Category Archives: maankäyttö

Luonto ilmastotyössä – monimuotoisuus ratkaisee

Nostot

Posted on by
Vastaus

Nousevat lämpötilat ja niiden myötä voimistuvat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmaston muuttuminen on otettava huomioon, kun laaditaan maakunnallisia luonnon monimuotoisuusohjelmia, ns. LUMO-ohjelmia. Mitä paremmin luonto voi, sitä paremmin se sietää muuttuvia oloja.

Kosteikkorakentaminen on esimerkki ilmastotyötä tukevasta toiminnasta, joka ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastoriskit luonnolle on tunnistettava

Maankäytön muutokset, rakennetun ympäristön leviäminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen sekä muu ihmistoiminta vähentävät lajien elintilaa ja heikentävät luontotyyppejä. Ilmaston lämpeneminen voimistaa luontokatoa ja vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutoksen seurauksena kuivuus- ja hellejaksot voimistuvat. Talvella vesisateet lisääntyvät, ja vesi huuhtoo maa-ainesta ja ravinteita vesistöihin. Olosuhteiden muuttuessa syntyy tilaa uusille vieraslajeille, tuholaisille ja taudinaiheuttajille niin maalla kuin vedessä. Nämä muutokset heikentävät ketjureaktion lailla myös ekosysteemipalveluita, kuten hiilensidontaa, kasvien pölytystä tai luonnon virkistysarvoja.

Kun tunnistamme ilmastoriskit, voimme ennakoida muutoksia ja suunnitella toimintaa ajoissa niin, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset vähenevät. Tästä hyötyvät sekä ihminen että luonto.

Ilmastotoimet tukevat luontotyötä

Ilmastoriskeihin sopeutumiseen ja hiilipäästöjen vähentämiseen on olemassa useita keinoja. Monet niistä tukevat samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta.

Toimenpiteitä on kuvattu ilmastolakiin kirjatuissa ilmastosuunnitelmissa, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (KAISU). Useilla toimilla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista, mikä parantaa mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua uusiin oloihin.

Ilmastonmuutoksen hillintä maankäyttösektorilla, ennen kaikkea maa- ja metsätaloudessa, tarkoittaa hiiltä sitovien ja hiilivarastoja ylläpitävien toimien edistämistä. Kosteikkorakentaminen ja heikkotuottoisten turvemaiden vettäminen ovat tavoiteltavien toimien kärjessä.

Sopeutumista lämpenevään ilmastoon tukee peltomailla varsinkin maan kasvukunnosta huolehtiminen. Tässä avuksi ovat esimerkiksi ympärivuotinen kasvipeite ja luonnonmukaisen vesienhallinnan menetelmät. Metsämailla sopeutumista voi edistää muun muassa kasvattamalla sekapuuston osuutta ja lisäämällä lahopuuston määrää.

Lampaita laitumella.
Laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Pia Lehmusvuori.

Maankäyttöä ja sen muutoksia on suunniteltava kokonaisvaltaisesti niin, että taloudellisen kannattavuuden lisäksi tavoitellaan ilmasto- ja luontohyötyjä. Tärkeää on pitää huolta lajien elinympäristöjen yhtenäisyydestä niin, että lajeilla on mahdollisuus liikkua alueiden välillä.

Elinympäristöjen yhtenäisyyttä voidaan parantaa muun muassa valuma-aluelähtöisen suunnittelun avulla. Riittävällä suunnittelulla voidaan parhaimmillaan sovittaa yhteen erilaisia maankäytön tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä niin, että yhteiset hyödyt lisääntyvät.

Kaikki edellä mainitut toimet tukevat sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastosuunnitelmien KAISU:n, MISU:n ja KISS2030:n tavoitteita.

Alueellisissa LUMO-ohjelmissa otetaan huomioon ilmastosuunnitelmat

Useilla alueilla on käynnistynyt tai käynnistymässä maakunnallisten luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmien laadinta. Näissä LUMO-ohjelmissa on tärkeä tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonsuojelulain 13 §:ssä todetaankin, että ohjelmien valmistelussa on otettava huomioon ilmastolaissa tarkoitetut ilmastosuunnitelmat.

Luonnonsuojelulain kirjauksen toteutumista helpottamaan laadimme ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä koosteen ilmastosuunnitelmissa mainituista luonnon monimuotoisuutta koskevista keskeisistä kohdista. KAISU:n muista kuin maatalousteksteistä koostetta täydensivät Pirkanmaan ELY-keskuksen ilmastoerikoistumisen asiantuntijat. Kooste on toimitettu ELY-keskusten LUMO-ohjelmien koordinaattoreille. Tarvittaessa saat lisätietoa koosteesta myös meiltä. Toivomme, että koosteesta on apua LUMO-ohjelmien valmistelussa.

