Rakennetaan vastaanottava polku: kansainvälisten osaajien tukeminen Oulun seudulla

Nostot

Oulu tarjoaa tuhansille kansainvälisille osaajille ja heidän perheilleen paitsi työmahdollisuuden – myös mahdollisuuden kuulua joukkoon. Mutta miten varmistamme, että he jäävät, menestyvät ja tuntevat olonsa aidosti tervetulleiksi?

Useita pyöräilijöitä kesäisessä puistossa ylittämässä valkoista siltaa.
Yhteisöllisyyttä ja arjen hyvinvointia Hupisaaressa – pyöräily tarjoaa luontevan tavan tutustua ympäristöön ja kohdata ihmisiä.

Yli 10 000 kansainvälistä osaajaa on valinnut Oulun kodikseen viimeisen kymmenen vuoden aikana (Ulkomaan kansalaisia, 2024, Tilastokeskus). Mutta todellinen kysymys kuuluu: kuinka moni heistä jää pysyvästi?

Kun globaali liikkuvuus muuttaa työelämää, Oulun seutu on ottanut askeleita tukeakseen kansainvälisiä osaajia ja heidän perheitään. Äskettäisessä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen työpajassa alueen toimijat kokoontuivat arvioimaan, mikä toimii – ja mitä tulisi vielä kehittää – liittyen muuttoon, kotoutumiseen ja pitovoimaan. Mukana oli edustajia Oulun kaupungista, oppilaitoksista, järjestöistä, yrittäjiä edustavista tahoista, kauppakamarista, International Housesta, sekä EURES-asiantuntijoita. Keskustelu keskittyi neljään keskeiseen vaiheeseen kansainvälisen osaajan polulla.

Valmistautuminen ennen muuttoa

Muuttopolku alkaa kauan ennen rajojen ylittämistä. Moni osaaja saapuu epärealistisin odotuksin ja pirstaleisen tiedon varassa. Oulussa International House Oulu tarjoaa alkuvaiheen tukea sekä kansainvälisille osaajille että työnantajille kansainväliseen rekrytointiin. Tieto on kuitenkin hajallaan, ja palveluiden saatavuus riippuu yhä liikaa oleskeluluvan tyypistä – ei yksilöllisistä tarpeista.

Työpajaan osallistuneet ideoivat yhteistä digitaalista alustaa, joka kokoaisi yhteen kaikki ennen muuttoa tarvittavat resurssit – käytännön oppaat, työnantajien tarkistuslistat ja perehdytyspaketit myös perheenjäsenille. Yksilölliset palvelupolut ja hyväksi todettujen yhteistyömallien laajentaminen – myös pienille työnantajille – vahvistaisivat tukirakenteita.

Palveluiden viidakossa

Suomeen saapuessaan moni osaaja kohtaa sekavan palveluverkoston, jota on vaikea ymmärtää tai hyödyntää. Myös kotoutumisen ammattilaiset kokevat vaikeaksi hahmottaa palveluiden vastuunjakoa. Pienillä työnantajilla on usein vaikeuksia tarjota riittävää perehdytystä ja tukea kotoutumiseen.

Alueen toimijat kokevat tarpeelliseksi kehittää visuaalinen ja käyttäjäystävällinen palvelukartta, joka selkeyttää palveluiden vastuutahot. Samalla vertaistuki ja kohdennetut perehdytyspaketit vahvistaisivat työnantajien valmiuksia, erityisesti pk-yrityksissä. Alueellisesti yhtenäiset perehdytysmateriaalit varmistaisivat tasalaatuisuuden ja ehkäisevät päällekkäistä työtä.

Puolisoiden ja lasten tarpeet esiin

Kotoutuminen ei pääty työpaikalle. Perheenjäsenet – erityisesti puolisot ja lapset – jäävät usein valtavirran ulkopuolelle, kohtaavat kielimuurin ja epäselvät reitit koulutukseen tai palveluihin.

Oulussa on jo hyviä palveluita, kuten kansainvälinen koulu ja ”Kotoa työelämään” -hanke kotivanhemmille. Tarvitaan kuitenkin lisää: joustavampi pääsy ammatillisiin opintoihin, laajennetut puoliso-ohjelmat ja osallistavat yhteisötapahtumat. Palvelutiedon on oltava saatavilla englanniksi ja selkeästi koordinoituna. Kun perheitä kuullaan palveluiden suunnittelussa, ratkaisut vastaavat todellisiin tarpeisiin.

Kotoutumista arjessa

Todellinen kotoutuminen tapahtuu usein vapaa-ajalla – harrastuksissa, ystävyyssuhteissa ja yhteisöllisissä kohtaamisissa. Oulussa on monia mahdollisuuksia: Villa Victorin tapahtumat, kansainvälinen kahvila, urheiluseurat, naisten verkostot ja vertaistoiminta. Silti tieto näistä ei aina tavoita uusia tulijoita, erityisesti englanniksi.

Ratkaisuksi ehdotetaan yhteistä vapaa-ajan ja verkostoitumisen alustaa, josta voi helposti löytää tapahtumia ja ryhmiä kiinnostuksen mukaan – esimerkiksi perhe-elämä, urheilu tai yrittäjyys. Ruoka, kulttuuri ja harrastukset yhdistävät aidosti. Ystäväperhe- ja mentorimallit vahvistavat vuorovaikutusta kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä.

Monialainen yhteistyö ja digitaaliset työkalut sitovat nämä kokonaisuudet yhteen. Viisaalla koordinoinnilla ja inklusiivisilla käytännöillä Oulu voi olla mallialue kansainvälisten osaajien vastaanottamisessa – ei vain saapuessa, vaan juurtumisen tukemisessa.

Mennään eteenpäin – yhdessä

Oulun seutu tarjoaa jo nyt vahvan perustan kansainvälisille osaajille ja heidän perheilleen. Mutta aito kotoutuminen edellyttää yhteistyötä meiltä kaikilta – työnantajilta, palveluntarjoajilta, asukkailta ja uusilta tulijoilta.

Palveluntarjoajille ja sidosryhmille:

  • Tule mukaan! Tee yhteistyötä sektorirajat ylittävissä projekteissa, jotka parantavat palveluiden koordinointia.
  • Jaa omia työkaluja. Osallistu yhteisiin alustoihin ja auta kartoittamaan paikallisia palveluja ja tapahtumia.
  • Avaa verkostosi. Ryhdy mentoriksi, järjestä ystäväperheiltoja tai tue vertaistoimintaa.
  • Panosta saavutettavuuteen. Varmista, että palvelut ja viestintä ovat ymmärrettäviä ja monikielisiä – ja että ne huomioivat perheiden moninaisuuden.

Kansainvälisille osaajille ja perheille:

  • Rakenna verkostoja. Osallistu paikallisiin tapahtumiin, kerhoihin ja yhteisöihin – esimerkiksi Villa Victoriin!
  • Pyydä apua. Ota yhteyttä International House Ouluun tai kuntasi kotoutumisen yhteyshenkilöön.
  • Anna palautetta. Kokemuksesi auttavat kehittämään palveluita paremmiksi.
  • Ota perhe mukaan. Tue puolison ja lasten koulutus-, työ- ja yhteisöpolkuja.

Rakennetaan yhdessä – ei vain työvoimaa, vaan yhteisö.

Pyöräilijöitä kesäisenä päivänä Nallikarin majakan edustalla.

Nallikarin majakka
– suunnannäyttäjä uudessa elämänvaiheessa.

Kamal Singh, asiantuntija, kansainvälisyys- ja kotoutumispalvelut

Kamal Singh
Asiantuntija, kansainvälisyys- ja kotoutumispalvelut
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kieli ja tausta, vaiko se ihminen?

Hanna Määttä
maahanmuuttopäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Lähes puolet yrityksistä katsoo, että maahanmuuttajalla pitää olla kielitaito hallussa jo valmiiksi pärjätäkseen töissä. Eikä vain peruskielitaito, vaan lähes äidinkielen tasoinen. Vain 23 prosenttia yrityksistä on valmiita palkkaamaan maahanmuuttajan, jolla ei ole sujuvaa suomen kielen taitoa.

Yritysten näkemykset käyvät ilmi tutkimuksesta, joka toteutettiin Kotona Suomessa -hankkeen puitteissa. Tutkimuksessa selvitettiin työnantajien suhtautumista maahanmuuttajien rekrytointiin ja sen toteutti Taloustutkimus Oy. Tutkimuksessa puhelinhaastateltiin 1009 yrityksen rekrytoinnista vastaavaa henkilöä.

Samaan aikaan vaaditaan, että maahanmuuttajan pitäisi mennä töihin mahdollisimman nopeasti ja osa toivoo kotoutumisajan lyhentämistä. Mitenköhän tämän dilemman ratkaisisi? Nopeammin ei opi kieltä paremmin, useimpien kohdalla asia on näin. Meidän järjestelmästämme itse asiassa puuttuu systemaattinen tapa nostaa kielen osaaminen tutkimuksen työnantajien vaatimalle erittäin hyvälle tasolle, sillä nykyinen kotoutumiskoulutus tähtää keskitasolle. Emme siis tällä hetkellä yhteiskuntana tarjoa uusille tulijoille kovinkaan kummoista tukea saada riittävästi osaamista, jotta työnantajista laajempi joukko näkisi heidät potentiaalisina työntekijöinä.

Tulosten mukaan puolet yrityksistä katsoi, että tulijan lähtömaalla on merkitystä työssä selviytymiseen. Tämä on jokseenkin ristiriidassa sen yleisen ajatuksen kanssa, että usein rekrytoinnissa ratkaisevaa olisi hyvä tyyppi. Tutkimuksen perusteella hyvä tyyppi ei ehkä muodostukaan ihmisestä itsestään, vaan on sidoksissa siihen, mistä hän on kotoisin, mikä hänen uskontonsa tai perheensä kulttuurinen tausta on. Tämä ajatus kyllä vaivaa minua. Matalan koulutustason omaavan pienituloisen lapsiperheen kasvattina olen aina taistellut sitä mantraa vastaan, että koulutustaso tai tulotaso periytyisi sukupolvelta toiselle. Ajatukseni on ollut, että tässä maassa ihmisellä on mahdollisuus omalla tekemisellään vaikuttaa asioiden kulkuun melkoisen paljon. Nyt sitten saan kuulla, että aika monen rekrytoijan mielestä töitä haettaessa ihminen itse ei ratkaisekaan, vaan tausta voikin olla tärkeämpi tekijä. Ei ole helppoa olla maahanmuuttaja tai edes maahanmuuttajataustainen tässä maassa! Olemme voineet saada hiukan tuntumaa heidän kokemuksiinsa, kun uutisjutuissa on kevään aikana moneen kertaan kerrottu, ettei suomalainen työntekijä pärjää maaseudun töissä ulkomaisen veroisesti. Entisenä mansikanpoimijana tällainen suorituksen arvioiminen kansallisuuden perusteella pukkasi ärsyttämään. Minun kohdalleni tällainen kansalaisuuteen perustuva olettamus osuu kuitenkin kohdalle äärimmäisen harvoin. Maahanmuuttajalle jatkuvasti, jopa koko elämän ajan.

Työllisyystilanteemme on parin viime kuukauden aikana radikaalisti muuttunut.  Työvoimapulaa on  monella alalla vähentynyt ja siten ulkomaisen työvoiman hankkiminen rajojemme ulkopuolelta koskettaa vain osaa yrityksistä. Silti pitää muistaa, että maassamme jo asuu maahanmuuttajia, joiden yhdenvertaisista työnsaanti mahdollisuuksista meidän pitäisi olla huolissamme tämänkin tutkimuksen valossa. Viime vuonna julkaistu tutkimus toi esille sen, miten jo pelkkä ulkomaalainen nimi johtaa syrjintään työnhaussa (Akhlaq Ahmad: When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market). Ihan sama siis, oletko suomen kansalainen ja sujuvasti kieltä puhuva, kun nimi jo lokeroi sinut väärään paikkaan.

Tilanne ei kuitenkaan, onneksi, ole toivoton. Taloustutkimuksen tekemästä tutkimuksesta käy ilmi, että maahanmuuttajia aiemmin rekrytoineet yritykset suhtautuvat heidän rekrytointiinsa jatkossakin myönteisemmin, kuin asiassa kokemattomat. Uskaltanee siis sanoa, että tutkimuksen tuloksista paistaa ennakkoluulo ja asenteet. Mitä useampi yritys tutustuu maahanmuuttajiin osana työyhteisöä, sitä useampi saa tilaisuuden myös tutkia ennakkoluulojaan ja mahdollisesti muuttaa suhtautumistaan. Ennakkoluuloja on meillä kaikilla, se kuuluu meihin. Oleellista on se, olemmeko valmiita kohtaamaan niitä ja sen jälkeen puntaroimaan, oliko niille aihetta.

Myönteistä on myös monien yritysten suhtautuminen kouluttautumiseen työn yhteydessä. Noin puolet vastaajista kertoo olevansa valmiita lisäkouluttamaan maahanmuuttajaa työhön yrityksessään. Isommista yrityksistä jopa puolet ovat valmiita maksamaankin siitä, että maahanmuuttaja saisi kielen opetusta töissä ollessaan. Kaikista vastaajista tätä mieltä oli kolmannes.

Jatkan työtä edelleen sen ajatuksen voimin, että kohtaaminen kerrallaan asioita on muutettavissa. Maahanmuuttajan tuntevan henkilön suosituksen tärkeys tuli tutkimuksessa esille. Avatkaamme siis vaikkapa suosittelijoiden avulla ovi kerrallaan mahdollisuuksia. Sitä kautta nimestä, taustasta ja kielitaidon erinomaisuudestakin riippumatta meillä kaikilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus työllistyä ja olla aktiivisena osana yhteiskuntaa.

Kotia rakentamassa – maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia

Koti on siellä missä sydän on. Useamman kerran muuttaneena tiedän kokemuksesta, ettei sydän siirry yhtä nopeasti kuin ihminen itse.

Jos joutuu vaihtamaan asuinpaikkaa, maata tai jopa maanosaa oman halun sijaan pakon edessä, on vielä vaikeampi tuntea olevansa kotona. Kaipaus kotiin ja suru yhdistettynä valtavaan määrään uusia asioita eivät tee prosessista helppoa. Jos yhtälöön kuuluu vielä ero läheisistä tai yksinäisyys, niin vaikeuskerrointa on lisää.

Viime viikolla vietettiin kahden maakuntakeskuksen juhlavuotta. Sekä Kajaanin että Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalvelut juhlistivat pyöreitä vuosia. Kajaanissa pakolaisten vastaanotto aloitettiin 20 vuotta sitten, kun taas Oulu otti vastaan ensimmäiset vietnamilaiset pakolaiset kymmenen vuotta aiemmin. Kaupunkien tekemä humanitaarinen työ on ollut pitkäjänteistä ja avarasydämistä. Pitkän linjan kotouttamisen ammattilaisina kaupungit ovat jakaneet osaamistaan myös muille kunnille niin omassa maakunnassaan kuin niiden ulkopuolellakin. Työtä on tehty ammattitaidolla.

Kuntien maahanmuuttajapalveluiden keskeinen tehtävä on saada muuttajat tuntemaan olevansa kotona. Siihen liittyy konkreettisia asioita, kuten asunnon hankkiminen ja kalustaminen tai vaikkapa lähikirjastoon ja kauppaan tutustuminen. Tärkein osa on kuitenkin muuttajan oman henkisen prosessin tukeminen. Kotouttamisessa mukana olevien työntekijöiden tuella kootaan niitä tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden kautta muuttaja tuntee pärjäävänsä yhteiskunnassamme ja tuntee olonsa turvalliseksi. Turvallisuus on tila, jonka nojalla voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sitä kautta rakentaa tunteen osallisuudesta. Kotoutumisessa onkin kyse juuri tästä: muuttajan omasta joukkoon kuulumisen kokemuksesta. Voit tuntea olevasi kotona ollessasi ’yksi meistä’ ulkopuolisuuden sijaan.

Kajaanin ja Oulun kaupungin työntekijät ovat saaneet olla mukana monen ihmisen arjessa. Työn ainutkertaisuus korostuu suoraan pakolaisleireiltä tulevien kiintiöpakolaisten kohdalla, kun työntekijät pääsevät seuraamaan heidän ensi hetkiään Suomessa ja uudessa kodissaan. Aina joskus entisiin asiakkaisiin törmää vuosien jälkeen sattumalta kadulla, kaupassa tai vaikkapa yleisötapahtumassa. Alkuvaiheen kotoutumisessa mukana olevat ihmiset ovat asiakkaille tärkeitä. Kiitollisuus on valtaisaa. Ammattilaiset tekevät työtään, mutta asiakkaalle välittyy kokemus siitä, että juuri hänen avuksensa tehdään niin paljon, että sen täytyy tulla sydämestä. Kotouttamistyöntekijän mieltä lämmittää havaita, miten pitkälle ihmiset vuosien varrella ovat päässeet. Haastavistakin tilanteista lähteneet asiakkaat ovat voineet rakentaa itselleen ja läheisilleen hyvän elämän ja kodin.

Oman kokemuksen myötä olen todennut, että sydän voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Vaikka rakkaus ja kaipaus yhteen paikkaan on aina läsnä, voi tuntea olevansa kotona toisaallakin. Lämmin kiitos ELY-keskuksen puolesta Kajaanin ja Oulun kaupunkien maahanmuuttajapalveluille! Teidän työ mahdollistaa sen, että uusien kaupunkilaisten sydän voi olla kotona Suomessa, vaikka se on myös siellä jossain muualla.

Maahanmuuttopäällikkö Hanna Määttä