Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ensimmäinen Ympäristöforum pidettiin 27. syyskuuta. Forumille ilmoittautui yli sata ympäristön ja ilmaston parissa työskentelevää kuulijaa Pohjois-Pohjanmaalta ja kauempaankin.
Tilaisuuden juonsi toimittaja Nina Rahkola, ja avauspuheenvuoron piti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylijohtaja Jonas Liimatta.
Ympäristöministeriön tervehdyksen toi kansliapäällikkö Juhani Damski: ”Vihreän siirtymän investoinnit ja ilmasto- ja ympäristötavoitteet edellyttävät nopeita ja johdonmukaisia toimia”, totesi kansliapäällikkö. Damski kävi puheenvuorossaan läpi myös hallitusohjelman keskeiset toimet ympäristöministeriön näkökulmasta.
Forum keskittyi kolmeen teemaan: luonnon monimuotoisuus, energia ja maankäyttösektorin ilmastotoimet. Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaa avasi Ismo Ulvila Euroopan komission Suomen-edustustosta. Ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä valotti kansallista tilannetta ja muistutti tavoitteesta: Vuoteen 2030 mennessä luontokato on pysäytettävä. Erikoistutkija Aleksi Räsänen Lukesta toi esiin erityiset haasteet Pohjois-Pohjanmaalla: alueemme on kärkijoukoissa, kun tarkastellaan kulutusperäisiä kasvihuonepäästöjä. Voit tarkistaa videolta, mitkä kolme asiaa Ojala ja Räsänen nostivat esiin, kun pyysin heitä kertomaan keskeisimmät keinot vähentää luontokatoa ja lisätä biodiversiteettiä Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Katso video X:stä @POPELYkeskus (twitter.com)
Ympäristöneuvos Olli Ojala (ympäristöministeriö) ja erikoistutkija Aleksi Räsänen (Luke).
Professori Peter Lund Aalto yliopistosta piti yhden seminaarin mielenkiintoisimmista puheenvuoroista. Aiheena Lundilla oli Suomen energiapaletti jatkossa. Tuulivoima on nyt edullisin tapa tuottaa sähköä ja Suomessa rakennettiinkin viime vuonna kolmanneksi eniten tuulivoimaa Euroopassa. Suuria edistysaskelia tehdään parhaillaan aurinkoenergian osalta, sillä sen hinta laskee ja suurempien aurinkovoimaloiden rakentaminen Suomeen on suunnitteilla. Vetyhankkeet ovat vuorossa seuraavana, ja digitalisaatio ja tekoäly tuovat tulevaisuudessa energiatalouteen aivan uusia näkökulmia.
Energiateeman kommenttipuheenvuoron esitti tutkimusprofessori Maria Kopsakangas-Savolainen Oulun yliopistosta. Sekä Lund että Kopsakangas-Savolainen painottivat energiamurroksen yhteiskunnallisia haasteita ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Paikalliseen päätöksentekoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pitäisi kiinnittää paljon aiempaan enemmän huomiota, totesi Kopsakangas-Savolainen.
Maankäyttösektorin ilmastotoimia pohdittiin seminaarin aikana yhdessä luonnonvaraneuvos Heikki Granholmin (maa- ja metsätalousministeriö) ja Luken tutkija Hanna Kekkonen kanssa, jonka teemana olivat turvemaat ja niiden erityishaasteet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kommenttipuheenvuoron käytti johtava ilmastoasiantuntija Paula Ollila Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen uudesta valtakunnallisesta ilmastoyksiköstä. Maankäyttösektorilla toteutetaan laajaa ilmastosuunnitelmaa, josta Ollila nosti esille erityisesti Hiilestä kiinni -ohjelman.