Mari Lappalainen ja Pia Lehmusvuori, ilmastoasiantuntijat
Sähköposti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö

ELY-keskuksen ilmastoasiantuntijat Mari ja Pia.
Kirjoittajista Pia Lehmusvuori (vas.) on luonnonvara-alojen ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntija. Mari Lappalainen (oik.) työskentelee valuma-aluesuunnittelun asiantuntijana edistäen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että sen hillintää.


ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtävänä on edistää kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sekä maatalouden toimien osalta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman toimeenpanoa.
Lue lisää (ely-keskus.fi/ilmastoyksikko)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö tukee ilmastotyötä koko Suomessa.

Vaelluskalojen elinympäristöjä kunnostetaan muuttuvassa ilmastossa

Nostot

Posted on by
Vastaus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin virtavesiin ja niissä eläviin vaelluskaloihin. Tulevaisuuden ilmasto on otettava huomioon virtavesien kunnostustoimenpiteissä. Näin voidaan edistää virtavesiekosysteemien ja vaelluskalakantojemme säilymistä elinvoimaisina.

Vedestä käteen nostettu lohenpoikanen.
Lohenpoikasia. Kuva Maare Marttila.

Elinympäristöjen kunnostaminen avainasemassa ilmastonmuutokseen varautumisessa

Vaelluskalojemme, kuten lohen, taimenen ja vaellussiian, ahdinko johtuu pääasiassa vesiympäristön muutoksista. Jokien ja purojen elinympäristökunnostuksilla pyritään parantamaan näiden kalojen ja muun vesieliöstön elinolosuhteita.

Luonnonvarakeskuksen raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoon ja luonnonvaratalouteen kuvaa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kaloihin ja niiden elinympäristöihin. Lisääntyvät hellejaksot ja pintavesien lämpötilan nousu yhdistettynä esimerkiksi rehevöitymisen aiheuttamaan hapen vähyyteen muodostavat riskin kalakannoille. Myös virtaamien äärevöityminen rankkasateiden ja kuivuusjaksojen yhteydessä lisää riskejä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset heikentävät vaelluskalojen tilannetta entisestään. Kun kalojen luontaista lisääntymispotentiaalia tuetaan, edistetään kalojen selviytymistä ilmastonmuutoksen haasteista. Tämä onnistuu kunnostamalla elinympäristöjä, palauttamalla vaellusyhteyksiä ja vähentämällä valuma-alueilta tulevaa kuormitusta. Seuraavassa tarkastellaan käytännön kunnostustoimia, jotka auttavat tässä tavoitteessa.

Ongelma: Veden lämpötilan nousu tukaloittaa viileää vettä suosivien kalojen oloa

Ilmastonmuutoksen myötä pintavesien keskilämpötila nousee, mikä aiheuttaa viileissä vesissä viihtyville kalalajeille suuria haasteita. Esimerkiksi lohen poikaset eivät selviä korkeissa lämpötiloissa. Lämpö stressaa myös aikuisia kaloja, mikä voi haitata niiden kutuvaellusta.

Mitkä toimenpiteet auttavat pitämään veden viileämpänä ja vähentämään lämpötilan nousua?

  • Parannetaan varjostusta säilyttämällä puro- ja jokivarsien kasvillisuus koskemattomana, istuttamalla puita sekä lisäämällä puumateriaalia uomaan. Varjostava kasvillisuus vähentää veden lämpötilan nousua, tarjoaa kaloille suojaa ja ravintoa sekä parantaa veden laatua vähentämällä eroosiota ja pidättämällä ravinteita.
  • Huomioidaan purot ja pohjavesipurkaumapaikat, kuten joenpohjat tai rantapenkkojen lähteet, kunnostuksen ydinalueina ja taimenen elinympäristöinä. Kuivina ja kuumina kesinä ne toimivat kaloille viileinä turvapaikkoina, joissa pohjavesi ylläpitää tasaista virtaamaa.
Kaivuri kunnostaa kesällä koskipaikkaa.
Kuvassa koskipaikan kunnostamista konetyönä. Puuaineksen, kivien ja soran avulla voidaan tehdä uusia kutu- ja suojapaikkoja kaloille ja monipuolistaa virtausoloja siten, että saadaan aikaan sopivaa elinympäristöä kaikissa vesitilanteissa. Kuva Maare Marttila.

Ongelma: Virtaamien pieneneminen johtaa kutupaikkojen kuivumiseen, jäätymiseen ja mädin tuhoutumiseen

Pitkittyneiden kuivien kausien yleistyminen uhkaa virtavesien kutu- ja poikasalueita, jotka voivat jäädä joko osin tai kokonaan kuiville. Veden vähyys talvella voi johtaa mädin tuhoutumiseen.

Miten edistämme riittäviä virtaamia?

