Category Archives: metsätalous

PUHTI-hanke vesistöjen äärellä

Nostot

Posted on by
Vastaus

PUHTI-hanke on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen edistämishanke, jonka tavoitteena on edistää tuotannosta poistuneiden turvetuotantoalueiden ennallistamista ja niiden alapuolisten vesistöjen kunnostamista JTF-rahoituksen tuella. Hanke on alkanut tammikuussa 2025 ja kestää huhtikuuhun 2027. Hankealueeseen kuuluvat Pohjois-Pohjanmaa, Lappi ja Kainuu, eli koko Pohjois-Suomi. Myös PUHTI-hanke on rahoitettu JTF-rahoituksella.

Heinäkuu 2025, pisin yli 30 °C helleputki Suomessa yli 60 vuoteen. Mikäpä sen parempi keli pajupuskissa kahlaamiseen ja mättäillä rämpimiseen kahluuhaalarit jalassa!

Metsän keskellä kulkevassa purossa on kiviä ja kaatunut puu.
Pilpasuon luontopolun pohjoispuolella sijaitseva Pilpaoja on hieno, pääosin luonnontilainen puro, jossa ei kartoituksissa havaittu olevan merkittävää kunnostustarvetta. Kuva: Elli Pesonen.

Kun suurin osa kansasta vietti kesälomiaan, PUHTI-hanke jalkautui virtavesien varsille tekemään kunnostustarvekartoitusta. Kartoituksen kohteena olivat turvetuotannon aiemmin kuormittamat vesistöt, joiden yläpuolisella valuma-alueella turvetuotanto on nykyisin jo päättynyt. Tällaisten vesistöjen kunnostamista voidaan rahoittaa myös JTF-rahoituksella. Kesän kartoituskohteiksi valikoituivat Iin Paskajoki, Kajaanin Leväjoki, Oulun Pilpaoja ja Miehonoja, Utajärven Savioja sekä Pudasjärven Hanhioja ja Alaoja.

Suora purouoma metsässä.
Suoristetut uomanpätkät pienemmissäkään puroissa eivät ole epätavallinen näky. Puroja ja jokia on aikanaan suoristettu esimerkiksi tehostamaan tulvasuojelua ja puun uittoa sekä vastaamaan metsätalouden ja turvetuotannon kuivatustarpeeseen. Kuva: Elli Pesonen.

Kunnostustarvekartoitus on nimensä mukaisesti vesistön potentiaalisten kunnostuskohteiden kartoitusta. Koska tekoäly ei vielä toistaiseksi hallitse käytännön retkeilytaitoja ihmistä paremmin, työ tapahtuu kävelemällä vesistön reunaa pitkin sen alkupisteestä loppupisteeseen saakka. Tärkeimpiä maastossa havainnoitavia kohteita ovat koski- ja niva-alueet, metsäojat, mahdolliset suoristetut tai peratut osuudet sekä mahdolliset turvetuotannon kuormituksesta aiheutuneet haitat, kuten lietekertymät. Jatkossa kunnostustarvekartoituksesta saadut tiedot toimivat apuna päätöksenteossa ja varsinaisessa kunnostussuunnittelussa.

Kartta.
Field Maps -sovelluksessa kartalle lisätyt pisteet näkyvät ArcGIS Online -sivun karttatasossa. Kuva: Elli Pesonen.

Vaikka teknologia ei vielä päihitä perinteisestä maastossa kävelystä saatavia hyötyjä, kirjausmenetelmissä ollaan kynästä ja paperista siirrytty jo työpuhelimeen asennettavaan ”äppiin”. Kunnostustarvekartoituksissa käytettävä Field Maps-sovellus toimii ArcGIS Online-pohjaisesti, ja sen GPS-ominaisuus mahdollistaa karttamerkintöjen tekemisen paikan päällä. Maastossa tehtyjä merkintöjä voidaan myöhemmin tarkastella tietokoneella, kun ne näkyvät pisteinä ja viivoina automaattisesti oikeissa koordinaateissa.

Nainen ylittää metsäisen purouoman isojen kivien päältä.
Myös vuorikiipeilytaidot katsotaan maastotöissä eduksi. Kuva: Jaana Rintala.

Vaikka luonnontilaisuus oli kesän kartoituskohteissa monin paikoin selvästi heikentynyt, vastaan tuli myös useita positiivisia yllätyksiä. Pitkät luonnontilaiset kosket suoristettujen osuuksien välissä, tiheät näkinsammalkasvustot ja kauniit vanhat metsät saavat hetkeksi unohtamaan hyttysparvien kakofonian ja kahluuhaalareiden sisällä pistelevät havunneulaset. Piristystä maastopäiviin toivat myös enemmän tai vähemmän odottamattomat kohtaamiset massiivisten majavapatojen, jalkapallon kokoisten ampiaispesien ja metsän takaa hyökkäävien ukkosrintamien kanssa. Eikä ainakaan voi sanoa, etteikö olisi päässyt nauttimaan Suomen lyhyestä kesästä yltäkylläisyyteen saakka.