Päivä päättyi paneelikeskustelun, jonka ansiokkaasti juonsi Nina Rahkola. Paneelissa käsiteltiin rohkeasti monia teemoja, kuten energiaa, kulutusta ja ruokaa. Loppupuheenvuorossaan ELY-keskuksen ylijohtaja Jonas Liimatta palasi avausteemaansa professori Annamari Laurénia lainaten, että ”kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, mutta jokaisen tulee tietää enemmän”. Uskon voivani puhua kaikkien osallistujien puolesta sanoessani, että ympäristöforumilla tieto ja yhteinen ymmärrys todella vahvistuivat entisestään.
Paneelikeskustelussa Jouni Aspi (Oulun yliopisto), Jussi Rämet (Pohjois-Pohjanmaan liitto), Hanna Halmeenpää (Suomen luonnonsuojeluliitto), Jonas Liimatta (ELY-keskus) sekä Vesa Nuolioja (ProAgria Oulu).
Ilahduttavan moni vastasi palautekyselyymme ja valtaosa arvioi tilaisuuden onnistuneen erinomaisesti. Iso kiitos vastanneille arvokkaasta palautteestanne!
Tuula Pörhö viestintä- ja asiakkuuspäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
SeaMoreEco-hanke on Interreg Aurora -rahoitteinen merihanke, joka on käynnistynyt vuoden 2023 alussa ja kestää vuoden 2025 loppuun.Tavoitteena on kehittää ja testata hankealueella Suomen ja Ruotsin välisiä yhteisiä menetelmiä biologisen monimuotoisuuden tehokkaaseen seurantaan, säilyttämiseen ja ennallistamiseen matalilla merialueilla, keskittyen uhanalaisiin lajeihin ja elinympäristöihin sekä haitallisiin vieraslajeihin.
SeaMoreEcon kesän kenttätiimi. Kuva Anton Pajukoski.
Pohjois-Pohjanmaan alueella SeaMoreEco-kenttätiimissä on tänä vuonna ollut kaksi henkilöä, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella hankkeesta vastaava erikoissuunnittelija Eveliina Lampinen ja suunnittelija Anton Pajukoski. Meribiologin näkökulmasta kulunut kenttäkausi on ollut hieman erilainen, sillä emme ole juurikaan liikkuneet mereisen tuntuisilla alueilla, vaan painotus on ollut matalissa lahdissa ja kluuveissa.
Töitä on tänä kesänä tehty erityisesti matalilla alueilla, joista ei heti tule mieleen olevansa merellä. Kuva Eveliina Lampinen.
Menetelmänä käytämme pääsääntöisesti VELMU-ohjelman mukaista kahlausmenetelmää, eli liikumme vedessä SUP-laudalla ja tietyille koordinaattipisteille teemme kasvillisuusruudun vesikiikaria apuna käyttäen. Vesi saattaa usein kesälläkin olla melko kylmää ja sääolosuhteet vaihtelevia, jolloin eräs tärkeimmistä työvälineistä on kuivana pitävä pelastautumispuku. Pelastautumispuku on Gore-Texiä tai muuta vedenpitävää kangasta, ja se kelluttaa sekä on usein kirkkaan värinen, mikä lisää turvallisuutta vesillä liikuttaessa.
Vedenalaiskartoituksia tehdään käyttäen apuna vesikiikaria, jolla näkee veden alla, eikä valon heijastuminen pinnasta häiritse. Kuva Eveliina Lampinen.
Meritöissä lounaskin syödään usein SUP-laudan päällä. Kuva Eveliina Lampinen.
Hankkeen toimenpiteet jakautuvat viiteen työpakettiin. Ensimmäisen ja toisen työpaketin tavoitteina on koota hankealueen olemassa olevat meritiedot ja tunnistaa niiden avulla täydentävien kartoitusten tarve, suorittaa tarvittavat täydentävät kartoitukset sekä päivittää yhteistä rajat ylittävää karttapalvelua. Kolmannen työpaketin tavoitteena on kehittää pohjan ominaisuuksien ja vesikasvillisuuden kartoitusmenetelmiä käyttäen apuna kaukokartoitusmenetelmiä, kuten drone sekä satelliittiaineistot. Neljännessä työpaketissa edistetään uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen sekä vieraslajien seurantamenetelmiä ja viidennessä tehdään pilottina matalien vesielinympäristöjen ennallistamista. Kesän aikana olemme kartoittaneet viidenteen työpakettiin liittyen potentiaalisia kunnostuskohteita, joita on ollut Akionlahti Oulunsalossa sekä Ruonalammit ja Tukkikari Iissä. Näille matalille alueille ominaista on runsas kasvillisuus, pehmeä pohjanlaatu ja paikoin myös samea vesi.
Runsas uistinvita (Potamogeton natans) kasvusto Ruonalammissa. Kuva Anton Pajukoski.
Sekä Akionlahdella että Tukkikarissa on aiemmissa kartoituksissa havaittu haitallista vieraslajia kanadanvesiruttoa (Elodea canadensis). Hankkeessa selvitetään mahdollisuutta kehittää haitallisen vieraslajin poistomenetelmiä näille matalille merialueille soveltuviksi ja tehokkaiksi. Kanadanvesirutto leviää tehokkaasti ja valtaa elintilaa alkuperäiseltä lajistolta ja usein myös heikentää virkistyskäyttöä kasvaen valtavina massoina. Kanadanvesirutto on riesana etenkin Perämerellä, sillä se viihtyy hyvin vähäsuolaisessa murtovedessä. Pahimmat esiintymät meren rannalta löytyvät pääsääntöisesti Oulusta pohjoiseen mentäessä juuri matalista lahdista tai jokisuistoista. Akiolahdella kanadanvesiruttoa on melko runsaasti, mikä heikentää Natura 2000 -alueen tilannetta. Akionlahdella selvitetään mahdollisuutta poistaa kanadanvesiruttoa nuottaamalla, sekä mahdollisesti peittämällä.
Kanadanvesiruttoa täynnä oleva Akionlahti ei ole houkuttelevan näköinen virkistyskäytön kannalta. Myös Akionlahden vedenlaadussa olisi varaa parannukselle. Kuva Eveliina Lampinen.
Kanadanvesiruttoa pinnan alla. Kuva Eveliina Lampinen.
Tukkikarissa kanadanvesirutto on alkanut vallata alaa vasta muutaman viime vuoden aikana. Alueella on erityisen tärkeä pyrkiä pitämään vesiruton leviäminen aisoissa muun muassa sen takia, että sen ympäristöstä löytyy uhanalaista upossarpiota (Alisma wahlenbergii).
Upossarpio Tukkikarissa, Iissä. Kuva Eveliina Lampinen
Upossarpion kartoitusta. Työasennot eivät yleensä ole kovin ergonomisia, mutta päivän aikana tulee harrastettua paljon hyötyliikuntaa. Kuva Eveliina Lampinen.
Meille uutena menetelmänä olemme testanneet dronen käyttämistä kasvillisuuskartoituksissa. Sitä testataan alkuun Pohjois-Pohjanmaan rannikolla Kalajoella, jossa vesi on paikoin suhteellisen kirkasta ja näkyvyys melko hyvä. Menetelmässä lennetään ensin tietyllä alueella dronella, joka käyttää tarkkaa reaaliaikaista kinemaattista mittausta (RTK). Tämän jälkeen eri ohjelmistoja hyödyntäen alueesta voidaan luoda ortomosaiikkikuva ja jatkojalostaa aineistoja eri tarkoitukseen, esimerkiksi kasvillisuuskartoiksi. Meidän tehtävämme on käydä paikan päällä maastossa tekemässä kasvillisuuskartoituksia käyttäen tarkkuus-GPS-laitetta. Sen avulla voimme olla varmoja, että teemme kartoituksen samasta pisteestä, kuin josta dronella on otettu kuva. Tätä kasvillisuuskartoitusta kutsutaan nimellä ground truth data, ja sitä käytetään dronen kuvien varmennukseen.
Kalajoella säät suosivat kartoitusta. Merillä liikkuessa sateesta ei ole suurta haittaa, mutta tuuli vaikeuttaa työntekoa. Kuva Anton Pajukoski.
Tarkkuus-GPS:n avulla pystytään mittaamaan etäisyyttä ennalta määrättyyn kohteeseen jopa yhden senttimetrin tarkkuudella. Kuva Anton Pajukoski.
Kaiken kaikkiaan hankkeen ensimmäinen kenttäkausi on ollut onnistunut ja olemme saaneet uutta ja tarkempaa tietoa kartoittamistamme alueista. Hankaluuksiltakaan emme ole välttyneet, vaan välillä olemme joutuneet poistumaan vedestä kiireellä ukkosen noustua nopeasti, tai perumaan suunnitellut kartoituksen tuulen takia. Myös kalustossa on ollut välillä huollettavaa, mutta kaikki tämä kuuluu normaaliin kenttäkauteen. Seuraavana vuorossa on kaiken kerätyn aineiston läpikäyminen ja tallentaminen.
Suosikkihavainto Kalajoelta, palleroahdinparta (Aegagropila linnaei), joka voi muodostaa jopa pingispallon kokoisia kasvustoja ja pyöriä vapaana vedessä. Kuva Eveliina Lampinen.
SeaMoreEco-hanke on saanut nimensä sanoista Seamless monitoring, restoration and conservation in the northern Gulf of Bothnia, ja nimensä mukaisesti hankealue kattaa pohjoisen Pohjanlahden rannikon. Hankkeessa mukana on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lisäksi Suomesta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ruotsista Länsstyrelsen Norrbotten, Länsstyrelsen Västerbotten sekä Sveriges geologiska undersökning. Kansallisina rahoittajina ovat lisäksi Lapin Liitto sekä Swedish Agency for Marine and Water Management.
Tiukentunut lainsäädäntö ja kiristyneet kierrätysvelvoitteet ohjaavat jätteet hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne loppusijoitettaisi kaatopaikalle tai poltettaisi energiana. Jätteiden lajittelu ja kierrätys on tärkeää, sillä sen avulla saadaan arvokkaat materiaalit ja raaka-aineet uudelleen käytettäväksi. Uusi jäteasetus velvoittaa keräämään erikseen tekstiilijätteen, joka ei ole enää käyttökelpoista ja joka on aiemmin mennyt poltettavaan jätteeseen.
Jäteasetuksen mukaan vuoden 2023 alusta alkaen kaikissa kunnissa on järjestettävä tekstiilijätteen vastaanotto ja ne on lajiteltava erikseen muusta jätteestä.
Ihan mitä tahansa ei tekstiilijätteen keräykseen voi laittaa, vaan keräykseen kelpaavat vain kuivat, hajuttomat ja homeettomat tekstiilit. Poistotekstiilin keräykseen voi laittaa loppuun kuluneet ja pestyt sekä kuivat takit, housut, hameet, paidat, lakanat, pyyhkeet, pöytäliinat, verhot ja vähintään 20 cm x 20 cm kokoiset kangastilkut. Poistotekstiili tulee pakata tiiviisti suljettuun muovipussiin.
Poistotekstiilikeräykseen eivät kuulu: matot, kengät, laukut, vyöt, alusvaatteet, sukat ja sukkahousut, tyynyt ja peitot eikä pehmusteet ja pehmoeläimet. Myöskään likaiset, kosteat, homeiset, haisevat, öljystä tai maalista tahriintuneet sekä tekstiilituholaisia sisältävät tekstiilit eivät kuulu tekstiilijätteen keräykseen, vaan ne tulee viedä polttokelpoiseen jätteeseen. Jos vaatteessa on pesun jäljiltä esimerkiksi ruokatahra tai värjäymä, se ei haittaa.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on kerännyt maakunnan poistotekstiilin keräyspisteet kartalle. Palvelulla voi etsiä kotitalouksien tekstiilijätteille tarkoitettujen, alueellisten keräyspisteiden tietoja Pohjois-Pohjanmaalla.
Oulun seudulla Kiertokaaren järjestämään poistotekstiilin keräykseen tuotu materiaali lajitellaan Oulussa. Osa kerätystä poistotekstiilistä on vielä käyttökelpoista ja osa voidaan hyödyntää muuten. Keräykseen jätetyt käyttökelpoiset tekstiilit myydään tai lahjoitetaan eteenpäin hyödynnettäväksi paikallisesti. Kiertokaaren tavoitteena on, että suurin osa kerätystä poistotekstiilistä jäisi vielä Oulun seudulle käyttöön tai muuten hyödynnettäväksi.
Loppuosa, käyttöön kelpaamaton materiaali toimitetaan Paimioon Lounais-Suomen jätehuollon tekstiilien jalostuslaitokselle. Poistotekstiilin jalostuslaitoksella tekstiilistä valmistetaan kierrätyskuitua, jota käytetään uusien tuotteiden raaka-aineena. Tällä kierrätysraaka-aineella yritykset korvaavat neitseellisten raaka-aineiden osuutta tuotteissaan. Kuidusta tehdään lankaa, kangasta ja erilaisia pehmukkeita. Kuluttajien poistotekstiilistä mekaanisesti jalostettu luonnonkuitua käytetään uusien vaatteiden raaka-aineena ja siitä valmistetaan villalankaa.
Sanna Moilanen Ilmasto- ja kiertotalousasiantuntija
Tero Väisänen on ELY-keskuksen vesistöyksikön päällikkö, joka on työurallaan tehnyt pitkään työtä vesistöjen parissa.
Vietin kesälomaa Saimaan vesistön Haukiveden saaressa. Loma-aikana sää suosi lomailijaa ja veden lämpötilakin nousi reilusti päälle 20 asteen. Kaikki oli siis kunnossa lomailua ajatellen.
Sinilevä, tuo ikuinen vesillä liikkujan ja virkistäytyjän vihollinen, iski ensimmäisellä lomaviikolla – juhannusviikolla. Piti ihan miettiä, menenkö uimaan vai en. Samoin saunaveden käyttö arvelutti. Insinööri löytää useimmiten ratkaisun. Joten pumppu järveen ja imupää riittävän syvälle, jotta ainakaan pinnalle kertyneet sinilevähippuset eivät saunaveteen päädy. Varmistelin vielä asiaa laittamalla pumpun perään suodattimet, joilla saisin pääosan vedessä olevista hiukkasista ja biomassasta pois. Mutta sinilevistä saunaveteen jo mahdollisesti liuenneita myrkkyjä suodattimetkaan eivät poista.
Sinilevää oli ensimmäisen viikon ajan, mutta sitten se katosi. Helteitä jatkui vielä kolmen lomaviikon ajan sään vaihdellessa lähinnä vain tuulisuuden mukaan. Oli jopa useita lähes tyyniä päiviä peräkkäin. Sinilevä pysyi kuitenkin poissa, ei edes pieniä hippusia näkynyt. Ensimmäisen lomaviikon ajatukseni kaikkien aikojen sinileväkesästä ei toteutunutkaan.
Muistin keskustelleeni 90-luvun lopulla vesistöjen kunnostusgurun K. Matti Lappalaisen kanssa edellisenä syksynä törmäämääni ilmiöön, jossa rehevöitymisen kynnyksellä oleva järvi sinnitteli levättömänä syyskuun lopulle ja sitten lokakuun koittaessa sinilevää oli massaesiintymänä. Matti muistutti minua ravinteista sekä niiden saatavuudesta ja käyttökelpoisuudesta. Syksyllä sinilevät sai riehaantumaan muista lähteistä kuten hajoavasta kasvi- ja levämassasta vapautunut fosfori, vaikka vesi olikin jo Pohjois-Suomessa varsin viileää. Typpeä kun useat sinilevät osaavat itse ottaa ilmakehästä tarpeensa verran.
Palataan mökkijärveni sinileviin. Matti kertoi samaisen keskusteluhetken aikana, että alkukesän sinileväesiintymiin fosfori tulee pääosin tulvavesien mukana yläpuoliselta valuma-alueelta ja loppukesän sinileväesiintymien fosfori taas on lähtöisin järven omista varastoista. Pitäisikö tässä siis alkaa sormea heristämään Varkauteen, Leppävirralle, Kuopioon ja aina kenties Iisalmeen asti. Koittakaapa nyt elää siivommin siellä yläjuoksulla, ettei ravinteita kulkeudu alavirtaan tulvavesien mukana. No ehkä en kuitenkaan.
Mutta se, mitä teen tulevinakin vuosina on, että jatkan mökkijärven vesien kunnon tarkkailua, otan kantaa vesienhoitoon ja -suojeluun, kun siihen on mahdollisuus sekä tietenkin teen parhaani oman mökkiasumisen vesistökuormituksen minimoimiseksi. Oletko sinä mökkilomailija kiinnittänyt huomiota mökkijärvesi kuntoon ja vesiensuojeluun? Se muuten kannattaa. Kirjaa havainnot päivämäärineen ylös, ota valokuvia ja kannattaahan ne havainnot tallettaa myös Järviwikiin mökkipäiväkirjan lisäksi. Siinä minullakin on tekemistä pimenevinä syysiltoina, kun en lomalla ehtinyt.
Saara Pouta työskentelee ympäristösuunnittelijana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.
Pohdiskeluja ja ajatuksia omasta hiilijalanjäljestä
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että mitä kestävämmäksi ihmiset elämäntapansa kokevat, sitä tyytyväisempiä he ovat omaan elämäänsä. Samoin on hyväntekeväisyyden osalta, se tuo hyvää mieltä antajalle ja toki saajallekin. Päätän siis, että teen olostani entistä mukavampaa, alan elämään kestävämmin. Ensin testaan, olenko niin vihreä kuin luulen olevani, ja mietin omia askeleita kohti vähähiilisempää elämäntapaa.
Apua! Testi tehty ja hiilijalanjälkeni on keskivertoa korkeampi, vaikka koen eläväni ympäristöystävällisesti; autolla kuljetaan kyllä mökkimatkat, työmatkoja ei tule etätöissä ollessa, luonnonantimia syödään säännöllisesti (kalaa järvestä, marjoja, sieniä, ituja…) ja mökissä vuodelta 1952 viihtyen, kantoveden ja ulkohuussin käyttäjänä. En harrasta shoppailua, kierrätys toimii kaveriporukassa, kampaajalla käyn kerran vuodessa… Mutta luulo osoittautui vääräksi, testin mukaan kulutan ihan liikaa, olen energiasyöppö!
Luonnonvarat hupenevat
Maapallolla on meneillään eko-loginen kestävyyskriisi, johon kuuluvat ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ylikulutus, lajien sukupuuttoaalto ja jäteongelma.
Ylikulutus on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen etenemisen ja luonnon köyhtymisen syistä. Se vaarantaa esimerkiksi puhtaan veden ja ruoan saannin. Raaka-aineita kulutetaan maailmanlaajuisesti noin 80 miljardia tonnia vuodessa, mistä vain 9 % käytetään uudelleen tai kierrätetään. Kulutuksen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä.
Kiertotaloutta on ehdotettu ratkaisuksi kulutuksen vähentämiseen: sen avulla voimme vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jätteiden määrää ja teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä. (Lähde: YM, Sitra)
Tuloksista ilmenee, että asumismuoto on se, joka nostaa hiilijalanjälkeni kokoa eniten, muuten olen ihan kelpo kansalainen. Lihasta ja eläinperäisistä tuotteista luopuminen kasvattaisi osaltani hyvän osuutta, mutta selkein muutos tulisi autosta, kodin öljylämmityksestä tai mökistä luopumisella. Kaksi henkeä rintamamiestalossa on liian vähän suhteessa neliöihin, olisiko ratkaisuna asuntolan perustaminen meille kotiin, olenhan suhteellisen sosiaalinen? Ei ihan pöhkö ajatus, ainakaan jos mökki jäisi etätyöpisteenä toimivaksi pakopaikaksi. Pitää kuitenkin vielä funtsata askelkuvioita tältä osin kohti kestävämpään elämää.
Luin seuraavaksi perusteet hiilijalanjäljen laskemiselle ja sieltä ilmeni, etten ehkä ole ihan niin syyllinen kuin tulos antoi ymmärtää. Laskennassa on käytetty oletuksena, että mökissä on sähköt ja peruslämpö talvisin päällä. Ei kysytty lämmitystapaa, joka meillä puukaminat, ja aurinkopaneelit tuovat virtaa. Eikä huomioitu sitä, että mökki rakennettu isovanhempien aikaan ja ollut jatkuvassa käytössä. Parantamista kuitenkin vielä riittää, vaikkapa lämpöhukan ja eristysten osalta. Komposti on käytössä, muun keittiöjätteen lajittelu ontuu pikkaisen. Vinkkejä löytyy lisää Sitran elämäntapatestitulosten yhteydestä.
Se on selvää, että asuinpallomme tarvitsee pikaisesti ajatuksien ja toimintatapojen muuttamista, uusien kestävien normaalien juurruttamista. Onneksemme trendit leviävät nykymaailmassa yllättävän nopeasti ja kohta voi Green olla uusi Black, muotimaailmaa lainaten. Vaatetuksessa onkin menossa valtava mullistus, materiaalit ”vihertyvät” vauhdilla. Ruoka on meille kaikille tärkeää ja siihen muutosten tuulet vaikuttavat jo. Toivottavasti pian ruokaa tilatessa ei enää puhuttaisi erikoisruokavaliosta kasvisruuan osalta eikä kauppojen vegetarjonta löytyisi erillisestä nurkasta, vaan kaikki olisi tasavertaisesti tarjolla. Voisiko yhteiskunta ohjata kulutustottumuksia antamalla alhaisen hiilijalanjäljen tuotteille verohelpotusta ja päinvastaisessa tapauksessa lisätä verotusta?
Jätehuoltoon hyväksyisin kepit ja porkkanat myös, varsinkin ne porkkanat. Koronan tuomat poikkeusolot osoittivat, että yhteiskunnan tapojen muuttaminen on mahdollista ja ne voidaan muuttaa nopeastikin.
Lähellä tuotettu, paikallisuus
Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuusyhteistyöryhmä PYRY asetti tuleviksi kahdeksi vuodeksi teemaksi Kokkaa ja Korjaa – askeleita vähähiilisyyteen. Teeman ideana on lähiruuan, lähipalvelujen, lähimatkailun, kädentaitojen ja laadukkaiden pitkäikäisten tuotteiden hyödyntäminen. Käy järkeen… paikallisuus ja kohtuus siis ykköskorokkeelle.
Metsät ja järvet olivat ruoka-aittamme, kunnes Suomi putos puusta ja muutti kaupunkiin. Nuorten etääntymiselle metsistä on siis syynsä. Onneksi nyt on nähtävissä selvä suuntaus paluusta metsiin, mättäille ja kalavesien äärelle. Etätöiden mahdollisuus on lisännyt mökkeilyä, ja mikäs sen upeampaa kuin hakea tarvittava ruoka omasta pihapiiristä, lähialueelta, tai vaikka lähikaupasta – voi vain todeta, että kyllä meidän kelpaa, olohan on kuin kroisoksella. Puhdas lähiruoka ravitsee vatsan ja sielun, vähemmällä enemmän. Uskoakseni tällaisesta ruokakulttuurista ei synny myöskään ruokahävikkiä, tuota ikävää, yhä kasvavaa ja niin noloa pahetta. Ehkä ruokahävikki olisi sijalla yksi korjattavista asioista maapallollamme. Kotitalouksien merkitys ruokahävikin pienentämisessä on merkittävä, tätä kannattaa miettiä jokaisen omalta osaltaan.
Kiertotalous ja kädentaidot ovat kavereita keskenään
Onhan se upea tunne, kun osaa parsia villasukkiin ilmaantuneen reiän siististi umpeen ja matka mummon kutomilla villasukilla jatkuu. Tai kun on ostanut aikanaan pesukoneen ja koittaa se hetki, kun huoltomies saapuu ja toteaa harjoittelijalle: ”Katsoppas, tässä on laite, johon voi vaihtaa hiilet, pikku juttu ja kone toimii taas”. Toivoa sopii, että korjattavuudesta, huollettavuudesta ja pitkäkestoisuudesta tulisi valttikortti hankintaperusteena. Tässä erityismaininta vetoketjuista, jotka hajoavat ennen takin kulumista. Tarvitaan kestävämpiä vetoketjuja ja/tai lisää korjauspalveluja!
Yhteiskunnan tarjoamat tukipaketit energiahuollolle ansaitsevat peukutusta. Ehkä meidänkin talomme saa pian uuden päälämmitysmuodon öljyn tilalle ja saan pienennettyä hiilijalanjälkeäni. Koronatukipaketit toivottavasti ohjataan selkeästi rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa, ettei koronakriisistä saadut ilmastohyödyt kaadu rytinällä. Luotan kuitenkin ihmisen kekseliäisyyteen matkalla parempaan energiatulevaisuuteen. Haaveissani talojen ikkunat, seinät ja katot keräävät aurinkovoimaa, talomme tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat, ja se reppu, joka lataa samalla kännykkään virtaa – sellaisen haluan.
Onnistuisiko autotta eläminen?
Nuorisomme käyttää tarvittaessa autojen yhteiskäyttöpalvelua, sitä seuraan jopa hieman kateellisena – ei huoltoa, ei siis huoltoa, ei katsastusta! Kun käyttöhinta on kohtuullinen ja toiminnasta tehty helppoa, niin homma hoituu ja positiivinen maine kiirii. Pojan asuntoyhtiössä on asukkaiden vuokrattavissa sähköauto. Mutta entäs me peräkärryä mökille perässä vetäjät? Hankalaksi menisi, mutta toki autotta eläminen onnistuisi, jos olisi pakko. Mukavuudesta pitäisi tinkiä. Ehdottomasti olisin valmis biokaasu- tai sähköautoon, mikäli sitä peräkärryä voisi perässä sillä vetää. Odottelemme tuotekehittelyä. Asioista pitääkin tehdä ketteriä kokeilla ja näppäriä muuttaa toimintatapoja tarvittaessa.
Ei kurjistamalla
Päätän siis lisätä kasvisten ja marjojen osuutta entisestään, vähentää tuontihedelmiä ja lihaa, suosia lähellä tuotettua ruokaa, sienestää ja kalastaa entiseen tahtiin sekä hyödyntää enemmän REKO-toimintaa. Teen kunnostus- ja huoltotöitä säännöllisesti: putsaan pikaisesti pesukoneen nukkasihdin, otan korjausjonossa olevat vaatteet käsittelyyn pian, harkitsen vakavasti kodin lämmitysjärjestelmän uusimista ja parannan mökin keittiön jätelajittelua entisestään. Auto jää talouteen, samoin mökki ja muutama vene.
Saara Pouta ympäristösuunnittelija
Pohjois-Pohjanmaalla toimii ympäristötietoisuus yhteistyöryhmä PYRY. Vuosina 2021–22 PYRY:n koordinoinnista vastaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus vuositeemalla Kokkaa ja korjaa – askeleita vähähiilisyyteen.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 