  • Säännöstellyissä vesistöissä mittausten ja elinympäristömallinnuksen avulla tunnistetaan jokiuoman ongelmakohdat ja säännöstelyn kehittämiskohteet. Saadun tiedon avulla varmistetaan riittävä virtaama ja vedenkorkeus, mikä parantaa kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden olosuhteita.
  • Sijoitetaan poikaskivikoita, kutusoraikoita, kynnyksiä, virranohjaimia ja syvänteitä niin, että saadaan aikaan riittävä virtausnopeus ja vesisyvyys kaikissa virtaamaolosuhteissa. Esimerkiksi uomaan jätetyt puunrungot luovat syvyys- ja virrannopeusvaihtelua ja lisäävät paikallista vesitilavuutta myös talven alivirtaamatilanteessa.
  • Parannetaan valuma-alueen vedenpidätyskykyä tasaamaan yli- ja alivirtaamia.

Ongelma: Kiintoainekuormitus ja haitta-aineet vaikeuttavat lisääntymistä

Syys- ja talvisateiden voimistuminen lisää tulvia ja huuhtoutuvan kiintoaineen määrää. Kiintoaine tukkii kalojen kutualueita ja haittaa etenkin herkkää mätivaihetta. Turvepitoisilla valuma-alueilla orgaanista aineista huuhtoutuu entistä enemmän, mikä tummentaa vesistöjä ja muuttaa elinympäristöä. Happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla kuivuusjaksoja seuraavat rankkasateet voivat lisätä virtavesien happamuuspiikkejä, jotka aiheuttavat kalakuolemia ja haittaavat kalojen lisääntymistä.

Miten vähennämme ravinteiden, happaman kuormituksen, metallien ja orgaanisen aineksen huuhtoutumista vesistöön ja torjumme uomaeroosiota?

  • Kunnostetaan valuma-alueita, ennallistetaan soita ja parannetaan vesiensuojelua kaikessa maankäytössä.
  • Uomaeroosiota torjutaan suojaamalla eroosioherkkiä rantatörmiä kivien, puumateriaalin ja kasvillisuuden avulla. Eroosio on tärkeää huomioida jokiuoman luonnollisena prosessina, joka muokkaa uoman muotoa ajan myötä. Siksi toimenpiteet kohdistetaan alueille, joissa ihmistoiminta ja äärevöitynyt virtaama lisäävät eroosiota.
  • Valuma-aluekunnostukset ja jokiuoman elinympäristökunnostukset pitäisi toteuttaa kokonaisvaltaisesti, jotta sekä uoman että sen valuma-alueen tarpeet otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena.
Mutkittelevassa ohitusuomassa juoksee virtaava vesi.
Kuvassa ohitusuoma, joka mahdollistaa kalojen ja muun eliöstön vapaan liikkumisen padon ohi, jolloin ne voivat siirtyä elinympäristöstä toiseen. Kuva Maare Marttila.

Ongelma: Voimakkaasti muutetussa jokiuomassa kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin on heikentynyt

Vesirakentaminen on monin paikoin estänyt vaelluskalojen luontaisen elinkierron ja vapaan liikkuvuuden. Tilanne heikentää niiden kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.

Kuinka palautamme luontaisia yhteyksiä valuma-alueilla ja jokiuomassa niin, että vaelluskalakantojen sopeutumiskyky paranee, jokiekosysteemeistä tulee joustavampia ja ne toipuvat paremmin äkillisistä muutoksista?

  • Kalatiet ja ohitusuomat palauttavat vaellusyhteyksiä, jolloin kalat voivat palata lisääntymään potentiaalisilla alueilla. Vaellusesteen muodostavia patoja voidaan myös purkaa etenkin niissä kohteissa, joissa patoa ei enää tarvita ja tierumpuja voidaan muuttaa esteettömiksi. Kun kalat pääsevät liikkumaan vapaasti, ne voivat siirtyä elinympäristöstä toiseen esimerkiksi kuivuuden tai helteen aikana tai etsiessään sopivia talvehtimispaikkoja. Suunnittelussa on huomioitava muuttuvat olosuhteet, vaihtelevat virtaamat ja lämpenevät vedet.
  • Jokiuoma ja rantavyöhyke on tärkeä ymmärtää toisiinsa liittyvinä ekosysteemeinä. Niiden keskinäistä yhteyttä saadaan parannettua, kun lisätään suoristetun jokiuoman mutkittelevuutta sekä hyödynnetään tulvatasanteita ja kosteikkoja luonnollisina vesivarastoina.

Vesistöjen kunnostaminen ja ilmaston muutokseen varautuminen ovat yhteistoimintaa

Ilmastonmuutos on vain yksi osa kalastoihin vaikuttavaa kokonaisuutta. Vastuullinen kalastaja varmistaa, että kalastus ei vaaranna kalakantojen kestävyyttä. Lisäksi kalastajien ja vesien käyttäjien on tärkeää osallistua aktiivisesti valuma-alueiden ja vesistöjen hoitoon ja kunnostuksiin, jotta kalakannat voivat säilyä elinvoimaisina myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden keskellä.

Teksti:
Maare Marttila
ylitarkastaja (rakennettujen vesien valtakunnallinen erikoistumistehtävä)
vesistöyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen on keskitetty maa- ja metsätalousministeriön ohjaama rakennettujen vesien valtakunnallinen erikoistumistehtävä sekä ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö.