Elli Pesonen, ympäristöasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Euroopan unionin osarahoittama -logo.

Luonto ilmastotyössä – monimuotoisuus ratkaisee

Nostot

Posted on by
Vastaus

Nousevat lämpötilat ja niiden myötä voimistuvat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmaston muuttuminen on otettava huomioon, kun laaditaan maakunnallisia luonnon monimuotoisuusohjelmia, ns. LUMO-ohjelmia. Mitä paremmin luonto voi, sitä paremmin se sietää muuttuvia oloja.

Kosteikkorakentaminen on esimerkki ilmastotyötä tukevasta toiminnasta, joka ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastoriskit luonnolle on tunnistettava

Maankäytön muutokset, rakennetun ympäristön leviäminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen sekä muu ihmistoiminta vähentävät lajien elintilaa ja heikentävät luontotyyppejä. Ilmaston lämpeneminen voimistaa luontokatoa ja vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutoksen seurauksena kuivuus- ja hellejaksot voimistuvat. Talvella vesisateet lisääntyvät, ja vesi huuhtoo maa-ainesta ja ravinteita vesistöihin. Olosuhteiden muuttuessa syntyy tilaa uusille vieraslajeille, tuholaisille ja taudinaiheuttajille niin maalla kuin vedessä. Nämä muutokset heikentävät ketjureaktion lailla myös ekosysteemipalveluita, kuten hiilensidontaa, kasvien pölytystä tai luonnon virkistysarvoja.

Kun tunnistamme ilmastoriskit, voimme ennakoida muutoksia ja suunnitella toimintaa ajoissa niin, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset vähenevät. Tästä hyötyvät sekä ihminen että luonto.

Ilmastotoimet tukevat luontotyötä

Ilmastoriskeihin sopeutumiseen ja hiilipäästöjen vähentämiseen on olemassa useita keinoja. Monet niistä tukevat samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta.

Toimenpiteitä on kuvattu ilmastolakiin kirjatuissa ilmastosuunnitelmissa, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (KAISU). Useilla toimilla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista, mikä parantaa mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua uusiin oloihin.

Ilmastonmuutoksen hillintä maankäyttösektorilla, ennen kaikkea maa- ja metsätaloudessa, tarkoittaa hiiltä sitovien ja hiilivarastoja ylläpitävien toimien edistämistä. Kosteikkorakentaminen ja heikkotuottoisten turvemaiden vettäminen ovat tavoiteltavien toimien kärjessä.

Sopeutumista lämpenevään ilmastoon tukee peltomailla varsinkin maan kasvukunnosta huolehtiminen. Tässä avuksi ovat esimerkiksi ympärivuotinen kasvipeite ja luonnonmukaisen vesienhallinnan menetelmät. Metsämailla sopeutumista voi edistää muun muassa kasvattamalla sekapuuston osuutta ja lisäämällä lahopuuston määrää.

Lampaita laitumella.
Laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Pia Lehmusvuori.

Maankäyttöä ja sen muutoksia on suunniteltava kokonaisvaltaisesti niin, että taloudellisen kannattavuuden lisäksi tavoitellaan ilmasto- ja luontohyötyjä. Tärkeää on pitää huolta lajien elinympäristöjen yhtenäisyydestä niin, että lajeilla on mahdollisuus liikkua alueiden välillä.

Elinympäristöjen yhtenäisyyttä voidaan parantaa muun muassa valuma-aluelähtöisen suunnittelun avulla. Riittävällä suunnittelulla voidaan parhaimmillaan sovittaa yhteen erilaisia maankäytön tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä niin, että yhteiset hyödyt lisääntyvät.

Kaikki edellä mainitut toimet tukevat sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastosuunnitelmien KAISU:n, MISU:n ja KISS2030:n tavoitteita.

Alueellisissa LUMO-ohjelmissa otetaan huomioon ilmastosuunnitelmat

Useilla alueilla on käynnistynyt tai käynnistymässä maakunnallisten luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmien laadinta. Näissä LUMO-ohjelmissa on tärkeä tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonsuojelulain 13 §:ssä todetaankin, että ohjelmien valmistelussa on otettava huomioon ilmastolaissa tarkoitetut ilmastosuunnitelmat.

