Viime aikoina sorateiden hoito on saanut osakseen kritiikkiä julkisuudessa. Tässä kirjoituksessa avataan hoidon periaatteita ja taustoja.

Suomessa on noin 27 000 kilometriä sorateitä, mikä on merkittävä osa maantieverkostoa. Kuitenkin liikennesuoritteesta vain noin 2 % tapahtuu sorateillä. Tämä tarkoittaa, että suurin osa liikenteestä kulkee päällystetyillä teillä, erityisesti vilkkailla pääväylillä ja taajamien läheisyydessä.

Tienpitäjän tehtävänä on huolehtia koko maantieverkon liikennöitävyydestä – myös harvaan liikennöidyistä sorateistä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että veronmaksajien varoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitotoimenpiteitä kohdennetaan ensisijaisesti sinne, missä liikennettä on eniten ja missä vaikutukset ovat suurimmat.

Pääteiden kuntoon ja hoitoon tienkäyttäjät ovatkin pääosin tyytyväisiä. Sen sijaan vähäliikenteisen verkon kuntoon ja hoitoon ollaan tyytymättömämpiä. Mitä pohjoisempaan ja idemmäksi Suomessa mennään, sitä enemmän vähäliikenteisen maantieverkon merkitys korostuu. Vaihtoehtoisia kulkumuotoja ei ole, ja etäisyydet ovat pitkiä.

Nykyisessä rahoitustilanteessa ELY-keskus tienpitäjänä joutuu priorisoimaan maanteiden hoidon ja kunnostamisen resurssit tarkasti. Vähäliikenteisemmillä teillä joudutaan siksi sallimaan enemmän huonokuntoisuutta. Turvallinen liikkuminen varmistetaan kuitenkin kaikilla teillä.

Miten sorateitä hoidetaan?

Sorateiden hoito on ympärivuotista ja sääolosuhteista riippuvaista. Hoitotoimenpiteillä vaikutetaan tien pinnan kuntoon ja sitä kautta ajomukavuuteen ja turvallisuuteen. Keskeisiä toimenpiteitä ovat:

• tien muotoilu, pinnan tasaus ja paikkaaminen
• sorastus ja pölynsidonta
• pintakelirikon ja routavaurioiden hoito
• ojien ja rumpujen kunnossapito
• niitto ja vesakon raivaus

Keväällä soratien sulaessa ollaan pitkälti säiden armoilla. Kelirikosta voi tulla lyhyt, mikäli sää on kuiva ja tuulinen. Sateisena keväänä kelirikkokaudella tiet voivat mennä erittäin huonoon kuntoon. Silloin teiden pahempaa vaurioitumista ehkäistään painorajoituksilla ja liikennöinnin katkeaminen pyritään välttämään lisäämällä murskeita pehmeimpiin kohtiin, jos tie kestää murskeen ajoa. Oikein huonossa tilanteessa ei auta muu kuin odotella suosiollisia säitä ja tien kuivumista. Tien rungossa oleva routa sulaa ja voi aiheuttaa arvaamattomia muutoksia tien muotoon, josta varoitellaan kelirikkomerkein, yleensä pitkälle kesäkuuhun. Kun pintakelirikkovaihe on ohi, tien pintakerros muotoillaan tasaiseksi ja oikeaan kaltevuuteen, ja pölyämistä ehkäistään suolalla.

Kesällä hoitotoimet riippuvat säästä. Kuivina kausina pölynsidontaa voidaan joutua uusimaan, ja sateet voivat aiheuttaa runsasta kuoppaisuutta, jolloin tarvitaan tasausta. Raskaita tasoituksia ei tehdä kuivaan aikaan, koska tien pinta ei silloin kiinteydy ja siitä seuraa pitkäksi aikaa pölyämis- ja irtokiviongelmaa. Kesällä tehdään myös niittoa, vesakon raivausta, ojien perkauksia ja rumpujen uusimista.

Syksyllä valmistaudutaan talveen tasaamalla tien pinta ja lisäämällä tarvittaessa mursketta. Ilmastonmuutoksen myötä pintakelirikko on yleistynyt syksyisin, ja sen torjuminen on tärkeää ennen pakkasten tuloa. Syksyisin suurin haaste on löytää tien tasaamiselle oikea hetki, sillä tietä ei voi tasata liian märkänä eikä juuri ennen sateita, ettei tie mene liejuiseksi. Myöskään jäistä tietä ei voi enää tasata. Aikaikkuna työlle on monesti hyvin lyhyt. Pahin syksyn skenaario on pitkälle marraskuulle venyvä talven tulo, jossa lämpötilat sahaavat nollan molemmin puolin ja tie on jatkuvasti märkänä. Silloin tielle syntyy kuoppia ja mahdollisuuksia tasaamiseen on vähän.