Turvetuotantoalueet kiinnostuksen kohteena vuodesta toiseen

Nostot

Posted on by
1

Pohjois-Pohjanmaan maakunta on Suomen soisin maakunta ja siten ollut myös merkittävä energiaturpeen tuottaja usean vuosikymmenen ajan. Osuus koko Suomen tuotantopinta-alasta on reilu viidennes.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja turvetta käytetään yhä vähempi enää energiatarpeisiin. EU:n päästökaupan vuoksi hinta ei enää ole kilpailukykyinen. Useiden turvetta käyttävien laitosten vastuullisuuslupausten mukaan turpeesta on jo luovuttu, tai tullaan luopumaan kokonaan. Kasvu- ja kuiviketurpeelle olisi vielä kysyntää, mutta Pohjois-Pohjanmaan aapasoilta sitä ei juurikaan ole kannattavaa nostaa.

Turvetuotantoalue.

Turvetuotantoalueiden ympärillä on vuosien saatossa käyty monenlaisia arvokeskusteluja. Ratkaisuja on pyritty löytämään monin keinoin, kuten lukuisilla tutkimuksilla ja oppailla. Toiminnan alkuvaiheissa ratkottiin etenkin vesiensuojelukysymyksiä. Pintavalutuskenttien ansiosta vesienkäsittelyn taso parani. Luonnonsuojeluasiat korostuivat, kun uusia turvetuotantoalueita suunniteltiin ojittamattomille soille. Laadittiin valtioneuvoston periaatepäätös suo- ja turvemaiden strategiasta sekä lisättiin ympäristönsuojelulakiin erityinen säännös turvetuotannon sijoittamisesta. Tänä päivänä soihin ja turvemaihin liittyvässä keskustelussa pääpaino on siirtynyt ilmastonäkökohtiin.

Pohjois-Pohjanmaalla vajaan 170 turvetuotantoalueen tuotanto on kokonaan päättynyt. Luku on kolminkertainen verrattuna alueisiin, joilla turvetta vielä tuotetaan tai ovat tuotantokunnossa. Aiemmin tuotanto lopetettiin, kun turvekerros saatiin hyödynnettyä kokonaan. Markkinatilanteen muutoksen vuoksi tuotanto lopetetaan nyt myös alueilla, joilla turvetta on edelleen paksusti.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus; tuotannossa, tuotantokunnossa ja kunnostettavana oleva pinta-ala, hehtaaria 1997–2022, määrä on laskenut vuoteen 2022 mennessä.

Turvetuottaja huolehtii ympäristöluvassa määrätyt velvoitteet turvetuotannon päätyttyä, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan maanomistaja saa päättää turvetuotannosta poistuneen alueen seuraavasta maankäytöstä. Perinteisesti entisiä turvetuotantoalueita on otettu viljelykäyttöön tai niiden on annettu metsittyä luontaisesti. Myös monenlaisia kosteikkoja on muodostunut tai rakennettu. Metsitystuen ansiosta monille entisille turvetuotantoalueille istutetaan puuntaimia. Uusiutuvan energian, eli tuuli- ja etenkin aurinkovoiman vetovoima on nyt todella voimakasta ja näitä hankkeita on suunnitteilla Pohjois-Pohjanmaankin entisille turvetuotantoalueille.

Entinen turvetuotantoalueelta, jossa kasvipeitettä.

Taloudelliset näkökulmat ohjaavat usein jatkokäyttövalintoja. Kasvipeitteetön ja kuiva entinen turvetuotantoalue on hiilen päästölähde. Siksi kosteikot ja muut toimet alueen vettämiseksi kohti ennallistumista ja hiilinielua olisivat ilmastonäkökulmasta, mutta myös luonnon monimuotoisuuden edistämisen, luontokadon ehkäisemisen ja vesienhallinnan näkökulmasta parhaita jatkokäyttömuotoja. Maanomistajilta toivotaankin ilmastoviisaita jatkokäyttövalintoja.

Lisätietoja saa esimerkiksi ELY-keskuksen sivustolta:
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön (ely-keskus.fi)

Kesäkuva kosteikosta.
Henkilökuva.
Kirjoittaja Kirsi Kalliokoski on valvonut turvetuotantoalueita vuodesta 1997 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hoitanut valtakunnallista turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelun koordinointia vuodesta 2003 lähtien.

Kirsi Kalliokoski, ylitarkastaja
Ympäristö- ja luonnonvarat /Ympäristönsuojeluyksikkö,
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuvat: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja muutoksen hillintään on tarjolla vaikuttavia keinoja ja monipuolisia tukia

Nostot

Posted on by
Vastaus

Mitkä toimet auttavat maatalouttamme ja metsiämme sopeutumaan ilmastonmuutokseen? Entä millä maa- ja metsätalouden keinoilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta? Kuntien maaseutuhallinnon ja ELY-keskusten maaseutuyksiköiden henkilöstölle tarjottiin vastauksia näihin kysymyksiin huhtikuussa järjestetyissä maatalouden ja metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. Niiden järjestelyistä vastasivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Ruokaviraston maaseutuverkostoyksikkö.

Sopeutumisen apuna CAP ja METKA

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on saatavana taloudellista tukea, painotti ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pia Lehmusvuori sekä maatalouden että metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) laaja keinovalikoima sisältää useita toimia maatalouden sopeutumisen edistämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen tuki ekojärjestelmässä sekä maanparannus-, saneeraus ja kerääjäkasvien tuki ympäristökorvauksessa. Nämä kaikki parantavat maaperän kuntoa, mikä auttaa kasveja sietämään kuivuusjaksoja.

CAP:n maaseudun kehittämishankerahoitus on oiva väline muun muassa koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin sekä yhteistyötoimiin. Hankerahoitus soveltuu paitsi maatalouteen myös metsätalouteen. Kannattaa muistaa myös metsätalouden kannustinjärjestelmä (METKA). Esimerkiksi tuet taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä terveyslannoitukseen edistävät puiden elinvoimaisuutta ja siten niiden mahdollisuuksia kestää paremmin tuholaishyökkäyksiä.

Keväinen kuva kasvipeitteisenä olleesta sänki- ja nurmipellosta, jonka taustalla näkyy sekametsää.
Kuvassa talven ajan kasvipeitteisenä ollutta sänki- ja nurmipeltoa Pirkanmaalla. Taustalla sekametsäkaistale. Pellon kasvipeitteisyys ja sekametsät auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kuva: Pia Lehmusvuori  

Toimia metsien hiilinielujen vahvistamiseen

Metsämaan nettonielu on pienentynyt hakkuiden lisääntyessä ja turvemaiden maaperäpäästöjen kasvaessa. Maaperäpäästöt lisääntyvät todennäköisesti tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vuoksi, totesi ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pentti Linnamaa metsätalouden ilmastotietämyksen webinaarin puheenvuorossaan. Voimakkaat harvennushakkuut vähentävät puuston kasvua sekä metsikön hiilensidontaa ja hiilivarastoa. Linnamaa toi esiin sen, että tiedon lisääntyessä kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmiä muutetaan. Esimerkiksi ojitettujen suometsien maaperän vuotuinen hiilidioksiditase ei olekaan laskeva, vaan nouseva.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Aino Assmuth korosti, että metsien hiilinielujen vahvistamiseen on vaikuttavia toimenpiteitä, jotka tulisi ottaa käyttöön ”sekä–että” eikä vain ”joko–tai”. Hiilensidontaa voitaisiin lisätä esimerkiksi metsittämällä joutomaita. Lisäksi puuston kiertoaikaa voitaisiin pidentää ja puustoa voitaisiin harventaa nykyistä maltillisemmin. Oikea-aikainen taimikonhoito lisää puuston kasvua ja sekapuustoisuus tuhon kestävyyttä. Assmuthin mukaan turvemaametsissä turvekerroksen kuivumista tulisi hidastaa välttämällä kunnostusojituksia ja ennallistamalla metsä suoksi siihen sopivilla kohteilla.

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskeinoja

Maatalouden ilmastotietämyksen webinaarissa ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Antti Miettinen nosti esiin maatalouden tehokkaimpina kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimina pellonraivauksen välttämisen ja turvepeltojen vettämisen. Maataloustukijärjestelmässä vettämistä tuetaan ei-tuotannollisten investointien tuella ja kosteikkojen hoitosopimuksella. Miettinen toivoi, että jatkossa kiinnostus ilmastokosteikkojen perustamiseen lisääntyisi. Lisäksi hän kertoi, että Luonnonvarakeskuksen TARJOKE-hankkeessa etsitään parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalta vettämiseen soveltuvia turvepeltoja.

Savisiin peltomaihin voi kerryttää hiiltä, ja savimaiden kasvukunto todennäköisesti hyötyy siitä, viesti puheenvuorossaan Luken erikoistutkija Helena Soinne. Maan mururakenne on sitä kestävämpi, mitä enemmän maassa on orgaanista hiiltä. Tämä vähentää riskiä eroosiolle ja pellon pinnan kuorettumiselle. Kuorettuminen estää kasvien taimettumista ja vähentää satomahdollisuuksia. Peltomaahan saadaan lisättyä hiilisyötettä, jos pellolla on yhteyttävä kasvipeite mahdollisimman suuren osan vuodesta. Lisäksi monivuotiset nurmet ja syväjuuriset kasvit sekä maanparannusaineet ja orgaaniset lannoitteet kasvattavat mahdollisuuksia kerryttää hiiltä maahan.

Jäikö jokin aiheessa pohdituttamaan? Seuraa ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön verkkosivua ja maaseutuverkoston tapahtumakalenteria – näistä löydät tietoa tulevista koulutuksista ja muista tapahtumista.

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien kartoitus sopeutumistyön lähtökohtana

Posted on by
Vastaus

Keskustelutilaisuudessa annettiin evästyksiä verkostoyhteistyölle

ELY-logo ja sopeutumisen missioverkoston riski- ja haavoittuvuustapaaminen 14.12.2023 (Teams).

Maa- ja metsätalousministeriö sekä ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö järjestivät 14.12.2023 tilaisuuden, jossa keskusteltiin ilmaston lämpenemisen aiheuttamien riskien ja niihin kohdistuvien haavoittuvuuksien selvittämisestä. Riski- ja haavoittuvuustarkastelut ovat ensimmäinen askel, kun erilaisia ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmia ryhdytään laatimaan. Tilaisuus oli osa EU:n sopeutumisen mission kansallisen verkostoitumisen kehittämistä ja käynnistelyä.

Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 (KISS2030) hyväksyttiin joulukuussa 2022. Suomen Ilmastolain mukaan sopeutumissuunnitelma on laadittava vähintään joka toinen vaalikausi. KISS2030 on järjestyksessä toinen kansallinen sopeutumissuunnitelma, ja sen taustaraportteihin kuuluu tarkastelu Suomea koskevista ilmastoriskeistä ja haavoittuvuuksista. Neuvotteleva virkamies Simo Haanpää maa- ja metsätalousministeriöstä alusti loppuvuonna 2023 julkaistun raportin sisällöstä ja siitä, miten alueet ja kunnat voivat hyödyntää siinä olevaa riski- ja haavoittuvuustietoa alueellisten sopeutumissuunnitelmien laadinnassa. KISS2030 sekä sen valmistelun tukena toimineet raportit löytyvät täältä: Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi).

Haanpää nosti esille erityisesti luonnonvara-alaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä: miten maanviljelyn tukipolitiikka vaikuttaa ilmastokestävien ratkaisuihin investoimiseen, miten poronhoidon ja metsien käyttömuotojen yhteensovittaminen etenee ja miten hyvin lainsäädäntö vastaa kasvinsuojelun muuttuneisiin tarpeisiin uusien tuholaisten levitessä. Nämä kysymykset ilmenevät usein alueellisina ja paikallisina haasteina, jolloin ratkaisuja niihin on etsittävä tapauskohtaisesti ympärillä vaikuttavat muut ilmiöt ja olosuhteet huomioiden.

Riski- ja haavoittuvuustarkastelussa on valittu niin sanottu keskiskenaario SSP2-4.5, sillä suuremmat päästövähennykset ovat epätodennäköisempiä, mutta toisaalta, mikäli luvatut päästövähennystavoitteet toteutuvat, vältymme vakavimmilta seurauksilta. Uusimpien ilmastomallinnusten mukaan tällä skenaariolla kesät lämpenevät Suomessa aiemmin ennustettua enemmän, mutta lämpeneminen on edelleen voimakkaampaa talvella.

Raportin esittelyn jälkeen kuultiin kommenttipuheenvuoro Uudenmaan liiton projektipäälliköltä Salla Siivoselta, joka kertoi maakunnallisen sopeutumissuunnitelman edistymisestä VILKKU-nimisessä EAKR-hankkeessa. Hankkeessa tuodaan ilmastonmuutoksen vaikutukset aiempaa laajemmin osaksi maakunnallista ennakointityötä ja strategista kehittämistä. Siivonen muistutti, että vaikka kansallinen tarkastelu antaa hyvän perustan alueelliselle työlle, tarkastelutasoa on välttämätöntä tarkentaa alueelliselle tasolle. Kansallisten tarkastelujen ja suunnitelmien hyödyntäminen alueellisella tasolla voi edistää yhtenäistä lähestymistapaa eri alueiden välillä, mistä voi olla synergiahyötyjä.

Kommenttipuheenvuoron jälkeen käytiin keskustelua alueellisista haavoittuvuustarkasteluista. Esimerkiksi Pohjois-Savossa on laadittu kunnille ilmastoriskikortit ja Tampereen kaupunki työstää parhaillaan kaupungin haavoittuvuusanalyysiä. Keskusteluissa todettiin, että valtakunnalliset aineistot toimivat hyvänä kehysdokumenttina, jonka pohjalta on helppo jäsentää ja tarkentaa omaa tarkastelua.

Sopeutumistyön ulottaminen yritysmaailmaan

Seuraavaksi kuultiin Helsingin ylipiston tutkijan Päivi Tikkakosken alustus Uudenmaan VILKKU-hankkeen osana tehtävästä yritysten ilmastoriskien kartoittamisesta ja siitä, miten yritysten parempi sopeutumiskyky voi hyödyntää yrityksiä. Hankkeella on selkeästi uutuusarvoa, sillä yritysten ilmastoriskejä ja sopeutumista on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta niihin liittyvät raportointitarpeet ovat kasvaneet yksityisellä sektorilla muun muassa vihreän siirtymän myötä.
Hankkeessa luodaan riskityökalu, jonka avulla yritykset voivat arvioida suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti omaan toimintaansa kohdistuvia riskejä. Yhtenä tavoitteena on tarkastella, miten yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä riskien hallitsemiseksi ja sopeutumisen edistämiseksi voidaan parantaa. Tarve uusille ajatuksille ja toimintamalleille tämän teeman parissa tuli alustuksen jälkeisessä keskustelussa selkeästi esille.

Rahoitusta sopeutumistyön käynnistämiseen

Tilaisuudessa tehtiin katsaus ajankohtaisiin sopeutumistyön rahoitusmahdollisuuksiin. Ulla Äänismaa ympäristöministeriöstä kertoi kahdesta hausta, joissa alueet ja kunnat voi saada tukea riski- ja haavoittuvuustarkasteluihin sekä sopeutumistoimien suunnitteluun:

Mission Charterin allekirjoittaneet alueet ja kunnat voivat hakea MIP4Adapt -teknistä tukea, jonka Suomessa toteuttaa Tyrsky Consulting. Hausta on lisätietoja mission Community site -sivuilla, jonne pääsevät vain allekirjoittaneet. Nyt auki oleva hakukierros päättyy 31.3.2024.

Markku Pekonen Business Finlandilta kertoi, että sopeutumisen missioon kuuluvat uudet Horisontti-rahoitushaut aukeavat keväällä 2024. Niitä koskeva työohjelma ei ole vielä julkinen. Business Finland neuvoo suomalaisia toimijoita Horisontti-hauissa. Lisätietoja löydät tältä sivulta: Miten voimme auttaa (businessfinland.fi).

Nyt käynnistettävän sopeutumisen missioverkoston yhtenä tarkoituksena on helpottaa suomalaisten hankekumppaneiden löytymistä kansainvälisiin konsortioihin. Tietoa ilmastotyöhön haettavissa rahoitusmahdollisuuksista kerätään Motivan ylläpitämään Kuntien ilmastotyön rahoitus -uutiskirjeeseen, jonka voi tilata tämän linkin kautta: Uutiskirjeiden tilaus (motiva.fi).

Sopeutumisen missioverkosto rakentuu

Lopuksi käytiin keskustelua toiveista ja evästyksistä sopeutumisen missioverkoston kehittämisen suhteen ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön päällikön Riitta Syvälän johdolla.

Ajatus sopeutumisyhteistyötä edistävän verkoston kehittämisestä lähti liikkeelle EU:n sopeutumisen mission Mission Charterin allekirjoittaneiden alueiden ja kuntien sekä ministeriöiden edustajien tapaamisesta Ruotsissa kesäkuussa 2023 järjestetyssä Second Forum of the Mission -tapahtumassa. Euroopan komissio on myös missioita koskevassa väliarvioinnissaan todennut, etteivät missioiden tavoitteet toteudu pelkästään missioihin kohdistettujen resurssien turvin, vaan edistämiseen tarvitaan myös kansallisia toimia.

EU:n sopeutumisen mission ja Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteet ovat hyvin yhteneväiset. Vuoden 2023 keväällä perustetun ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtäviin kuuluu KISS2030 -suunnitelman sekä Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimeenpanon edistäminen alueellisesti, ja tämä edistämistyö tapahtuu pitkälti verkostomaisessa yhteistyössä. Sopeutumisen missioverkoston koordinointi tapahtuu valtakunnallisesta ilmastoyksiköstä käsin, mutta toiminnan suunnittelu ja kehittäminen tehdään tiiviissä yhteistyössä KISS2030-suunnitelmasta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön sekä EU:n missioiden kansallista toteutusta edistävän ympäristöministeriön kanssa.

Verkoston tavoitteena on toimia alustana kotimaiselle vertaisoppimiselle ja kokemusten vaihdolle sopeutumisen suunnittelussa, kokeiluissa ja toteutuksessa. Erityisesti on tunnistettu tarve saada sopeutumistutkimuksessa tuotettua tietoa nopeasti alueiden ja kuntien suunnittelutyöhön. Sopeutumisen missioverkoston on tarkoitus olla avoin kaikille alueille, kunnille sekä muille organisaatioille, jotka toimivat sopeutumishankkeiden ja -suunnittelun parissa.

Keskustelussa nostettiin esille muun muassa tilaisuudessa esillä ollut elinkeinoelämän osallistaminen. YM:n Ulla Äänismaa kertoi, että yritysyhteistyö on myös EU:n komission yksi tavoite mission kehittämisessä, joten tästä on hyvä keskustella tarkemmin jatkossa.

Kaiken kaikkiaan uudenlainen sopeutumisyhteistyö koettiin tervetulleena. Tilaisuudessa käydyn keskustelun lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus lähettää anonyymisti toiveita sopeutumisen verkoston suunnitteluun Menti-ohjelman kautta. Mentin kautta lähetetyissä kommenteissa nousi esille esimerkkien esille nostaminen Suomesta ja maailmalta, toive lyhyille temaattisille tilaisuuksille sekä kaava- ja hanketasolle tähtäävien paikkatietoaineistojen tärkeys. Tiedonvaihto sopeutumistyössä hyödynnettävistä työkaluista, menetelmistä ja oivalluksista olisi hyödyllistä. Myös sopeutumistyön seuranta ja indikaattoreiden kehittäminen mainittiin tärkeänä toimenpiteenä.

Nämä evästykset auttavat erinomaisesti verkostoyhteistyön kehittämisessä! Viestinnän ja vuorovaikutuksen kanavat ovat vielä kehityksen alla, mutta lisää ajatuksia ja toiveita voi lähettää ilmastoyksikölle. Sopeutumisen missioverkoston yhteyshenkilönä toimii johtava ilmastoasiantuntija Maaria Parry (etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi).

Bannerikuva, jossa EU logo sekä teksti: EU Missions, adaptation to climate change. Concrete solutions for our greatest challenges. #EUmissions #HorizonEU #MissionClimate

Kurkkaus ELY-keskusten uuteen valtakunnalliseen ilmastoyksikköön

Nostot

Posted on by
Vastaus

Olen Tuukka Rautio ja toimin ilmastoasiantuntijana ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä. Tarkempi tehtäväni on sopeutumisen asiantuntijapalvelut.

Ennen nykyistä tehtävääni toimin vajaa kuusi vuotta tutkijana Ilmatieteen laitoksella Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimus -yksikössä. Tutkimukseni keskiössä olivat eritoten ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tästä teemasta nostaisin esille erityisesti VN TEAS KUITTI -hankkeessa luodun kansallisen kokonaiskustannusarvion ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä taloudellisista riskeistä.

KUITTI-hankkeen tulokset auttavat hahmottamaan nykyistä paremmin, mitkä ovat merkittävimmät ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset riskit ja mitkä toimenpiteet lieventävät näitä riskejä tehokkaimmin. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategisessa suunnittelussa, erityisesti sopeutumiseen ja varautumiseen liittyvien kustannustehokkaiden politiikkatoimien priorisoimisessa ja ajoittamisessa. Tällä on siten vahva yhtymäkohta ELY:n toimintaan!

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri yhteiskuntamaantieteestä ja teen jatko-opintoja kiinteistötaloudesta Aalto-yliopistossa. Aallossa menetelmäopintoihini on kuulunut esimerkiksi ekonometrian jatkokurssit Helsinki GSE:stä.

Tehtävässäni Ilmastoasiantuntijana (sopeutumisen asiantuntijapalvelut) edistän ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä ilmastolain mukaiseen kansalliseen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaan liittyviä tehtäviä. Ilmastoasiantuntijana osallistun ilmastoyksikön palvelu- ja koulutuskonseptin suunnitteluun. Painopisteenä tehtävässä on alueellisen tason toimijoiden tukeminen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman mukaisesti.

Ilmastoasiantuntijana vastaan kunnille ja alueille suunnattavan koulutuskonseptin laatimisesta ja sen päivittämisestä sekä koulutan ELY-keskusten työntekijöitä ja muita alueellisia toimijoita integroimaan ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien tunnistamisen sekä niiden pohjalta laadittavat sopeutumisen toimenpiteet muuhun suunnitteluun ja ohjaukseen.

Valtakunnallisen Ilmastoyksikkömme tarkoituksena on tukea ilmastotyötä koko maan laajuisesti. Yksikkömme koordinoi, tukee, seuraa, edistää sekä sovittaa yhteen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2030 sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman alueellista toimeenpanoa.

Yksikön toiminnan tavoitteena on tukea ELY-keskusten edellytyksiä maankäyttösektorin ilmastotoimia sekä ilmastonmuutoksen sopeutumista koskevien tavoitteiden, suunnitelmien ja tarkasteluiden toteuttamiseen sekä erityisesti vahvistaa edellytyksiä ilmastolain mukaisten kansallisten suunnitelmien alueellisessa toimeenpanossa, siihen liittyvien ratkaisujen kehittämisessä sekä kuntien ilmasto- ja sopeutumistyön tukemisessa.

Me toimimme tiiviissä yhteistyössä maakunnallisten, kansallisten ja EU-tason verkostojen ja sidosryhmien kanssa. Ilmastoyksikkö toivottaa kaikki ideat ja yhteistyötoiveet lämpimästi tervetulleiksi ja on valmiina tukemaan ilmastotyössä kaikkialla Suomessa.

Jos työskentely ilmastoyksikössä kiinnostaa, haemme kolmea ilmastoasiantuntijaa valtiolle.fi-palvelussa. Haku on avoinna 1.11.2023 klo 16.15 saakka.

Ollaan yhteydessä!

Tuukka Rautio
Ilmastoasiantuntija (sopeutumisen asiantuntijapalvelut)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö