistä se, että rahoitustason nostoa esitetään nyt pysyvänä. Tienpidossa voidaan toimintaa ja toimenpiteitä suunnitella nyt pitkäjänteisesti. Tieverkon korjaustoimenpiteitä voidaan suunnitella kestävämpien ratkaisujen pohjalle, joten esimerkiksi päällystystöiden yhteydessä voidaan kunnostaa aikaisempaa enemmän myös tierakenteita. Lisäksi rahoitus mahdollistaa kunnostustoimia myös alempiluokkaisilla teillä, joita on jo pitkään pidetty kulkukelpoisina lähinnä päällysteiden reikiä paikkaamalla. Tulevina vuosina tienparannustöitä tehdään siis eri puolilla toimialuettamme aikaisempaa enemmän. Kunnostustöiden lisäksi ELY-keskuksen tarvelistalla ja kuntien toiveissa on edelleenkin lukuisia pieniä hanke-ehdokkaita, ennen kaikkea kevyen liikenteen väyliä. Toivottavaa on, että näiden pienten uudisrakentamiskohteiden toteuttaminen lähitulevaisuudessa tulee myös mahdolliseksi.

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman laatiminen käynnistyy

Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti kesäkuussa ensimmäisen valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelusta. Suunnitelma luo lähtökohdat koko Suomen liikenneverkon ja liikenteen palveluiden kehittämiselle. Suunnitelman valmistelua ohjaa ministeri Sanna Marinin johtama parlamentaarinen työryhmä. Pitkäjänteisellä yli hallituskausien ulottuvalla 12-vuotisella suunnitelmalla varmistetaan, että liikennejärjestelmän kehitys on ennakoitavaa niin ihmisten, yritysten kuin julkisen sektorin näkökulmasta.

Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Kainuun liitto ovat yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa laatineet maakunnalliset liikennejärjestelmäsuunnitelmat, jotka on hyväksytty maakuntien toimesta äskettäin. Suunnitelmissa esitetään maakuntien liikennejärjestelmän kehittämisen painotukset sekä keskeisimmät liikenteen kehittämishankkeet. Kyseiset suunnitelmat toimivat myös syötteinä valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmisteluun.

Valtakunnallisen ja kokonaan uuden liikennejärjestelmäsuunnitelman vaatima työ on valtava ja laatimisprosessiin liittyy monia haasteita. Etukäteen voi arvioida, että suunnitelman valmisteluun liittyvä vuoropuhelu ei ole haasteista pienimpiä. Suunnitelman laatimisen aikainen vuoropuhelu ja sen onnistuminen voi olla yksi keskeinen tekijä siinä, millaisen profiilin uusi suunnitelma saa suunnittelujärjestelmässämme. Joka tapauksessa uusi suunnittelutaso on merkittävä liikennejärjestelmän kokonaisvaltaiseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen liittyvä edistysaskel maassamme.

Kohti 75 prosentin työllisyysastetta

Petri Keränen
Elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Hallituskauden tavoitteeksi on asetettu työllisyysasteen nostaminen 75 %:iin. Tämän saavuttaminen nähdään kynnyskysymyksenä sille, että tulevaisuudessa voidaan kasvattaa valtion menoja mm. koulutukseen, eläketurvaan ja vaikkapa liikenneväyläinvestointeihin.

Tavoite on kova ja haastava. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää työllisyyden paranemista kaikissa ikäryhmissä. Pitkäaikaistyöttömyyttä pitää saada vähemmäksi. Ulkomaalaistaustaisten työllisyys on saatava nykyistä paremmaksi. Osatyökykyiset on saatava paremmin mukaan työelämään. Kaiken kaikkiaan työmarkkinan on mahdollistettava työllistyminen nykyistä paremmin ja nopeammin.

Työmarkkinan toimivuuteen vaikutetaan sekä työvoimapolitiikan että elinkeinopolitiikan toimin. Keskityn tässä kirjoituksessa enemmän työvoimapolitiikan toimiin.

Pohjois-Pohjanmaallakin työnhakijoille tullaan tarjoamaan enemmän henkilökohtaisia palveluja sekä työvoimapoliittisia koulutuksia ja valmennuksia. Pyrimme myös löytämään täsmä- ja rekrykoulutuksia, joiden avulla pystymme kouluttamaan työnhakijoita lyhytkestoisin valmennuksin niin, että osaaminen vastaa paremmin yritysten tarpeisiin. Myöskin oppisopimus tullaan ottamaan laajemmin käyttöön.

Palkkatuen käyttöä tullaan lisäämään. Erityisen tärkeää olisi löytää palkkatukipaikkoja yksityisistä yrityksistä, koska sitä kautta työllistyminen pysyviin työsuhteisiin on todennäköisempää kuin julkisten organisaatioiden ja järjestöjen palkkatukipaikoista.

Tavoitteena on myös löytää uusia keinoja helpottaaksemme yksinyrittäjien siirtymistä työnantajiksi. Palkkatuen laajentaminen tai jonkinlainen rekrytoinnin määräaikainen tuki voisivat kannustaa palkkaamaan ensimmäinen työntekijä.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämän näkymät ovat edelleen hyvin positiiviset, vaikka joitakin kasvun vauhtia hidastavia tekijöitä on näkyvissä. Avoimia työpaikkoja on runsaasti. Meillä on työvoimapulaa monilla aloilla, mm. ICT-sektorilla, rakennusalalla, majoitus- ja ravintola-alalla, metalli- ja konepajateollisuudessa, kuljetusalalla sekä SOTE-sektorin tehtävissä. Samaan aikaan meillä on kuitenkin työttömänä näiden alojen osaajia. Työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Syynä voivat olla maantieteelliset tekijät, mutta myöskin osaamisen kapeus tai vanhentuminen. Tähän ongelmaan kaivataan ratkaisuja erityisesti koulutuslaitosten ja elinkeinoelämän yhteistyöllä. Työvoimaa tarvitaan lisää, myös ulkomailta. Tämä edellyttää työlupaprosessien nopeuttamista ja mielestäni myös tarveharkinnan poistamista useilta toimialoilta.

ELY-keskuksen ja TE-toimiston keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat kunnat. Olemme tehneet työllisyysasioiden kumppanuussopimuksen Oulun kaupungin, KELAn ja Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa. Sopimuksessa on määritelty yhteiset tavoitteet ja työllisyyden edistämisen painopistealueet. Sopimuksen pohjalta aloitetaan konkreettisten toimien valmistelu. Sopimukseen sisältyvät jo käynnistymisvaiheessa olevat kokeilut nuorten työllisyyden parantamiseksi ja ICT-sektorin rekrytointipalvelu.

Tulemme käynnistämään uusimuotoiset kuntakokeilut, joissa valitun kohderyhmän työllisyyspalvelut kootaan yhteen organisaatioon ja sitä kautta haetaan entistä parempaa asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta. Kokeilussa tullaan siirtämään kunkin toimijan resursseja, niin henkilöstöä kuin rahaakin, yhteiseen toimintamalliin ja –organisaatioon. Eräs keskeinen liittymäpinta on työllisyyspalveluiden ja SOTE-palveluiden rajapinta. Vaikeammin työllistyvien palvelupolku työmarkkinoille alkaa useasti sosiaali- ja terveyspalveluilla, joten koko palveluketju ja tuotteistus on saatava tukemaan työllistymistä.

Uusissa kokeiluissa on varmasti monia vaikeuksia, samoja, joihin törmättiin ja aiemmin maakuntauudistusta suunniteltaessa. Esiin nousevat varmasti resurssien jako, asiakkaita koskevan tiedon siirtyminen palveluiden ja organisaatioiden välillä, SOTE- ja työllisyyspalveluiden kytkentä sekä hankintalainsäädäntö, vain muutamia mainitakseni. Kuitenkin meidän on nyt suhtauduttava näihin mieluummin haasteina ja jopa mahdollisuuksina kuin ongelmina. Uskon, että löydämme yhteisen tahtotilan ja ratkaisut yhdessä kuntien kanssa. Palvelujen toteuttamiseen tarvitaan yksityisiä palveluntuottajia.

Pohjois-Pohjanmaalla tehdään paljon työllisyyspolitiikan toimia EU:n rahoituksella. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta rahoitetaan monenlaisia projekteja työllisyyden parantamiseksi. Miten näiden projektien kokemukset ja hyödyt saataisiin paremmin kaikkien tietoon ja hyvät käytännöt koko maakunnan laajuiseksi? Koordinaatiota ja toimijoiden yhteistyötä pitää kehittää. Toivoisin, että myös projektien valmistelijatahot verkostoituisivat jo hankkeiden hakemusvaiheessa. Verkottuminen myös yli julkisten toimijoiden, järjestötoimijoiden ja yksityisten toimijoiden rajojen varmasti parantaisi vaikuttavuutta ja kenties voisi synnyttää myös uutta liiketoimintaa alalle.

Haluamme siis tehdä tavoitteen saavuttamiseksi yhteistyötä kuntien, oppilaitosten ja palveluntuottajien kanssa. Järjestämme 7.-8.10. Kalajoella Työllisyysforumin, johon on kutsuttu yhteistyökumppaneitamme, erityisesti kuntien työllisyyspalveluja järjestäviä tahoja. Uskomme, että yhdessä keinoja miettien ja toimia tehden tavoite, 75 % työllisyysaste, on saavutettavissa.

Kotia rakentamassa – maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia

Koti on siellä missä sydän on. Useamman kerran muuttaneena tiedän kokemuksesta, ettei sydän siirry yhtä nopeasti kuin ihminen itse.

Jos joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa, maata tai jopa maanosaa oman halun sijaan pakon edessä, on vielä vaikeampi tuntea olevansa kotona. Kaipaus kotiin ja suru yhdistettynä valtavaan määrään uusia asioita eivät tee prosessista helppoa. Jos yhtälöön kuuluu vielä ero läheisistä tai yksinäisyys, niin vaikeuskerrointa on lisää.

Viime viikolla vietettiin kahden maakuntakeskuksen juhlavuotta. Sekä Kajaanin että Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia. Kajaanissa pakolaisten vastaanotto aloitettiin 20 vuotta sitten, kun taas Oulu otti vastaan ensimmäiset vietnamilaiset pakolaiset kymmenen vuotta aiemmin. Kaupunkien tekemä humanitaarinen työ on ollut pitkäjänteistä ja avarasydämistä. Pitkän linjan kotouttamisen ammattilaisina kaupungit ovat jakaneet osaamistaan myös muille kunnille niin omassa maakunnassaan kuin niiden ulkopuolellakin. Työtä on tehty ammattitaidolla.

Kuntien maahanmuuttajapalveluiden keskeinen tehtävä on saada muuttajat tuntemaan olevansa kotona. Siihen liittyy konkreettisia asioita, kuten asunnon hankkiminen ja kalustaminen tai vaikkapa lähikirjastoon ja kauppaan tutustuminen. Tärkein osa on kuitenkin muuttajan oman henkisen prosessin tukeminen. Kotouttamisessa mukana olevien työntekijöiden tuella kootaan niitä tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden kautta muuttaja tuntee pärjäävänsä yhteiskunnassamme ja tuntee olonsa turvalliseksi. Turvallisuus on tila, jonka nojalla voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sitä kautta rakentaa tunteen osallisuudesta. Kotoutumisessa onkin kyse juuri tästä: muuttajan omasta joukkoon kuulumisen kokemuksesta. Voit tuntea olevasi kotona ollessasi ’yksi meistä’ ulkopuolisuuden sijaan.

Kajaanin ja Oulun kaupungin työntekijät ovat saaneet olla mukana monen ihmisen arjessa. Työn ainutkertaisuus korostuu suoraan pakolaisleireiltä tulevien kiintiöpakolaisten kohdalla, kun työntekijät pääsevät seuraamaan heidän ensi hetkiään Suomessa ja uudessa kodissaan. Aina joskus entisiin asiakkaisiin törmää vuosien jälkeen sattumalta kadulla, kaupassa tai vaikkapa yleisötapahtumassa. Alkuvaiheen kotoutumisessa mukana olevat ihmiset ovat asiakkaille tärkeitä. Kiitollisuus on valtaisaa. Ammattilaiset tekevät työtään, mutta asiakkaalle välittyy kokemus siitä, että juuri hänen avuksensa tehdään niin paljon, että sen täytyy tulla sydämestä. Kotouttamistyöntekijän mieltä lämmittää havaita, miten pitkälle ihmiset vuosien varrella ovat päässeet. Haastavistakin tilanteista lähteneet asiakkaat ovat voineet rakentaa itselleen ja läheisilleen hyvän elämän ja kodin.

Oman kokemuksen myötä olen todennut, että sydän voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vaikka rakkaus ja kaipaus yhteen paikkaan on aina läsnä, voi tuntea olevansa kotona toisaallakin. Lämmin kiitos ELY-keskuksen puolesta Kajaanin ja Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalveluille! Teidän työ mahdollistaa sen, että uusien kaupunkilaisten sydän voi olla kotona Suomessa, vaikka se on myös siellä jossain muualla.

Maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä

Kaivosten ympäristöhaittojen torjunnassa tarvitaan yhteistyötä

 

Jonas Liimatta
Ylijohtaja, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Tämän blogikirjoituksen myötä aloitamme Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogin. Blogimme tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua sekä tehdä toimintaamme tutuksi. Minulla on ilo olla blogimme ensimmäinen kirjoittaja ja aiheekseni olen valinnut aina tavalla tai toisella ajankohtaisen kaivostoiminnan.

Kaivos- ja metalliteollisuus on jo vuosisatojen ajan ollut tärkeä teollisuuden ala. Ennen malmien löytyminen ja kaivostoiminnan alkaminen oli paikkakunnalle kuin lottovoitto, sillä kaivokset toivat työtä ja vaurautta alueelle. Esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevista kaivoksista voisi mainita Pyhäsalmen ja Lampinsaaren sekä entiset Mustavaaran ja Hituran kaivokset. Ympäristöongelmia on kaivostoiminnasta ennenkin aiheutunut, mutta niihin ei välttämättä puututtu samalla tavalla kuin nykyään, koska tietoisuus ympäristöasioista oli eri tasolla. Edelleenkin kaivosten toiminta lisää alueelle työpaikkoja ja tuo vaurautta, mutta ympäristönormit ovat tiukentuneet. Viranomaisten näkökulmasta keskeistä on estää pilaantuminen jo ennakolta ja toisaalta myös ympäristön pilaajat saadaan paremmin selville sekä vastuuseen toiminnastaan. Ympäristöasioiden tulee olla siis kunnossa ennen toiminnan aloittamista ja mm. vesien tilaa ei saa toiminnalla heikentää. Kaivosten lisäksi myös muut elinkeinot, kuten luontomatkailu, tuovat alueillemme vetovoimaa ja tuloa. Nämä elinkeinot eivät luonnollisestikaan halua, että niiden toimtaedellytykset heikkenevät uusien kaivosten myötä. Yhteensovittamista ja yhteistyötä tarvitaankin eri elinkeinojen ja luontoympäristön kesken.

Kaivostoiminnan aloittamiseen liittyy useita eri viranomaisten vaatimia lupavaiheita ja selvitysvaiheita. Näitä ovat muun muassa malminetisintälupa (TUKES), kaivosturvallisuuslupa (TUKES), kaivoslupa (TUKES), ympäristövaikutusten arviointi (ELY), ympäristölupa (AVI) ja ympäristövalvonta (ELY). Vaikka viranomaisten välinen yhteistyö toimiikin hyvin, voisi silti ainakin kaivosten ympäristölupien valvonta ja luvitus olla yhden tahon vastuulla. Kehitystavoitteena onkin, että asiakkaalle palvelu tapahtuisi jatkossa yhden luukun kautta, vaikka eri asioita hoitaakin eri viranomainen. Lupien ja selvitysten lisäksi erittäin tärkeä kaivostoiminnan edellytys on sosiaalinen hyväksyttävyys. Kestävän kaivostoiminnan aloittamiseen tulisi saada asukkaiden, kunnan ja haitan kärsijöiden hyväksyntä ennen toiminnan aloittamista. Avoin tiedotus ja eri sidosryhmien kuuleminen ovat tärkeitä luotettavuuden ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Myös kunnilla on kaavoituksen kautta elinkeinojen yhteensovittamisessa keskeinen tehtävä. Yksipuolisesti kuntakaan ei voi kaavalla elinkeinotoimintaa kieltää, kuten Kuusamon Juomasuota koskeva KHO:n päätös tänä vuonna osoitti.

Toimin ennen virkamiesuraani 15 vuotta kemianteollisuudessa ja tuolloin pidin itsestäänselvyytenä, että lähtökohtaisesti ensisijainen vastuu toiminnan turvallisuudesta ja ympäristöturvallisuudesta on toiminnan harjoittajalla. Tämän varmistamiseksi tehtiin paljon enemmän kuin lainsäädäntö edellytti. Kemianteollisuuden katastrofionnettomuudet, esimerkiksi Bhopalin ja Seweson tapaukset, ovat mailmanlaajuisesti muuttaneet kemianteollisuuden ympäristöturvallisuuden sääntelyä ja omaehtoista teollisuuden toiminnan vastuullisuutta. Kaivosteollisuus tulee tässä hieman perässä, mutta selkeästi on ymmärretty, että menestyksen edellytys on kestävä ja vastuullinen toiminta. Yhteistyöllä tässäkin on menty selkeästi eteenpäin, josta esimerkkinä Suomessa on kestävän kaivostoiminnan verkoston perustaminen.

Kaivoksella on aina toiminnassaan aikajänne ja jossain vaiheessa se loppuu. Asia on tärkeä huomioda jo toiminnan alkuvaiheessa. Kaivosten tulee asettaa riittäviä vakuuksia sulkemistoimia varten ja toiminnnan loppuvaiheessa alkaa valmistautua kaivoksen sulkemiseen ja alueen ennallistamiseen. Pohjois-Pohjanmaalla Hituran kaivos on esimerkki, jossa yhtiö oli silloisen ympäristöluvan mukaisesti asettanut vakuutta 2 miljoonaa euroa sulkemiseen. Valituksen alaisessa ympäristöluvassa vakuus oli noin neljä miljoonaa. Kaivoksen mentyä konkurssiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus joutui huolehtimaan kaivoksen sulkemisesta, jonka viimeisin kustannusarvio on yli 20 miljoonaa euroa. Tietoisuus nykykaivoksen sulkemisesta ja sulkemisen kustannuksista on lisääntynyt Hituran myötä. Kaivostoiminnan loppuvaiheessa on viranomaisten yhdessä kaivoksen kanssa myös hyvä etsiä mahdollisia kaivoksen jatkokäytölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Pyhäsalmen kaivoksen erilaiset selvitykset aina CERN-yhteistyöstä pumppuvoimaloihin ja sienien kasvattamiseen.

Suomeen tulee todennäköisesti myös lisää kaivoksia, koska metallien ja mineraalien kysyntä kasvaa ja uudet kaivostekniikat mahdollistavat paremmin Suomessa esiintyvien malmien ja mineraalien hyödyntämisen. Kaivos- ja metalliteollisuus voi mahdollistaa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa tällä hetkellä käytettävien tuotteiden valmistamisen, kuten tuuli- ja aurinkovoimalat ja akut. Tulemme myös hyödyntämään malmeja, joiden pitoisuudet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vuosikymmeniä sitten. Kännyköissä, autoissa ja polkupyörissä käytettävien metallien jäljitettävyyttä me kuluttajat emme tällä hetkellä vaadi. Sen sijaan monien elintarvikkeiden kuten kahvin, soijan ja uusiutuvien polttoaineiden suhteen me kuluttajat alamme olla enenevässä määrin tietoisia mistä ne tulevat, kuinka vastuullisesti ne on tuotettu, ovatko ne luomutuotteita jne. Myös metallituotteen jäjitettävyys olisi tärkeää siksi, että tietäisimme mistä tuotteen valmistamiseen tuotettu malmi on louhittu ja rikastettu ja kuinka vastuullista toiminta on. Tämä tekisi kilpailusta reilumpaa eivätkä vaadittavat ympäristöinvestoinnit heikentäisi kilpailuetua. Kaivosten toimintakulttuuri ja kaivostoimintaan liittyvä sääntely vaihtelevat maittain. EU:n tasolla BAT-vaatimusten (paras käytössä oleva teknologia) tarkoitus on yhtenäistää ympäristöturvallisuusvaatimuksia. Malmi- ja mineraalivarat ovat rajalliset ja toinen puoli jäljitettävyyden tärkeydessä olisi juuri tarvikkeiden kierrättämisen helpottaminen ja tehostaminen. Lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan lisäksi myös tiedostavat kuluttajat veisivät osaltaan kaivosteollisuutta ympäristöystävällisempään suuntaan.