Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ensimmäinen Ympäristöforum pidettiin 27. syyskuuta. Forumille ilmoittautui yli sata ympäristön ja ilmaston parissa työskentelevää kuulijaa Pohjois-Pohjanmaalta ja kauempaankin.
Tilaisuuden juonsi toimittaja Nina Rahkola, ja avauspuheenvuoron piti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Jonas Liimatta.
Ympäristöministeriön tervehdyksen toi kansliapäällikkö Juhani Damski: ”Vihreän siirtymän investoinnit ja ilmasto- ja ympäristötavoitteet edellyttävät nopeita ja johdonmukaisia toimia”, totesi kansliapäällikkö. Damski kävi puheenvuorossaan läpi myös hallitusohjelman keskeiset toimet ympäristöministeriön näkökulmasta.
Forum keskittyi kolmeen teemaan: luonnon monimuotoisuus, energia ja maankäyttösektorin ilmastotoimet. Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaa avasi Ismo Ulvila Euroopan komission Suomen-edustustosta. Ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä valotti kansallista tilannetta ja muistutti tavoitteesta: Vuoteen 2030 mennessä luontokato on pysäytettävä. Erikoistutkija Aleksi Räsänen Lukesta toi esiin erityiset haasteet Pohjois-Pohjanmaalla: alueemme on kärkijoukoissa, kun tarkastellaan kulutusperäisiä kasvihuonepäästöjä. Voit tarkistaa videolta, mitkä kolme asiaa Ojala ja Räsänen nostivat esiin, kun pyysin heitä kertomaan keskeisimmät keinot vähentää luontokatoa ja lisätä biodiversiteettiä Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Katso video X:stä @POPELYkeskus (twitter.com)
Ympäristöneuvos Olli Ojala (ympäristöministeriö) ja erikoistutkija Aleksi Räsänen (Luke).
Professori Peter Lund Aalto yliopistosta piti yhden seminaarin mielenkiintoisimmista puheenvuoroista. Aiheena Lundilla oli Suomen energiapaletti jatkossa. Tuulivoima on nyt edullisin tapa tuottaa sähköä ja Suomessa rakennettiinkin viime vuonna kolmanneksi eniten tuulivoimaa Euroopassa. Suuria edistysaskelia tehdään parhaillaan aurinkoenergian osalta, sillä sen hinta laskee ja suurempien aurinkovoimaloiden rakentaminen Suomeen on suunnitteilla. Vetyhankkeet ovat vuorossa seuraavana, ja digitalisaatio ja tekoäly tuovat tulevaisuudessa energiatalouteen aivan uusia näkökulmia.
Energiateeman kommenttipuheenvuoron esitti tutkimusprofessori Maria Kopsakangas-Savolainen Oulun yliopistosta. Sekä Lund että Kopsakangas-Savolainen painottivat energiamurroksen yhteiskunnallisia haasteita ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Paikalliseen päätöksentekoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pitäisi kiinnittää paljon aiempaan enemmän huomiota, totesi Kopsakangas-Savolainen.
Maankäyttösektorin ilmastotoimia pohdittiin seminaarin aikana yhdessä luonnonvaraneuvos Heikki Granholmin (maa- ja metsätalousministeriö) ja Luken tutkija Hanna Kekkonen kanssa, jonka teemana olivat turvemaat ja niiden erityishaasteet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kommenttipuheenvuoron käytti johtava ilmastoasiantuntija Paula Ollila Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen uudesta valtakunnallisesta ilmastoyksiköstä. Maankäyttösektorilla toteutetaan laajaa ilmastosuunnitelmaa, josta Ollila nosti esille erityisesti Hiilestä kiinni -ohjelman.
Päivä päättyi paneelikeskustelun, jonka ansiokkaasti juonsi Nina Rahkola. Paneelissa käsiteltiin rohkeasti monia teemoja, kuten energiaa, kulutusta ja ruokaa. Loppupuheenvuorossaan ELY-keskuksen ylijohtaja Jonas Liimatta palasi avausteemaansa professori Annamari Laurénia lainaten, että ”kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, mutta jokaisen tulee tietää enemmän”. Uskon voivani puhua kaikkien osallistujien puolesta sanoessani, että ympäristöforumilla tieto ja yhteinen ymmärrys todella vahvistuivat entisestään.
Paneelikeskustelussa Jouni Aspi (Oulun yliopisto), Jussi Rämet (Pohjois-Pohjanmaan liitto), Hanna Halmeenpää (Suomen luonnonsuojeluliitto), Jonas Liimatta (ELY-keskus) sekä Vesa Nuolioja (ProAgria Oulu).
Ilahduttavan moni vastasi palautekyselyymme ja valtaosa arvioi tilaisuuden onnistuneen erinomaisesti. Iso kiitos vastanneille arvokkaasta palautteestanne!
Tuula Pörhö viestintä- ja asiakkuuspäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
Saara Pouta työskentelee ympäristösuunnittelijana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.
Pohdiskeluja ja ajatuksia omasta hiilijalanjäljestä
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että mitä kestävämmäksi ihmiset elämäntapansa kokevat, sitä tyytyväisempiä he ovat omaan elämäänsä. Samoin on hyväntekeväisyyden osalta, se tuo hyvää mieltä antajalle ja toki saajallekin. Päätän siis, että teen olostani entistä mukavampaa, alan elämään kestävämmin. Ensin testaan, olenko niin vihreä kuin luulen olevani, ja mietin omia askeleita kohti vähähiilisempää elämäntapaa.
Apua! Testi tehty ja hiilijalanjälkeni on keskivertoa korkeampi, vaikka koen eläväni ympäristöystävällisesti; autolla kuljetaan kyllä mökkimatkat, työmatkoja ei tule etätöissä ollessa, luonnonantimia syödään säännöllisesti (kalaa järvestä, marjoja, sieniä, ituja…) ja mökissä vuodelta 1952 viihtyen, kantoveden ja ulkohuussin käyttäjänä. En harrasta shoppailua, kierrätys toimii kaveriporukassa, kampaajalla käyn kerran vuodessa… Mutta luulo osoittautui vääräksi, testin mukaan kulutan ihan liikaa, olen energiasyöppö!
Luonnonvarat hupenevat
Maapallolla on meneillään eko-loginen kestävyyskriisi, johon kuuluvat ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ylikulutus, lajien sukupuuttoaalto ja jäteongelma.
Ylikulutus on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen etenemisen ja luonnon köyhtymisen syistä. Se vaarantaa esimerkiksi puhtaan veden ja ruoan saannin. Raaka-aineita kulutetaan maailmanlaajuisesti noin 80 miljardia tonnia vuodessa, mistä vain 9 % käytetään uudelleen tai kierrätetään. Kulutuksen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä.
Kiertotaloutta on ehdotettu ratkaisuksi kulutuksen vähentämiseen: sen avulla voimme vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jätteiden määrää ja teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä. (Lähde: YM, Sitra)
Tuloksista ilmenee, että asumismuoto on se, joka nostaa hiilijalanjälkeni kokoa eniten, muuten olen ihan kelpo kansalainen. Lihasta ja eläinperäisistä tuotteista luopuminen kasvattaisi osaltani hyvän osuutta, mutta selkein muutos tulisi autosta, kodin öljylämmityksestä tai mökistä luopumisella. Kaksi henkeä rintamamiestalossa on liian vähän suhteessa neliöihin, olisiko ratkaisuna asuntolan perustaminen meille kotiin, olenhan suhteellisen sosiaalinen? Ei ihan pöhkö ajatus, ainakaan jos mökki jäisi etätyöpisteenä toimivaksi pakopaikaksi. Pitää kuitenkin vielä funtsata askelkuvioita tältä osin kohti kestävämpään elämää.
Luin seuraavaksi perusteet hiilijalanjäljen laskemiselle ja sieltä ilmeni, etten ehkä ole ihan niin syyllinen kuin tulos antoi ymmärtää. Laskennassa on käytetty oletuksena, että mökissä on sähköt ja peruslämpö talvisin päällä. Ei kysytty lämmitystapaa, joka meillä puukaminat, ja aurinkopaneelit tuovat virtaa. Eikä huomioitu sitä, että mökki rakennettu isovanhempien aikaan ja ollut jatkuvassa käytössä. Parantamista kuitenkin vielä riittää, vaikkapa lämpöhukan ja eristysten osalta. Komposti on käytössä, muun keittiöjätteen lajittelu ontuu pikkaisen. Vinkkejä löytyy lisää Sitran elämäntapatestitulosten yhteydestä.
Se on selvää, että asuinpallomme tarvitsee pikaisesti ajatuksien ja toimintatapojen muuttamista, uusien kestävien normaalien juurruttamista. Onneksemme trendit leviävät nykymaailmassa yllättävän nopeasti ja kohta voi Green olla uusi Black, muotimaailmaa lainaten. Vaatetuksessa onkin menossa valtava mullistus, materiaalit ”vihertyvät” vauhdilla. Ruoka on meille kaikille tärkeää ja siihen muutosten tuulet vaikuttavat jo. Toivottavasti pian ruokaa tilatessa ei enää puhuttaisi erikoisruokavaliosta kasvisruuan osalta eikä kauppojen vegetarjonta löytyisi erillisestä nurkasta, vaan kaikki olisi tasavertaisesti tarjolla. Voisiko yhteiskunta ohjata kulutustottumuksia antamalla alhaisen hiilijalanjäljen tuotteille verohelpotusta ja päinvastaisessa tapauksessa lisätä verotusta?
Jätehuoltoon hyväksyisin kepit ja porkkanat myös, varsinkin ne porkkanat. Koronan tuomat poikkeusolot osoittivat, että yhteiskunnan tapojen muuttaminen on mahdollista ja ne voidaan muuttaa nopeastikin.
Lähellä tuotettu, paikallisuus
Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuusyhteistyöryhmä PYRY asetti tuleviksi kahdeksi vuodeksi teemaksi Kokkaa ja Korjaa – askeleita vähähiilisyyteen. Teeman ideana on lähiruuan, lähipalvelujen, lähimatkailun, kädentaitojen ja laadukkaiden pitkäikäisten tuotteiden hyödyntäminen. Käy järkeen… paikallisuus ja kohtuus siis ykköskorokkeelle.
Metsät ja järvet olivat ruoka-aittamme, kunnes Suomi putos puusta ja muutti kaupunkiin. Nuorten etääntymiselle metsistä on siis syynsä. Onneksi nyt on nähtävissä selvä suuntaus paluusta metsiin, mättäille ja kalavesien äärelle. Etätöiden mahdollisuus on lisännyt mökkeilyä, ja mikäs sen upeampaa kuin hakea tarvittava ruoka omasta pihapiiristä, lähialueelta, tai vaikka lähikaupasta – voi vain todeta, että kyllä meidän kelpaa, olohan on kuin kroisoksella. Puhdas lähiruoka ravitsee vatsan ja sielun, vähemmällä enemmän. Uskoakseni tällaisesta ruokakulttuurista ei synny myöskään ruokahävikkiä, tuota ikävää, yhä kasvavaa ja niin noloa pahetta. Ehkä ruokahävikki olisi sijalla yksi korjattavista asioista maapallollamme. Kotitalouksien merkitys ruokahävikin pienentämisessä on merkittävä, tätä kannattaa miettiä jokaisen omalta osaltaan.
Kiertotalous ja kädentaidot ovat kavereita keskenään
Onhan se upea tunne, kun osaa parsia villasukkiin ilmaantuneen reiän siististi umpeen ja matka mummon kutomilla villasukilla jatkuu. Tai kun on ostanut aikanaan pesukoneen ja koittaa se hetki, kun huoltomies saapuu ja toteaa harjoittelijalle: ”Katsoppas, tässä on laite, johon voi vaihtaa hiilet, pikku juttu ja kone toimii taas”. Toivoa sopii, että korjattavuudesta, huollettavuudesta ja pitkäkestoisuudesta tulisi valttikortti hankintaperusteena. Tässä erityismaininta vetoketjuista, jotka hajoavat ennen takin kulumista. Tarvitaan kestävämpiä vetoketjuja ja/tai lisää korjauspalveluja!
Yhteiskunnan tarjoamat tukipaketit energiahuollolle ansaitsevat peukutusta. Ehkä meidänkin talomme saa pian uuden päälämmitysmuodon öljyn tilalle ja saan pienennettyä hiilijalanjälkeäni. Koronatukipaketit toivottavasti ohjataan selkeästi rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa, ettei koronakriisistä saadut ilmastohyödyt kaadu rytinällä. Luotan kuitenkin ihmisen kekseliäisyyteen matkalla parempaan energiatulevaisuuteen. Haaveissani talojen ikkunat, seinät ja katot keräävät aurinkovoimaa, talomme tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat, ja se reppu, joka lataa samalla kännykkään virtaa – sellaisen haluan.
Onnistuisiko autotta eläminen?
Nuorisomme käyttää tarvittaessa autojen yhteiskäyttöpalvelua, sitä seuraan jopa hieman kateellisena – ei huoltoa, ei siis huoltoa, ei katsastusta! Kun käyttöhinta on kohtuullinen ja toiminnasta tehty helppoa, niin homma hoituu ja positiivinen maine kiirii. Pojan asuntoyhtiössä on asukkaiden vuokrattavissa sähköauto. Mutta entäs me peräkärryä mökille perässä vetäjät? Hankalaksi menisi, mutta toki autotta eläminen onnistuisi, jos olisi pakko. Mukavuudesta pitäisi tinkiä. Ehdottomasti olisin valmis biokaasu- tai sähköautoon, mikäli sitä peräkärryä voisi perässä sillä vetää. Odottelemme tuotekehittelyä. Asioista pitääkin tehdä ketteriä kokeilla ja näppäriä muuttaa toimintatapoja tarvittaessa.
Ei kurjistamalla
Päätän siis lisätä kasvisten ja marjojen osuutta entisestään, vähentää tuontihedelmiä ja lihaa, suosia lähellä tuotettua ruokaa, sienestää ja kalastaa entiseen tahtiin sekä hyödyntää enemmän REKO-toimintaa. Teen kunnostus- ja huoltotöitä säännöllisesti: putsaan pikaisesti pesukoneen nukkasihdin, otan korjausjonossa olevat vaatteet käsittelyyn pian, harkitsen vakavasti kodin lämmitysjärjestelmän uusimista ja parannan mökin keittiön jätelajittelua entisestään. Auto jää talouteen, samoin mökki ja muutama vene.
Saara Pouta ympäristösuunnittelija
Pohjois-Pohjanmaalla toimii ympäristötietoisuus yhteistyöryhmä PYRY. Vuosina 2021–22 PYRY:n koordinoinnista vastaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus vuositeemalla Kokkaa ja korjaa – askeleita vähähiilisyyteen.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 