Sorateitä koskevat palautteet; kaikki huomioidaan, mutta vain osa johtaa toimenpiteisiin

Tienkäyttäjät antavat aktiivisesti palautetta maanteiden hoidosta. Hoitokaudella 1.10.2024-1.10.2025 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta saatiin urakkaviestejä noin 12 500 kpl. Näistä noin 480 yhteydenottoa koski sorateiden hoitoa. Kaikki yhteydenotot käydään läpi, ja ne tarjoavat arvokasta tietoa tienpidon tilasta ja tienkäyttäjien kokemuksista. Kuitenkin vain osa palautteista johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, sillä kunnossapidon sopimuksissa määräytyvä laatutaso ei aina vastaa tienkäyttäjien odotuksia.

Yksi yleisimmistä sorateiden hoidon palautteiden aiheista on sorateiden epätasaisuus, kuoppaisuus, joka herättää huolta ja turhautumista. Kuoppaisuutta voi esiintyä ilman, että se automaattisesti tarkoittaa poikkeamaa kunnossapidon sopimuksessa määritellystä laatutasosta. Tämä aiheuttaa ristiriitaa tienkäyttäjien kokemusten ja kunnossapidon käytäntöjen välillä.

Myös tienpitäjälle, eli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle osoitetaan palautteita ja toimenpide-ehdotuksia, jotka liittyvät mm. maanteiden hoitoluokitukseen ja hoidon laatuvaatimuksiin, nopeusrajoituksiin sekä tieverkon kehittämiseen ja investointien kohdentamiseen. Vuonna 2024 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta saatiin noin 1 700 palautetta ja ehdotusta. Näistä noin 130 koski sorateiden hoitoa ja kuntoa.

Tienkäyttäjien yhteydenottoja vastaanotetaan siis kahdessa eri kanavassa: osa ohjautuu suoraan urakoitsijalle, osa taas ELY-keskukselle tilaajatehtävien hoitoon.

• Urakoitsijalle suunnatut palautteet koskevat konkreettisia ja kiireellisiä kunnossapidon epäkohtia, kuten kuoppia, lanaustarvetta tai liukkautta. Palautteet ohjautuvat suoraan maanteiden hoidon urakoitsijoille.
• Tilaajalle suunnatut palautteet ja toimenpide-ehdotukset liittyvät laajempiin ja pidemmän aikavälin kysymyksiin, kuten hoitoluokkiin, päällystämistarpeisiin tai liikenneturvallisuuteen sekä tieverkon kehittämiseen ja investointien kohdentamiseen. Näitä palautteita hyödynnetään esimerkiksi suunnittelussa.

Kuka pitää tiet kunnossa – ja miten tienkäyttäjä voi antaa palautetta?

ELY-keskukset hankkivat maanteiden kunnossapidon urakoitsijoilta laatuvastuullisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskus ja urakoitsija sopivat, missä kunnossa tien pitää olla, mutta eivät määrittele tarkasti, miten kunnossapito tulee suorittaa. Urakoitsija toteuttaa tienpidon parhaaksi katsomallaan tavalla.

Hoitourakoitsija tarkastaa alueensa soratiestön säännöllisesti ja tekee tarvittavat hoitotoimenpiteet laatutason säilyttämiseksi. Kelirikkoaikana pehmenneissä kohdissa sorateiden normaalit laatuvaatimukset eivät ole voimassa. ELY-keskusten maanteiden hoidon projektipäälliköt sekä erilliset pistokoevalvontakonsultit valvovat urakoitsijoiden toimia pistokokein. Laajan tieverkon takia ei jokaista tiejaksoa voida valvoa jatkuvasti paikan päällä.

Tienkäyttäjillä on mahdollisuus ilmoittaa tien kunnossa havaitsemistaan puutteista. Ilmoitukset välitetään tietä hoitavalle urakoitsijalle, joka ottaa ne huomioon hoitotoimenpiteitä kohdentaessaan. Ilmoitukset eivät kuitenkaan ole tilauksia, joiden mukaan urakoitsija automaattisesti ryhtyy välittömiin korjaustoimenpiteisiin. Tien kunnosta ja hoidosta saatuja palautteita hyödynnetään tienhoidon suunnittelussa sekä valvonnassa.

Tienpitäjänä haluamme olla avoimia ja kuunnella palautetta. Sorateiden hoito on osa maanteiden hoidon laajempaa kokonaisuutta, jossa pyritään palvelemaan koko yhteiskuntaa mahdollisimman tasapainoisesti ja vastuullisesti – määrärahojen puitteissa. Sorateiden hoito on tasapainottelua resurssien, sääolosuhteiden ja käyttäjäkokemusten välillä.

Liikenne ja infrastruktuuri,
kehittämispäällikkö Päivi Hautaniemi
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja
kunnossapitovastaava Joona Peltoniemi
Lapin ELY-keskus