Luonnonsuojelulain kirjauksen toteutumista helpottamaan laadimme ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä koosteen ilmastosuunnitelmissa mainituista luonnon monimuotoisuutta koskevista keskeisistä kohdista. KAISU:n muista kuin maatalousteksteistä koostetta täydensivät Pirkanmaan ELY-keskuksen ilmastoerikoistumisen asiantuntijat. Kooste on toimitettu ELY-keskusten LUMO-ohjelmien koordinaattoreille. Tarvittaessa saat lisätietoa koosteesta myös meiltä. Toivomme, että koosteesta on apua LUMO-ohjelmien valmistelussa.

Mari Lappalainen ja Pia Lehmusvuori, ilmastoasiantuntijat
Sähköposti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö

ELY-keskuksen ilmastoasiantuntijat Mari ja Pia.
Kirjoittajista Pia Lehmusvuori (vas.) on luonnonvara-alojen ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntija. Mari Lappalainen (oik.) työskentelee valuma-aluesuunnittelun asiantuntijana edistäen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että sen hillintää.


ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtävänä on edistää kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sekä maatalouden toimien osalta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman toimeenpanoa.
Lue lisää (ely-keskus.fi/ilmastoyksikko)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö tukee ilmastotyötä koko Suomessa.

ELY-keskuksen ojitustiimi jalkautuu maastoon

Nostot

Posted on by
Vastaus

Kesällä on aika jalkautua toimistosta maastotöiden pariin. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesilain valvontaa tekevä ojitustiimi tekee vuosittain 10–20 metsäojitusten maastotarkastusta. Maastotarkastuksia tehdään koko maakunnan alueella Kuusamosta aina maakunnan eteläosiin saakka. Ojitushankkeessa on tärkeää huomioida vesiensuojelu, mahdolliset pohjavesialueet sekä luonnonsuojeluseikat.

Vesiensuojelukosteikko ja metsäojitusaluetta Haapaveden kunnan alueella syksyllä 2022.
Kuva: Kaija Koski.

Ojitushankkeesta vastaavan on vesilain mukaisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle. ELY-keskus vastaa ilmoitukseen ja arvioi ilmoituksen pohjalta esimerkiksi onko hankkeen vesiensuojelu ja luonnonsuojeluseikat huomioitu riittävällä tasolla, voiko hankkeesta aiheutua haittaa muille kiinteistöille tai vaatiiko hanke vesilain mukaisen luvan. Usein vastauksessa pyritään em. asioiden lisäksi ohjaamaan asiakasta vesiensuojelun toteutuksessa.

Maastotöissä ojilla ja allikoilla

Maastokohteiksi valitaan esimerkiksi vesistöjen tai pienvesien läheisyyteen tai happamille sulfaattimaille sijoittuvia ojituksia, pohjavesialueisiin liittyviä ojituksia, luonnonsuojelualueen tai Natura-alueen läheisyyteen sijoittuvia kohteita. Tarkastuksien tavoitteena on tarkastaa, onko hanke toteutettu ilmoituksen ja ELY-keskuksen vastauksen mukaisesti ja mm. varmistaa kohteiden vesiensuojelusuunnitelmien toteutuminen. Myös hankkeesta vastaavalle tarjotaan aina mahdollisuus osallistua tarkastukselle.

Maastotiimi havainnoi maastossa, onko ojitushanke toteutettu ilmoituksen ja ELY:n ohjeistuksen mukaisesti. Lisäksi mitattiin ojasyvyyttä. Kuvat: Jaana Rääpysjärvi
Ojasyvyyksiä ja virtaussuuntia seurataan tarkastuksilla tarkasti. Kuva: Kaija Koski
Kuvassa ei olla ongella, vaan mitataan pH-mittarilla laskeutusaltaan veden happamuutta. Kuva: Kaija Koski

Tarkastuksella katsotaan, onko vesiensuojelurakenne, kuten laskeutusallas, pintavalutuskenttä tai putkipato toteutettu asianmukaisesti. Ojien osalta tarkastetaan esimerkiksi, onko ojitus aiheuttanut haittaa pohjavesialueelle tai onko ojien syvyys vesiensuojelua ajatellen tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi happamien sulfaattimaiden suuren riskin alueella ojia ei tulisi kaivaa kivennäismaahan saakka, sillä sitä kautta aiheutetaan happamien sulfaattimaiden kuivumista ja sen seurauksena hapettumista ja riskiä vesistöön päätyvälle happamalle valunnalle. Happamuutta ojastossa tai vesistössä voidaan mitata kenttämittarin avulla. Laajoja alueita voidaan tarkastaa helpommin droonin avulla. Tarkastajien apuna toimivat myös ajantasaiset satelliittikuvat.

Hyvän laskeutusaltaan muoto on tasaisen soikea ja siihen kuuluu virtaamaa hidastava kynnys tai putkipato ja sen ylivuotoputki. Kuvat: Jaana Rääpysjärvi
Tässä vuoden 2022 kohteessa putkipato on sortunut tai asennuksessa on ollut toivomiseen varaa. Kuva: Kaija Koski

Maastotarkastuksen jälkeen tarkastuksesta tehdään muistio, jotka lähetetään hankkeesta vastaavalle. Mikäli toteutuksessa on olennaisia puutteita, ne kehotetaan korjaamaan. Korjattavaa on noin neljänneksellä tarkastetuista hankkeista. Viime vuosina korjattavaa on ollut mm. putkipatojen asennuksessa, laskeutusaltaiden toteutuksessa, happamien sulfaattimaihin liittyvän happamuusriskin sekä eroosioriskin huomioimisessa.

Alkukesän 2024 tarkastuksella käytiin myös katsomassa ojaston alapuolista luonnonmukaista uomaa ja pyrittiin tarkastelemaan, aiheuttaako hanke kuormitusta tai happamuutta alapuoliseen vesistöön. Kuva: Kaija Koski

Mikä muuttuu jatkossa?

Huippuvuosina 2013 ja 2014 ojitusilmoituksia tuli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle jopa reilusti yli 500 kappaletta vuodessa. Määrät ovat sen jälkeen tasoittuneet noin 200–300 ilmoitukseen vuosittain. Vuonna 2024 tunnelma ojitusilmoitusten suhteen on odottava. Aiemmassa valtion rahoittamassa metsätalouden Kemera-tukijärjestelmässä tuettiin yksityisten maanomistajien metsänhoitoa ja myös ojitushankkeita. Nyt tilanne on uuden Metka-tuen myötä muuttunut, eikä tukea enää myönnetä metsäojien perkaamiseen tai uusien ojien tekoon, vaan tuetaan enemmän vesiensuojelun suunnittelua ja toteutusta. Vähenevätkö ojitushankkeet uudistuksen myötä? Onko riskinä, että lakisääteinen ojituksista ilmoittaminen vähenee, vaikka ojituksia toteutettaisiinkin?

Metsätalous on merkittävä vesistöjen kuormittaja Pohjois-Pohjanmaalla. Metsänhoitotoimia suunniteltaessa entistä tarkempi harkinta myös ojien perkaukseen tukisi tavoitteita vesistöjen tilan parantamiseksi. Nykyisin ymmärretään lisäksi paremmin ojitusten aiheuttamia vesistövaikutuksia ja tiedostetaan myös niiden aiheuttamia ilmastovaikutuksia. Kuormitus myös jatkuu aiempaa luultua pidempään. Lisäksi tieto vesiensuojeluratkaisuista on lisääntynyt ja metsänhoidon suosituksetkin ovat päivittyneet. Paljon käytetyt laskeutusaltaat ja lietekuopat eivät ole kovin tehokkaita vesiensuojeluratkaisuja, vaan voivat pahimmillaan jopa lisätä alueelta lähtevää kuormitusta.

Uutena asiana ELY-keskukselle ovat tulleet myös aurinkovoimapuistojen ojitukset. Puistot saattavat olla laajoja tai vetisiä alueita, joilla voi olla myös erityisiä vesiensuojelullisia riskejä, kuten happamia sulfaattimaita. Vesiensuojelun suunnitteluun ja toteutukseen kaikissa ojitushankkeissa onkin syytä kiinnittää huomiota. Lisäksi on vesilain mukaisesti tärkeää ilmoittaa ojitushankkeesta.

Terveisin,
Pohjois-Pohjanmaan ojitusten maastotiimiläiset

Teksti: Jaana Rääpysjärvi ja Kaija Koski, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja muutoksen hillintään on tarjolla vaikuttavia keinoja ja monipuolisia tukia

Nostot

Posted on by
Vastaus

Mitkä toimet auttavat maatalouttamme ja metsiämme sopeutumaan ilmastonmuutokseen? Entä millä maa- ja metsätalouden keinoilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta? Kuntien maaseutuhallinnon ja ELY-keskusten maaseutuyksiköiden henkilöstölle tarjottiin vastauksia näihin kysymyksiin huhtikuussa järjestetyissä maatalouden ja metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. Niiden järjestelyistä vastasivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Ruokaviraston maaseutuverkostoyksikkö.

Sopeutumisen apuna CAP ja METKA

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on saatavana taloudellista tukea, painotti ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pia Lehmusvuori sekä maatalouden että metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) laaja keinovalikoima sisältää useita toimia maatalouden sopeutumisen edistämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen tuki ekojärjestelmässä sekä maanparannus-, saneeraus ja kerääjäkasvien tuki ympäristökorvauksessa. Nämä kaikki parantavat maaperän kuntoa, mikä auttaa kasveja sietämään kuivuusjaksoja.

CAP:n maaseudun kehittämishankerahoitus on oiva väline muun muassa koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin sekä yhteistyötoimiin. Hankerahoitus soveltuu paitsi maatalouteen myös metsätalouteen. Kannattaa muistaa myös metsätalouden kannustinjärjestelmä (METKA). Esimerkiksi tuet taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä terveyslannoitukseen edistävät puiden elinvoimaisuutta ja siten niiden mahdollisuuksia kestää paremmin tuholaishyökkäyksiä.

Keväinen kuva kasvipeitteisenä olleesta sänki- ja nurmipellosta, jonka taustalla näkyy sekametsää.
Kuvassa talven ajan kasvipeitteisenä ollutta sänki- ja nurmipeltoa Pirkanmaalla. Taustalla sekametsäkaistale. Pellon kasvipeitteisyys ja sekametsät auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kuva: Pia Lehmusvuori  

Toimia metsien hiilinielujen vahvistamiseen

Metsämaan nettonielu on pienentynyt hakkuiden lisääntyessä ja turvemaiden maaperäpäästöjen kasvaessa. Maaperäpäästöt lisääntyvät todennäköisesti tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vuoksi, totesi ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pentti Linnamaa metsätalouden ilmastotietämyksen webinaarin puheenvuorossaan. Voimakkaat harvennushakkuut vähentävät puuston kasvua sekä metsikön hiilensidontaa ja hiilivarastoa. Linnamaa toi esiin sen, että tiedon lisääntyessä kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmiä muutetaan. Esimerkiksi ojitettujen suometsien maaperän vuotuinen hiilidioksiditase ei olekaan laskeva, vaan nouseva.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Aino Assmuth korosti, että metsien hiilinielujen vahvistamiseen on vaikuttavia toimenpiteitä, jotka tulisi ottaa käyttöön ”sekä–että” eikä vain ”joko–tai”. Hiilensidontaa voitaisiin lisätä esimerkiksi metsittämällä joutomaita. Lisäksi puuston kiertoaikaa voitaisiin pidentää ja puustoa voitaisiin harventaa nykyistä maltillisemmin. Oikea-aikainen taimikonhoito lisää puuston kasvua ja sekapuustoisuus tuhon kestävyyttä. Assmuthin mukaan turvemaametsissä turvekerroksen kuivumista tulisi hidastaa välttämällä kunnostusojituksia ja ennallistamalla metsä suoksi siihen sopivilla kohteilla.

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskeinoja

Maatalouden ilmastotietämyksen webinaarissa ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Antti Miettinen nosti esiin maatalouden tehokkaimpina kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimina pellonraivauksen välttämisen ja turvepeltojen vettämisen. Maataloustukijärjestelmässä vettämistä tuetaan ei-tuotannollisten investointien tuella ja kosteikkojen hoitosopimuksella. Miettinen toivoi, että jatkossa kiinnostus ilmastokosteikkojen perustamiseen lisääntyisi. Lisäksi hän kertoi, että Luonnonvarakeskuksen TARJOKE-hankkeessa etsitään parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalta vettämiseen soveltuvia turvepeltoja.

Savisiin peltomaihin voi kerryttää hiiltä, ja savimaiden kasvukunto todennäköisesti hyötyy siitä, viesti puheenvuorossaan Luken erikoistutkija Helena Soinne. Maan mururakenne on sitä kestävämpi, mitä enemmän maassa on orgaanista hiiltä. Tämä vähentää riskiä eroosiolle ja pellon pinnan kuorettumiselle. Kuorettuminen estää kasvien taimettumista ja vähentää satomahdollisuuksia. Peltomaahan saadaan lisättyä hiilisyötettä, jos pellolla on yhteyttävä kasvipeite mahdollisimman suuren osan vuodesta. Lisäksi monivuotiset nurmet ja syväjuuriset kasvit sekä maanparannusaineet ja orgaaniset lannoitteet kasvattavat mahdollisuuksia kerryttää hiiltä maahan.

Jäikö jokin aiheessa pohdituttamaan? Seuraa ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön verkkosivua ja maaseutuverkoston tapahtumakalenteria – näistä löydät tietoa tulevista koulutuksista ja muista tapahtumista.

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien kartoitus sopeutumistyön lähtökohtana

Posted on by
Vastaus

Keskustelutilaisuudessa annettiin evästyksiä verkostoyhteistyölle

ELY-logo ja sopeutumisen missioverkoston riski- ja haavoittuvuustapaaminen 14.12.2023 (Teams).

Maa- ja metsätalousministeriö sekä ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö järjestivät 14.12.2023 tilaisuuden, jossa keskusteltiin ilmaston lämpenemisen aiheuttamien riskien ja niihin kohdistuvien haavoittuvuuksien selvittämisestä. Riski- ja haavoittuvuustarkastelut ovat ensimmäinen askel, kun erilaisia ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmia ryhdytään laatimaan. Tilaisuus oli osa EU:n sopeutumisen mission kansallisen verkostoitumisen kehittämistä ja käynnistelyä.

Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 (KISS2030) hyväksyttiin joulukuussa 2022. Suomen Ilmastolain mukaan sopeutumissuunnitelma on laadittava vähintään joka toinen vaalikausi. KISS2030 on järjestyksessä toinen kansallinen sopeutumissuunnitelma, ja sen taustaraportteihin kuuluu tarkastelu Suomea koskevista ilmastoriskeistä ja haavoittuvuuksista. Neuvotteleva virkamies Simo Haanpää maa- ja metsätalousministeriöstä alusti loppuvuonna 2023 julkaistun raportin sisällöstä ja siitä, miten alueet ja kunnat voivat hyödyntää siinä olevaa riski- ja haavoittuvuustietoa alueellisten sopeutumissuunnitelmien laadinnassa. KISS2030 sekä sen valmistelun tukena toimineet raportit löytyvät täältä: Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi).

Haanpää nosti esille erityisesti luonnonvara-alaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä: miten maanviljelyn tukipolitiikka vaikuttaa ilmastokestävien ratkaisuihin investoimiseen, miten poronhoidon ja metsien käyttömuotojen yhteensovittaminen etenee ja miten hyvin lainsäädäntö vastaa kasvinsuojelun muuttuneisiin tarpeisiin uusien tuholaisten levitessä. Nämä kysymykset ilmenevät usein alueellisina ja paikallisina haasteina, jolloin ratkaisuja niihin on etsittävä tapauskohtaisesti ympärillä vaikuttavat muut ilmiöt ja olosuhteet huomioiden.

Riski- ja haavoittuvuustarkastelussa on valittu niin sanottu keskiskenaario SSP2-4.5, sillä suuremmat päästövähennykset ovat epätodennäköisempiä, mutta toisaalta, mikäli luvatut päästövähennystavoitteet toteutuvat, vältymme vakavimmilta seurauksilta. Uusimpien ilmastomallinnusten mukaan tällä skenaariolla kesät lämpenevät Suomessa aiemmin ennustettua enemmän, mutta lämpeneminen on edelleen voimakkaampaa talvella.

Raportin esittelyn jälkeen kuultiin kommenttipuheenvuoro Uudenmaan liiton projektipäälliköltä Salla Siivoselta, joka kertoi maakunnallisen sopeutumissuunnitelman edistymisestä VILKKU-nimisessä EAKR-hankkeessa. Hankkeessa tuodaan ilmastonmuutoksen vaikutukset aiempaa laajemmin osaksi maakunnallista ennakointityötä ja strategista kehittämistä. Siivonen muistutti, että vaikka kansallinen tarkastelu antaa hyvän perustan alueelliselle työlle, tarkastelutasoa on välttämätöntä tarkentaa alueelliselle tasolle. Kansallisten tarkastelujen ja suunnitelmien hyödyntäminen alueellisella tasolla voi edistää yhtenäistä lähestymistapaa eri alueiden välillä, mistä voi olla synergiahyötyjä.

Kommenttipuheenvuoron jälkeen käytiin keskustelua alueellisista haavoittuvuustarkasteluista. Esimerkiksi Pohjois-Savossa on laadittu kunnille ilmastoriskikortit ja Tampereen kaupunki työstää parhaillaan kaupungin haavoittuvuusanalyysiä. Keskusteluissa todettiin, että valtakunnalliset aineistot toimivat hyvänä kehysdokumenttina, jonka pohjalta on helppo jäsentää ja tarkentaa omaa tarkastelua.

Sopeutumistyön ulottaminen yritysmaailmaan

Seuraavaksi kuultiin Helsingin ylipiston tutkijan Päivi Tikkakosken alustus Uudenmaan VILKKU-hankkeen osana tehtävästä yritysten ilmastoriskien kartoittamisesta ja siitä, miten yritysten parempi sopeutumiskyky voi hyödyntää yrityksiä. Hankkeella on selkeästi uutuusarvoa, sillä yritysten ilmastoriskejä ja sopeutumista on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta niihin liittyvät raportointitarpeet ovat kasvaneet yksityisellä sektorilla muun muassa vihreän siirtymän myötä.
Hankkeessa luodaan riskityökalu, jonka avulla yritykset voivat arvioida suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti omaan toimintaansa kohdistuvia riskejä. Yhtenä tavoitteena on tarkastella, miten yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä riskien hallitsemiseksi ja sopeutumisen edistämiseksi voidaan parantaa. Tarve uusille ajatuksille ja toimintamalleille tämän teeman parissa tuli alustuksen jälkeisessä keskustelussa selkeästi esille.

Rahoitusta sopeutumistyön käynnistämiseen

Tilaisuudessa tehtiin katsaus ajankohtaisiin sopeutumistyön rahoitusmahdollisuuksiin. Ulla Äänismaa ympäristöministeriöstä kertoi kahdesta hausta, joissa alueet ja kunnat voi saada tukea riski- ja haavoittuvuustarkasteluihin sekä sopeutumistoimien suunnitteluun:

Mission Charterin allekirjoittaneet alueet ja kunnat voivat hakea MIP4Adapt -teknistä tukea, jonka Suomessa toteuttaa Tyrsky Consulting. Hausta on lisätietoja mission Community site -sivuilla, jonne pääsevät vain allekirjoittaneet. Nyt auki oleva hakukierros päättyy 31.3.2024.

Markku Pekonen Business Finlandilta kertoi, että sopeutumisen missioon kuuluvat uudet Horisontti-rahoitushaut aukeavat keväällä 2024. Niitä koskeva työohjelma ei ole vielä julkinen. Business Finland neuvoo suomalaisia toimijoita Horisontti-hauissa. Lisätietoja löydät tältä sivulta: Miten voimme auttaa (businessfinland.fi).

Nyt käynnistettävän sopeutumisen missioverkoston yhtenä tarkoituksena on helpottaa suomalaisten hankekumppaneiden löytymistä kansainvälisiin konsortioihin. Tietoa ilmastotyöhön haettavissa rahoitusmahdollisuuksista kerätään Motivan ylläpitämään Kuntien ilmastotyön rahoitus -uutiskirjeeseen, jonka voi tilata tämän linkin kautta: Uutiskirjeiden tilaus (motiva.fi).

Sopeutumisen missioverkosto rakentuu

Lopuksi käytiin keskustelua toiveista ja evästyksistä sopeutumisen missioverkoston kehittämisen suhteen ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön päällikön Riitta Syvälän johdolla.

Ajatus sopeutumisyhteistyötä edistävän verkoston kehittämisestä lähti liikkeelle EU:n sopeutumisen mission Mission Charterin allekirjoittaneiden alueiden ja kuntien sekä ministeriöiden edustajien tapaamisesta Ruotsissa kesäkuussa 2023 järjestetyssä Second Forum of the Mission -tapahtumassa. Euroopan komissio on myös missioita koskevassa väliarvioinnissaan todennut, etteivät missioiden tavoitteet toteudu pelkästään missioihin kohdistettujen resurssien turvin, vaan edistämiseen tarvitaan myös kansallisia toimia.

EU:n sopeutumisen mission ja Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteet ovat hyvin yhteneväiset. Vuoden 2023 keväällä perustetun ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtäviin kuuluu KISS2030 -suunnitelman sekä Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimeenpanon edistäminen alueellisesti, ja tämä edistämistyö tapahtuu pitkälti verkostomaisessa yhteistyössä. Sopeutumisen missioverkoston koordinointi tapahtuu valtakunnallisesta ilmastoyksiköstä käsin, mutta toiminnan suunnittelu ja kehittäminen tehdään tiiviissä yhteistyössä KISS2030-suunnitelmasta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön sekä EU:n missioiden kansallista toteutusta edistävän ympäristöministeriön kanssa.

Verkoston tavoitteena on toimia alustana kotimaiselle vertaisoppimiselle ja kokemusten vaihdolle sopeutumisen suunnittelussa, kokeiluissa ja toteutuksessa. Erityisesti on tunnistettu tarve saada sopeutumistutkimuksessa tuotettua tietoa nopeasti alueiden ja kuntien suunnittelutyöhön. Sopeutumisen missioverkoston on tarkoitus olla avoin kaikille alueille, kunnille sekä muille organisaatioille, jotka toimivat sopeutumishankkeiden ja -suunnittelun parissa.

Keskustelussa nostettiin esille muun muassa tilaisuudessa esillä ollut elinkeinoelämän osallistaminen. YM:n Ulla Äänismaa kertoi, että yritysyhteistyö on myös EU:n komission yksi tavoite mission kehittämisessä, joten tästä on hyvä keskustella tarkemmin jatkossa.

Kaiken kaikkiaan uudenlainen sopeutumisyhteistyö koettiin tervetulleena. Tilaisuudessa käydyn keskustelun lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus lähettää anonyymisti toiveita sopeutumisen verkoston suunnitteluun Menti-ohjelman kautta. Mentin kautta lähetetyissä kommenteissa nousi esille esimerkkien esille nostaminen Suomesta ja maailmalta, toive lyhyille temaattisille tilaisuuksille sekä kaava- ja hanketasolle tähtäävien paikkatietoaineistojen tärkeys. Tiedonvaihto sopeutumistyössä hyödynnettävistä työkaluista, menetelmistä ja oivalluksista olisi hyödyllistä. Myös sopeutumistyön seuranta ja indikaattoreiden kehittäminen mainittiin tärkeänä toimenpiteenä.

Nämä evästykset auttavat erinomaisesti verkostoyhteistyön kehittämisessä! Viestinnän ja vuorovaikutuksen kanavat ovat vielä kehityksen alla, mutta lisää ajatuksia ja toiveita voi lähettää ilmastoyksikölle. Sopeutumisen missioverkoston yhteyshenkilönä toimii johtava ilmastoasiantuntija Maaria Parry (etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi).

Bannerikuva, jossa EU logo sekä teksti: EU Missions, adaptation to climate change. Concrete solutions for our greatest challenges. #EUmissions #HorizonEU #MissionClimate

Kurkkaus ELY-keskusten uuteen valtakunnalliseen ilmastoyksikköön

Nostot

Posted on by
Vastaus

Olen Tuukka Rautio ja toimin ilmastoasiantuntijana ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä. Tarkempi tehtäväni on sopeutumisen asiantuntijapalvelut.

Ennen nykyistä tehtävääni toimin vajaa kuusi vuotta tutkijana Ilmatieteen laitoksella Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimus -yksikössä. Tutkimukseni keskiössä olivat eritoten ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tästä teemasta nostaisin esille erityisesti VN TEAS KUITTI -hankkeessa luodun kansallisen kokonaiskustannusarvion ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä taloudellisista riskeistä.

KUITTI-hankkeen tulokset auttavat hahmottamaan nykyistä paremmin, mitkä ovat merkittävimmät ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset riskit ja mitkä toimenpiteet lieventävät näitä riskejä tehokkaimmin. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategisessa suunnittelussa, erityisesti sopeutumiseen ja varautumiseen liittyvien kustannustehokkaiden politiikkatoimien priorisoimisessa ja ajoittamisessa. Tällä on siten vahva yhtymäkohta ELY:n toimintaan!

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri yhteiskuntamaantieteestä ja teen jatko-opintoja kiinteistötaloudesta Aalto-yliopistossa. Aallossa menetelmäopintoihini on kuulunut esimerkiksi ekonometrian jatkokurssit Helsinki GSE:stä.

Tehtävässäni Ilmastoasiantuntijana (sopeutumisen asiantuntijapalvelut) edistän ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä ilmastolain mukaiseen kansalliseen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaan liittyviä tehtäviä. Ilmastoasiantuntijana osallistun ilmastoyksikön palvelu- ja koulutuskonseptin suunnitteluun. Painopisteenä tehtävässä on alueellisen tason toimijoiden tukeminen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman mukaisesti.

Ilmastoasiantuntijana vastaan kunnille ja alueille suunnattavan koulutuskonseptin laatimisesta ja sen päivittämisestä sekä koulutan ELY-keskusten työntekijöitä ja muita alueellisia toimijoita integroimaan ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien tunnistamisen sekä niiden pohjalta laadittavat sopeutumisen toimenpiteet muuhun suunnitteluun ja ohjaukseen.

Valtakunnallisen Ilmastoyksikkömme tarkoituksena on tukea ilmastotyötä koko maan laajuisesti. Yksikkömme koordinoi, tukee, seuraa, edistää sekä sovittaa yhteen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2030 sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman alueellista toimeenpanoa.

Yksikön toiminnan tavoitteena on tukea ELY-keskusten edellytyksiä maankäyttösektorin ilmastotoimia sekä ilmastonmuutoksen sopeutumista koskevien tavoitteiden, suunnitelmien ja tarkasteluiden toteuttamiseen sekä erityisesti vahvistaa edellytyksiä ilmastolain mukaisten kansallisten suunnitelmien alueellisessa toimeenpanossa, siihen liittyvien ratkaisujen kehittämisessä sekä kuntien ilmasto- ja sopeutumistyön tukemisessa.

Me toimimme tiiviissä yhteistyössä maakunnallisten, kansallisten ja EU-tason verkostojen ja sidosryhmien kanssa. Ilmastoyksikkö toivottaa kaikki ideat ja yhteistyötoiveet lämpimästi tervetulleiksi ja on valmiina tukemaan ilmastotyössä kaikkialla Suomessa.

Jos työskentely ilmastoyksikössä kiinnostaa, haemme kolmea ilmastoasiantuntijaa valtiolle.fi-palvelussa. Haku on avoinna 1.11.2023 klo 16.15 saakka.

Ollaan yhteydessä!

Tuukka Rautio
Ilmastoasiantuntija (sopeutumisen asiantuntijapalvelut)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö