Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin virtavesiin ja niissä eläviin vaelluskaloihin. Tulevaisuuden ilmasto on otettava huomioon virtavesien kunnostustoimenpiteissä. Näin voidaan edistää virtavesiekosysteemien ja vaelluskalakantojemme säilymistä elinvoimaisina.

Elinympäristöjen kunnostaminen avainasemassa ilmastonmuutokseen varautumisessa

Vaelluskalojemme, kuten lohen, taimenen ja vaellussiian, ahdinko johtuu pääasiassa vesiympäristön muutoksista. Jokien ja purojen elinympäristökunnostuksilla pyritään parantamaan näiden kalojen ja muun vesieliöstön elinolosuhteita.

Luonnonvarakeskuksen raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon ja luonnonvaratalouteen kuvaa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kaloihin ja niiden elinympäristöihin. Lisääntyvät hellejaksot ja pintavesien lämpötilan nousu yhdistettynä esimerkiksi rehevöitymisen aiheuttamaan hapen vähyyteen muodostavat riskin kalakannoille. Myös virtaamien äärevöityminen rankkasateiden ja kuivuusjaksojen yhteydessä lisää riskejä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset heikentävät vaelluskalojen tilannetta entisestään. Kun kalojen luontaista lisääntymispotentiaalia tuetaan, edistetään kalojen selviytymistä ilmastonmuutoksen haasteista. Tämä onnistuu kunnostamalla elinympäristöjä, palauttamalla vaellusyhteyksiä ja vähentämällä valuma-alueilta tulevaa kuormitusta. Seuraavassa tarkastellaan käytännön kunnostustoimia, jotka auttavat tässä tavoitteessa.

Ongelma: Veden lämpötilan nousu tukaloittaa viileää vettä suosivien kalojen oloa

Ilmastonmuutoksen myötä pintavesien keskilämpötila nousee, mikä aiheuttaa viileissä vesissä viihtyville kalalajeille suuria haasteita. Esimerkiksi lohen poikaset eivät selviä korkeissa lämpötiloissa. Lämpö stressaa myös aikuisia kaloja, mikä voi haitata niiden kutuvaellusta.

Mitkä toimenpiteet auttavat pitämään veden viileämpänä ja vähentämään lämpötilan nousua?

• Parannetaan varjostusta säilyttämällä puro- ja jokivarsien kasvillisuus koskemattomana, istuttamalla puita sekä lisäämällä puumateriaalia uomaan. Varjostava kasvillisuus vähentää veden lämpötilan nousua, tarjoaa kaloille suojaa ja ravintoa sekä parantaa veden laatua vähentämällä eroosiota ja pidättämällä ravinteita.
  
• Huomioidaan purot ja pohjavesipurkaumapaikat, kuten joenpohjat tai rantapenkkojen lähteet, kunnostuksen ydinalueina ja taimenen elinympäristöinä. Kuivina ja kuumina kesinä ne toimivat kaloille viileinä turvapaikkoina, joissa pohjavesi ylläpitää tasaista virtaamaa.

Ongelma: Virtaamien pieneneminen johtaa kutupaikkojen kuivumiseen, jäätymiseen ja mädin tuhoutumiseen

Pitkittyneiden kuivien kausien yleistyminen uhkaa virtavesien kutu- ja poikasalueita, jotka voivat jäädä joko osin tai kokonaan kuiville. Veden vähyys talvella voi johtaa mädin tuhoutumiseen.

Miten edistämme riittäviä virtaamia?

• Säännöstellyissä vesistöissä mittausten ja elinympäristömallinnuksen avulla tunnistetaan jokiuoman ongelmakohdat ja säännöstelyn kehittämiskohteet. Saadun tiedon avulla varmistetaan riittävä virtaama ja vedenkorkeus, mikä parantaa kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden olosuhteita.
  
• Sijoitetaan poikaskivikoita, kutusoraikoita, kynnyksiä, virranohjaimia ja syvänteitä niin, että saadaan aikaan riittävä virtausnopeus ja vesisyvyys kaikissa virtaamaolosuhteissa. Esimerkiksi uomaan jätetyt puunrungot luovat syvyys- ja virrannopeusvaihtelua ja lisäävät paikallista vesitilavuutta myös talven alivirtaamatilanteessa.
  
• Parannetaan valuma-alueen vedenpidätyskykyä tasaamaan yli- ja alivirtaamia.

Ongelma: Kiintoainekuormitus ja haitta-aineet vaikeuttavat lisääntymistä

Syys- ja talvisateiden voimistuminen lisää tulvia ja huuhtoutuvan kiintoaineen määrää. Kiintoaine tukkii kalojen kutualueita ja haittaa etenkin herkkää mätivaihetta. Turvepitoisilla valuma-alueilla orgaanista aineista huuhtoutuu entistä enemmän, mikä tummentaa vesistöjä ja muuttaa elinympäristöä. Happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla kuivuusjaksoja seuraavat rankkasateet voivat lisätä virtavesien happamuuspiikkejä, jotka aiheuttavat kalakuolemia ja haittaavat kalojen lisääntymistä.

Miten vähennämme ravinteiden, happaman kuormituksen, metallien ja orgaanisen aineksen huuhtoutumista vesistöön ja torjumme uomaeroosiota?

• Kunnostetaan valuma-alueita, ennallistetaan soita ja parannetaan vesiensuojelua kaikessa maankäytössä.
  
• Uomaeroosiota torjutaan suojaamalla eroosioherkkiä rantatörmiä kivien, puumateriaalin ja kasvillisuuden avulla. Eroosio on tärkeää huomioida jokiuoman luonnollisena prosessina, joka muokkaa uoman muotoa ajan myötä. Siksi toimenpiteet kohdistetaan alueille, joissa ihmistoiminta ja äärevöitynyt virtaama lisäävät eroosiota.
  
• Valuma-aluekunnostukset ja jokiuoman elinympäristökunnostukset pitäisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti, jotta sekä uoman että sen valuma-alueen tarpeet otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena.

Ongelma: Voimakkaasti muutetussa jokiuomassa kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin on heikentynyt

Vesirakentaminen on monin paikoin estänyt vaelluskalojen luontaisen elinkierron ja vapaan liikkuvuuden. Tilanne heikentää niiden kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Kuinka palautamme luontaisia yhteyksiä valuma-alueilla ja jokiuomassa niin, että vaelluskalakantojen sopeutumiskyky paranee, jokiekosysteemeistä tulee joustavampia ja ne toipuvat paremmin äkillisistä muutoksista?

• Kalatiet ja ohitusuomat palauttavat vaellusyhteyksiä, jolloin kalat voivat palata lisääntymään potentiaalisilla alueilla. Vaellusesteen muodostavia patoja voidaan myös purkaa etenkin niissä kohteissa, joissa patoa ei enää tarvita ja tierumpuja voidaan muuttaa esteettömiksi. Kun kalat pääsevät liikkumaan vapaasti, ne voivat siirtyä elinympäristöstä toiseen esimerkiksi kuivuuden tai helteen aikana tai etsiessään sopivia talvehtimispaikkoja. Suunnittelussa on huomioitava muuttuvat olosuhteet, vaihtelevat virtaamat ja lämpenevät vedet.
  
• Jokiuoma ja rantavyöhyke on tärkeä ymmärtää toisiinsa liittyvinä ekosysteemeinä. Niiden keskinäistä yhteyttä saadaan parannettua, kun lisätään suoristetun jokiuoman mutkittelevuutta sekä hyödynnetään tulvatasanteita ja kosteikkoja luonnollisina vesivarastoina.

Vesistöjen kunnostaminen ja ilmaston muutokseen varautuminen ovat yhteistoimintaa

Ilmastonmuutos on vain yksi osa kalastoihin vaikuttavaa kokonaisuutta. Vastuullinen kalastaja varmistaa, että kalastus ei vaaranna kalakantojen kestävyyttä. Lisäksi kalastajien ja vesien käyttäjien on tärkeää osallistua aktiivisesti valuma-alueiden ja vesistöjen hoitoon ja kunnostuksiin, jotta kalakannat voivat säilyä elinvoimaisina myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden keskellä.

Teksti:
Maare Marttila
ylitarkastaja (rakennettujen vesien valtakunnallinen erikoistumistehtävä)
vesistöyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen on keskitetty maa- ja metsätalousministeriön ohjaama rakennettujen vesien valtakunnallinen erikoistumistehtävä sekä ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö.