Category Archives: maatalous

Luonto ilmastotyössä – monimuotoisuus ratkaisee

Nostot

Posted on by
Vastaus

Nousevat lämpötilat ja niiden myötä voimistuvat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat lajeihin ja niiden elinympäristöihin. Ilmaston muuttuminen on otettava huomioon, kun laaditaan maakunnallisia luonnon monimuotoisuusohjelmia, ns. LUMO-ohjelmia. Mitä paremmin luonto voi, sitä paremmin se sietää muuttuvia oloja.

Kosteikkorakentaminen on esimerkki ilmastotyötä tukevasta toiminnasta, joka ylläpitää ja parantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastoriskit luonnolle on tunnistettava

Maankäytön muutokset, rakennetun ympäristön leviäminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen sekä muu ihmistoiminta vähentävät lajien elintilaa ja heikentävät luontotyyppejä. Ilmaston lämpeneminen voimistaa luontokatoa ja vaarantaa luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutoksen seurauksena kuivuus- ja hellejaksot voimistuvat. Talvella vesisateet lisääntyvät, ja vesi huuhtoo maa-ainesta ja ravinteita vesistöihin. Olosuhteiden muuttuessa syntyy tilaa uusille vieraslajeille, tuholaisille ja taudinaiheuttajille niin maalla kuin vedessä. Nämä muutokset heikentävät ketjureaktion lailla myös ekosysteemipalveluita, kuten hiilensidontaa, kasvien pölytystä tai luonnon virkistysarvoja.

Kun tunnistamme ilmastoriskit, voimme ennakoida muutoksia ja suunnitella toimintaa ajoissa niin, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset vähenevät. Tästä hyötyvät sekä ihminen että luonto.

Ilmastotoimet tukevat luontotyötä

Ilmastoriskeihin sopeutumiseen ja hiilipäästöjen vähentämiseen on olemassa useita keinoja. Monet niistä tukevat samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta.

Toimenpiteitä on kuvattu ilmastolakiin kirjatuissa ilmastosuunnitelmissa, joita ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030), maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma (MISU) sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma (KAISU). Useilla toimilla tavoitellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamista, mikä parantaa mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua uusiin oloihin.

Ilmastonmuutoksen hillintä maankäyttösektorilla, ennen kaikkea maa- ja metsätaloudessa, tarkoittaa hiiltä sitovien ja hiilivarastoja ylläpitävien toimien edistämistä. Kosteikkorakentaminen ja heikkotuottoisten turvemaiden vettäminen ovat tavoiteltavien toimien kärjessä.

Sopeutumista lämpenevään ilmastoon tukee peltomailla varsinkin maan kasvukunnosta huolehtiminen. Tässä avuksi ovat esimerkiksi ympärivuotinen kasvipeite ja luonnonmukaisen vesienhallinnan menetelmät. Metsämailla sopeutumista voi edistää muun muassa kasvattamalla sekapuuston osuutta ja lisäämällä lahopuuston määrää.

Lampaita laitumella.
Laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kuva: Pia Lehmusvuori.

Maankäyttöä ja sen muutoksia on suunniteltava kokonaisvaltaisesti niin, että taloudellisen kannattavuuden lisäksi tavoitellaan ilmasto- ja luontohyötyjä. Tärkeää on pitää huolta lajien elinympäristöjen yhtenäisyydestä niin, että lajeilla on mahdollisuus liikkua alueiden välillä.

Elinympäristöjen yhtenäisyyttä voidaan parantaa muun muassa valuma-aluelähtöisen suunnittelun avulla. Riittävällä suunnittelulla voidaan parhaimmillaan sovittaa yhteen erilaisia maankäytön tavoitteita ja kohdistaa toimenpiteitä niin, että yhteiset hyödyt lisääntyvät.

Kaikki edellä mainitut toimet tukevat sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastosuunnitelmien KAISU:n, MISU:n ja KISS2030:n tavoitteita.

Alueellisissa LUMO-ohjelmissa otetaan huomioon ilmastosuunnitelmat

Useilla alueilla on käynnistynyt tai käynnistymässä maakunnallisten luonnon monimuotoisuuden toimeenpanosuunnitelmien laadinta. Näissä LUMO-ohjelmissa on tärkeä tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonsuojelulain 13 §:ssä todetaankin, että ohjelmien valmistelussa on otettava huomioon ilmastolaissa tarkoitetut ilmastosuunnitelmat.

Luonnonsuojelulain kirjauksen toteutumista helpottamaan laadimme ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä koosteen ilmastosuunnitelmissa mainituista luonnon monimuotoisuutta koskevista keskeisistä kohdista. KAISU:n muista kuin maatalousteksteistä koostetta täydensivät Pirkanmaan ELY-keskuksen ilmastoerikoistumisen asiantuntijat. Kooste on toimitettu ELY-keskusten LUMO-ohjelmien koordinaattoreille. Tarvittaessa saat lisätietoa koosteesta myös meiltä. Toivomme, että koosteesta on apua LUMO-ohjelmien valmistelussa.

Mari Lappalainen ja Pia Lehmusvuori, ilmastoasiantuntijat
Sähköposti: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö

ELY-keskuksen ilmastoasiantuntijat Mari ja Pia.
Kirjoittajista Pia Lehmusvuori (vas.) on luonnonvara-alojen ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntija. Mari Lappalainen (oik.) työskentelee valuma-aluesuunnittelun asiantuntijana edistäen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että sen hillintää.


ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtävänä on edistää kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman sekä maatalouden toimien osalta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman toimeenpanoa.
Lue lisää (ely-keskus.fi/ilmastoyksikko)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö tukee ilmastotyötä koko Suomessa.

Helmin päivänä kurkistus maakuntamme Helmi-kohteisiin

Nostot

Posted on by
Vastaus
Helmi-elinympäristöohjelman logo.

Maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön käynnistämän luonnonsuojelua edistävän Helmi-elinympäristöohjelman kunnostus- ja hoitotyöt vuonna 2025 Pohjois-Pohjanmaalla kohdistuvat jo aiempina vuosina ohjelman piirissä mukana olleille kohteille. Uusia Helmi-kohteita ei kunnosteta Pohjois-Pohjanmaalla ELY-vetoisesti tämän vuoden aikana määrärahaleikkausten takia.

Kohteilla tehtävät toimet ovat tänä vuonna pääasiassa jatkuvaan hoitoon keskittyviä toimenpiteitä, kuten ruovikon niittoa niin koneilla kuin käsityönäkin. Laajamittaisia kunnostusraivauksia merenrantaniittyjen laajentamiseksi ei lähtökohtaisesti ole tänä vuonna tiedossa.

Traktori, hiekkaista rantamaisemaa ja kasvillisuutta.
Kalajokisuun Letonnokan jyrsintää vuonna 2022. Kuva U. Ahola.

Maakunnassamme kunnostetuille ja hoidetuille Helmi-kohteille pystytetään infokyltit kuluvan maastokauden aikana. Kylteistä löytyy kohteen lyhyen tai yksityiskohtaisemman esittelyn lisäksi myös kartta alueesta sekä mahdollisesti myös kohteelta otettuja kuvia eri vaiheissa kunnostus- ja hoitotoimenpiteitä.

Helmi-ohjelmassa luonnon monimuotoisuutta turvaavat hoitotoimet keskittyvät tärkeisiin, mutta samalla valitettavasti myös uhanalaisiin luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviin elinympäristöihin, jotka jaetaan viiteen eri teemaan. Näitä ovat perinnebiotoopit, lintuvedet ja -kosteikot, pienvesi- ja rantaluonto sekä suot ja metsät. Pohjois-Pohjanmaan Helmi-kohteet ovat teemaltaan perinnebiotooppeja, lintuvesiä ja kosteikoita sekä rantaluontoa, ja ne keskittyvät rannikolle. Hoidettuja kohteita löytyy kuitenkin myös sisämaasta, Muhokselta, Pudasjärveltä ja Kuusamosta. Jotta Helmi-ohjelman kohteet eivät jäisi vain nimilistoiksi loputtomiin Excel-taulukoihin, esittelemme seuraavaksi muutaman Pohjois-Pohjanmaalla kunnostetun ja hoidetun Helmi-kohteen.

Helmi-ohjelman piktorgrammit.
Piktogrammit kuvaavat Helmi-elinympäristöohjelmassa kunnostettavien ja hoidettavien kohteiden elinympäristöjä. Kuvassa piktogrammit teemoista perinnebiotoopit, pienvesi- ja rantaluonto sekä lintuvedet ja kosteikot.

Kalajoen suisto ja Letonnokka

Ensimmäisenä kohde-esittelyssä kaksiosainen kohde Kalajoen suisto ja Letonnokka. Nämä alueet muodostavat yhdessä Vihas-Keihäslahden sekä lähellä olevien luontotyyppeinä suojeltujen alueiden kanssa arvokkaan ja monimuotoisen luontokokonaisuuden. Samaan laajaan luontokokonaisuuteen kuuluva Kalajoen suiston Natura 2000 -alue sijaitsee valtakunnallisesti merkittävän lintujen muuttoreitin varrella.

Kalajoen suisto ja Letonnokka kuuluu Helmi-teemoihin lintuvedet sekä rantaluonto. Helmityöt aloitettiin kohteella vuonna 2021, jolloin alueen dyyneiltä poistettiin mäntyä sekä raivattiin pensaikkoja ja lepikoita. Tämän jälkeen kunnostus- ja hoitotoimia jatkettiin maaperän jyrsinnöillä, joiden tarkoituksena on poistaa maaperästä juurakot. Tämä hidastaa alueen ei-toivotun kasvillisuuden takaisinkasvua.

Kuten lähes kaikilla rannikolla sijaitsevilla Helmi-kohteilla ja ranta-alueilla ylipäätään, myös tällä kohdekokonaisuudella ruovikoituminen on ollut yksi tärkeimpiä syitä hoitotoimien aloittamiselle. Lisääntyneistä ravinnekuormista ja vesien rehevöitymisestä hyötyvä järviruoko on levittäytynyt yhä laajemmille alueille, vieden elintilaa muilta rannan kasvilajeilta. Koska järviruoko on sitkeä ja vaikea hävitettävä, on sen niittoa tehtävä vuosittain, mikäli järviruoko halutaan pitää rannalta poissa. Tälläkin kohteella järviruo’on niittoa on tehty vuosittain.

Hoitotoimien tavoitteena on ehkäistä merenrantaniityn umpeenkasvu ja palauttaa hiekkaranta- ja dyynialueen avoimuus. Tämä lisää kyseisissä elinympäristöissä viihtyvien, uhanalaisienkin, lajien elinmahdollisuuksia. Rantojen avoimena pitäminen edesauttaa myös tiukasti suojellun luontotyypin, rannikon avoimien dyynien, säilymistä. Kalajokisuiston ja Letonnokan lähistössä sijaitsee lisäksi laaja lammaslaidun, joka on rajattu niin, ettei se aiheuta haittaa rannan virkistyskäytölle.

Pensoittunutta maastoa.
Kalajoen suisto ja Letonnokka kuvattuna vuonna 2020 ennen Helmi-ohjelman kunnostus- ja hoitotoimien aloittamista. Alue oli pensoittunut ja siellä kasvoi nuoria mäntyjä, jotka poistettiin kunnostusraivausten yhteydessä. Kuva: U. Ahola.
Kohteella oli pensaiden ja puiden taimien lisäksi laajalti ruovikkoa. Kuva: U. Ahola.
Niitetty rantamaisema.
Niittojälkeä Kalajoella, kuva: U. Ahola.
Ilmakuvassa Kalajoen suisto ja Letonnokka.
Kalajoen suisto ja Letonnokka kuvattuna hoitotoimien jälkeen syksyllä 2024. Kuva: U. Ahola.

Raahen Juholanranta

Toisena kohteena esittelyssä Raahessa sijaitseva Juholanranta, joka on merenrantaniitty-luontotyyppinä suojeltu kohde ja arvokas perinnebiotooppi. Juholanranta kuuluu Helmi-teemoihin perinnebiotoopit sekä rantaluonto.

Kohde on ollut aikoinaan laidunkäytössä, mutta laidunnuksen loputtua vuosikymmeniä sitten oli tämäkin alue pensoittunut tiheästi. Helmityöt kohteella aloitettiin vuonna 2022, jolloin alue kunnostusraivattiin. Tämän jälkeen aluetta on jatkohoidettu vuosittain niittämällä ja raivaamalla vesakoita. Tällä, ja useilla muillakin kohteilla kivikkoisuus vaikeuttaa hoitotoimenpiteitä, minkä takia laidunnus olisikin monin paikoin paras vaihtoehto Helmi-kohteiden hoitoon ja elinympäristöjen avoimuuden ylläpitoon.

Juholanrannan lajisto on merenrantaniitylle tyypillistä ja siellä tavataan mm. luhtakastikkaa, punanataa, rönsyrölliä, meriluikkaa, suolavihvilää ja erilaisia saroja. Kohteen itäosassa sijaitsee Raahen seudun laajin ruijannuokkuesikko-esiintymä. Alueella esiintyy myös Perämeren kotoperäistä lajistoa, jota edustavat kohteella perämerensilmäruoho sekä pohjanlahdenlauha.

Pensaiden peittämää kalliota.
Alue oli ennen kunnostus- ja hoitotoimien aloittamista vuonna 2021 pahoin pensoittunut. Kuva: U. Ahola.
Vaaleanpunaisia kukkia rantaniityllä.
Kohteessa on Raahen seudun laajin ruijannuokkuesikon esiintymä. Kuva: U. Ahola.
Juholanrannan kasvillisuutta.
Juholanranta syksyllä 2024. Kuva: S. Partanen.
Ilmakuva Juholanrannasta.
Juholanranta vuonna 2024. Kuva: Ulla Ahola.

Näiden kohde-esittelyjen myötä toivotamme kaikille mukavaa Helmin päivää, ja muistetaan samalla elinympäristömme helmiä, eli ainutlaatuisen luontomme monimuotoisuutta ylläpitäviä elinympäristöjä, jotka kipeästi tarvitsevat hoitoa, jos ei laiduneläinten, niin meidän ihmisten toimesta.

Kirjoittajat:

Henkilökuva.

Jenni Pahkasalo
suunnittelija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Ulla Ahola
luonnonhoidon asiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Motivointi ja toisilta oppiminen tukevat viljelijöiden sopeutumista muuttuvaan ilmastoon

Nostot

Posted on by
Vastaus

Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita maataloudelle. Kasvukauden pidentyminen mahdollistaa satoisampien kasvilajikkeiden viljelyn, mutta toisaalta esimerkiksi kuivuusjaksot ja muut sään ääri-ilmiöt aiheuttavat riskejä sadontuotannolle. Viljelijät tarvitsevat konkreettisia keinoja muuttuviin olosuhteisiin sopeutumiseksi, mutta miten sopeutumista voidaan parhaiten edistää? Mitkä ovat vaikuttavimmat tavat, joilla maatalousyrittäjät saadaan pohtimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia omalla tilallaan, entä sopeutumistoimien toteuttamista?

Kuva: Pia Lehmusvuori.

Vastauksia tähän kysymykseen pohdittiin 13.11.2024 työpajassa maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivillä, jossa lähes kolmikymmenpäinen joukko alan asiantuntijoita kokoontui ideoimaan vaikuttavampia tapoja. Keskusteluissa korostuivat erityisesti viljelijöiden motivointi, vertaisoppimisen merkitys sekä taloudelliset kannustimet. Näistä jokainen tarjoaa omanlaisensa vipuvoiman sopeutumisen tueksi.

Selkeä viestintä ja käytännön esimerkit ovat avainasemassa

Viljelijöiden motivoimiseksi tarvitaan selkeätä, ajantasaista ja riittävän yksinkertaisessa muodossa tarjottavaa tietoa sopeutumismahdollisuuksista. Tietoa on välitettävä myönteisillä viesteillä ja ratkaisumahdollisuuksia korostaen – syyllistämistä on vältettävä. Sopeutumiskeinoja ja niiden taloudellisia hyötyjä pitäisi esittää käytännön esimerkein. Pelejä, listauksia, laskureita ja laskelmia hyödyntämällä viljelijät voivat pohtia oman tilansa toimintaa muuttuvassa ilmastossa ja tehdä päätöksiä tilakohtaisesti.

Vertaisoppiminen vahvistaa osaamista

Kokemusten jako muiden viljelijöiden kanssa on vaikuttava tapa kannustaa sopeutumistoimiin. Käytännössä toteutetut muiden viljelijöiden esimerkit kannustavat miettimään omalle tilalle soveltuvia sopeutumiskeinoja. Mentorointi, pienryhmätoiminta ja pellonpiennartapahtumat tarjoavat viljelijöille mahdollisuuden oppia toisiltaan ja tukea toinen toisiaan. Tutkijoiden, neuvojien ja viljelijöiden yhteistyö auttaa tuomaan ilmastoviisaita toimia käytäntöön.

Taloudelliset kannustimet auttavat muutoksissa

Sopeutumistoimien käytäntöön viemiseen tarvitaan taloudellisia kannustimia. Viljelijätuet, kuten ekojärjestelmä ja ympäristökorvaus, sekä sopimusviljely ja muut markkinalähtöiset toimet edistävät sopeutumistoimien toteuttamista tiloilla. On tärkeää, että viljelijät kokevat kannustimet selkeästi maatilan toimintaa tukevina ja tilan taloutta parantavina. Kattava viestintä sopeutumisen rahoitus- ja tukimahdollisuuksista on keskeistä, jotta viljelijät voivat hyödyntää niitä tehokkaasti.

Työpajan järjestäjiä olivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Luonnonvarakeskuksen MURU-hanke, jonka työtä jatketaan ARMAS-hankkeessa. Lämmin kiitos työpajan osallistujille aktiivisesta ideoinnista! Kiitos myös kollegoillemme ilmastoyksikön Johanna Helkimo sekä Luonnonvarakeskuksen Elina Nurmi, Riitta Savikko ja Kaisa Kuoppala työpajan toteuttamiseen osallistumisesta!

Kirjoittajista Pia Lehmusvuori (vas.) työskentelee luonnonvara-alan ilmastonmuutokseen sopeutumisen asiantuntijana ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä ja Karoliina Rimhanen maatalousjärjestelmien kestävyystutkijana Luonnonvarakeskuksessa.

Seuraa ajankohtaisia uutisia:

Mukana peltotukientarkastajan matkassa

Nostot

Posted on by
Vastaus
Ilmakuvassa maaseutumaisemaa ja peltoja.

Kesäkuukaudet ovat työntäyteistä aikaa peltotukientarkastajille: kaikki maastossa tehtävät valvonnat täytyy ehtiä tekemään ennen talvea. Vaikka vuoden 2024 kasvukausi on nyt jo päättymäisillään, tarkastajien työt eivät siihen lopu.

Maastokausi jatkuu aika lailla siihen saakka, että lumi tulee maahan – ja on sitä joskus hentoisen lumipeitteenkin alta lohkoja tarkasteltu. Talvikaudella maastotyöt jäävät tauolle ja tarkastajat keskittyvät asiakirjavalvontaan.

Perinteiset koko tilan peltovalvonnat ovat vähentyneet uuden tukikauden vaihduttua viime vuonna. Uutena lisänä tarkastajien työhön on tullut mm. satelliittiseurantaa ja laadunarviointia. Näiden myötä valvontojen määrät ovat jonkin verran jopa kasvaneet. Tavoitteena kuitenkin on, että satelliittiseuranta vähentäisi maastossa tehtävää valvontatyötä.

Maastotyö tuo vaihtelua toimistotyön rinnalle

Tarkastajat suunnittelevat maanantaisin tulevan viikon ohjelman. Maastopäiviä on valvontojen tilanteen mukaan 1–3. Työt hoidetaan yhdessä työparin kanssa, mikä helpottaa merkittävästi etenkin maastotöiden tekoa.

Maastopäiville varataan auto, sovitaan työparin kanssa aikataulut ja reitit valmiiksi sekä ilmoitetaan viljelijöille tulevista valvonnoista. Tilallinen saa itse päättää, lähteekö mukaan pelloille vai ei. Pääsääntöisesti asiointi tilallisten kanssa sujuu yhteisymmärryksessä ja ongelmitta.

Maastopäivä alkaa yleensä noin klo 8 toimistolla. Usein valvontakohteet ovat syrjäseuduilla, minkä vuoksi tarkastajat eivät käy erikseen missään lounaalla, vaan pitävät tauon lennosta maastossa ja syövät omia eväitään. Toimistolle tullaan takaisin sitten kun tullaan.

ELY-keskuksen peltotukivalvoja työssään viljelyksen keskellä.
Tabletilla on avoinna tukisovellus, jossa näkyy satelliittikuva.
Pellolla tarkastajan työvälineinä toimii tabletti ja GPS-mittauslaite. Nykyään käytössä on myös tabletteja, joissa itsessään on GPS-laite. Tabletilla on auki tukisovellus, josta löytyy kaikki tilan tiedot sekä lohkokohtaisesti pinta-alat ja ilmoitetut kasvit. Maastossa apuna käytetään pääasiassa tukisovelluksen karttatasoja, joista mm. ilmakuvien perusteella pystytään arvioimaan lohkorajoja.

Valvontakäynnin aikana kierretään joko kaikki tai vain osa tilan lohkoista – valvonnasta riippuen. Lohkoilta katsotaan viljelykasvit sekä tarkastetaan pinta-alat ja vaadittujen tukiehtojen noudattaminen. Lisäksi esimerkiksi koko tilan valvonnoilla saatetaan katsoa myös asiakirjoja ja tarkastaa lannoite- ja kasvinsuojeluainevarastoja.

Vaihtelu valvottavien tilojen välillä on suuri, ja esivalmisteluista huolimatta matkalla voi sattua mitä tahansa yllätyksiä. Välimatkat ovat pitkiä ja kun ajetaan paljon sorateitä, esimerkiksi rengasrikot ovat jokakesäinen riesa. Pinta-ala, minkä tarkastaja ehtii yhtenä maastopäivänä valvomaan, riippuu pitkälti lohkojen kunnosta, tarvittavien mittauksien määrästä sekä välimatkoista.

Esimerkiksi tämän kesän ensimmäisen maastotyöpäivän aikana ehdin käydä vain kahdella lohkolla, joiden pinta-ala oli yhteensä 14 hehtaaria. Parhaimmillaan samassa ajassa olen valvonut yhteensä noin 100 hehtaaria peltoa (25 lohkoa). Näille tiloille oli sama välimatka, joten vaihtelua tosiaan on paljon. Toisaalta se, että työpäivät ei oikeastaan ikinä ole samanlaisia, on mielestäni virkistävää ja pitää työn mielekkäänä.

Viljelemätöntä peltoa.
Yleensä ilmakuvasta pystyy etukäteen jonkin verran päättelemään pellon kuntoa, mutta siitä ei kuitenkaan näe tarkasti tilannetta lohkolla. Ilmakuvia ei oteta joka alueelta vuosittain, joten tarkastajan käytössä voi olla parinkin vuoden takainen kuva. Myöskään satelliittiseurannan kuvista ei pysty vielä tarkasti tulkitsemaan kaikkea, mitä lohkolla tapahtuu, minkä vuoksi maastokäynnit ovat edelleen tarpeellisia. Tällainen lohko ei ole tukikelpoinen, ja valvontakäynnillä se on todettu viljelemättömäksi.

Tarkastajan työssä on paljon vastuuta

Aina kun ollaan tekemisissä luonnon kanssa, mikään ei mene täysin samalla tavalla, eivätkä asiat yleensä ole mustavalkoisia. Tämä näkyy hyvin peltotukientarkastajien työssä ja tuo siihen omat haasteensa.

Lähtökohtaisesti kaikkia viljelijöitä kohdellaan tasapuolisesti, ja tukiehdot ovat haettavista tuista riippuen kaikille samat. Sään ääri-ilmiöt ja haastavat olosuhteet vaikuttavat viljelyn onnistumiseen – ja nämä tulee tarkastajan osata huomioida valvontaa tehdessään.
Tarkastajan tulee noudattaa EU- ja kansallisia lainsäädöksiä sekä Ruokaviraston ohjeistuksia. Valvonnan tulosten tulkinnassa tarvitaan aina myös hyvää tietotaitoa sekä niin sanottua maalaisjärkeä. Vastuu päätöksistä on aina kyseisen tilan valvonnan suorittaneilla tarkastajilla.

Onneksi apua pystyy kysymään aika lailla mistä vain. Pohjois-Pohjanmaan ELY:n valontaryhmässä tehdään tiivistä yhteistyötä tarkastajien kesken, eikä päätöksiä tarvitse tehdä yksin. Tarkastajat tekevät yhteistyötä muun muassa muiden ELY-keskusten ja YTA-alueiden kanssa, jolloin valvonnan linja pysyy yhtenäisenä valtakunnan laajuisesti.

Peltomaisemassa lato ja eläimiä.
 Työparin lisäksi pellolla saattaa olla joskus muitakin tarkastajia…
Kirjoittajan kuva.

Teksti:
Iida Tervahauta, tarkastaja
maaseutu- ja energiayksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskuksen, maaseutu.fi/Pohjois-Pohjanmaa ja Euroopan unionin osarahoittama -logot.

Helmin päivänä huomio heikentyneisiin elinympäristöihin

Nostot

Posted on by
Vastaus

Elinympäristöjen heikentyminen, jolla tarkoitetaan luontotyyppien määrän vähentymistä ja laadun heikentymistä, on johtanut monen meidän alkuperäiseen luontoomme kuuluvan eliölajin vähentymiseen ja uhanalaistumiseen. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen on ilmaston muutokseen sopeutumisen rinnalla toinen suurista globaaleista haasteista, joihin pitää pystyä vastaamaan.

Helmi-ohjelma alkoi vuonna 2021 ja jatkuu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on kunnostaa ja hoitaa eniten heikentyneitä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä elinympäristöjä hyvin suuri määrä – valtakunnallinen tavoite on kymmeniä tuhansia hehtaareja.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus osallistuu vahvasti ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön laatiman Helmi-ohjelman toimeenpanoon. Pohjois-Pohjanmaalla elinympäristöjen tilan heikentyminen ja eliölajien ahdinko tunnistettiin jo vuosikymmeniä sitten ja tilanteen korjaamiseksi aloitettiin kunnostus- ja hoitotyöt 1990-luvulla. Tämän jälkeen työtä on jatkettu ja laajennettu.

Helmi-ohjelman ensimmäisen neljän toimintavuoden aikana olemme olleet aktiivisia soiden suojelun ja ennallistamisen, lintuvesien kunnostuksen, perinnebiotooppien kunnostuksen sekä pienvesien ja rantaluonnon kunnostuksen teemoissa. Näissä Helmi-teemoissa olemme tehneet konkreettisia suojelu- ja hoitotöitä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Suojelualueita on hankittu tai perustettu tuhansia hehtaareja ja kunnostus- ja hoitotöitä on tehty usean sadan hehtaarin alueella.

Maakunnan arvokkailla lintuvesikohteilla on tehty laajamittaisia kunnostuksia muun muassa poistamalla vesilinnuille haitallista ravintokilpailua aiheuttavaa särkikalakantaa poistokalastuksin, kunnostamalla ja hoitamalla satoja hehtaareja aiemmin avoimia rantaniittyjä ja testaamalla uusia pesintöjä suojaavia tai parantavia pesimäpaikkaratkaisuja.

Perinnebiotooppeja on kunnostettu ja hoidettu useita satoja hehtaareja. Kunnostukset ovat sisältäneet laajoja raivauksia, ruovikon poistoa, laidunaitojen pystyttämistä ja myös laidunnuksen järjestämistä. Tavoitteena on ollut, että kunnostetuille alueille löydetään maatalousyrittäjä huolehtimaan kohteen jatkuvasta hoidosta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän tuella, joka on ylivoimaisesti tärkein jatkuvan hoidon rahoituskeino.

Pienvesiä ja rantaluontoa on kunnostettu yli kymmenellä kohteella. Nämä ovat sisältäneet muun muassa kolmen puron ja yli kymmenen hiekkaranta- ja dyynialueen kunnostuksen. Kunnostustarvetta ja myös mahdollisuuksia on vielä paljon enemmän.

Kuvapari Pyhäjoen Yppärinjokisuun hiekkaranta- ja dyynialueen kunnostuksesta. Ylempi kuva alueesta ennen kunnostusta ja alempi kuva kunnostusten jälkeen. Kuvat: Ulla Ahola.



Luonnon monimuotoisuuden kannalta laajamittaisella elinympäristöjen kunnostuksella ja hoidolla on jo saavutettu merkittäviä myönteisiä tuloksia. Esimerkiksi eräiden Perämeren ranta-alueilla pesivien uhanalaisten lintulajien pesimäkannat ovat hyötyneet hoito- ja kunnostustöistä. Jo nyt saavutetut myönteiset tulokset ovat rohkaisevia sillä luonnon prosessit ja muutokset populaatiotasolla ovat usein hitaita ja voivat vaatia vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin vaikutukset näkyvät.

Heikentyneitä elinympäristöjä on käytettävissä oleviin voimavaroihin nähden todella paljon. Kaikkea ei pystytä kunnostamaan valtion rahoituksella, mutta hyvien esimerkkien ja myönteisten kokemusten avulla saadaan mukaan uusia toimijoita. Työ luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi jatkuu ja laajenee uusille alueille vuonna 2024.

Jorma Pessa
Ylitarkastaja, luonto- ja alueidenkäyttöyksikkö
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja muutoksen hillintään on tarjolla vaikuttavia keinoja ja monipuolisia tukia

Nostot

Posted on by
Vastaus

Mitkä toimet auttavat maatalouttamme ja metsiämme sopeutumaan ilmastonmuutokseen? Entä millä maa- ja metsätalouden keinoilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta? Kuntien maaseutuhallinnon ja ELY-keskusten maaseutuyksiköiden henkilöstölle tarjottiin vastauksia näihin kysymyksiin huhtikuussa järjestetyissä maatalouden ja metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. Niiden järjestelyistä vastasivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Ruokaviraston maaseutuverkostoyksikkö.

Sopeutumisen apuna CAP ja METKA

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on saatavana taloudellista tukea, painotti ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pia Lehmusvuori sekä maatalouden että metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) laaja keinovalikoima sisältää useita toimia maatalouden sopeutumisen edistämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen tuki ekojärjestelmässä sekä maanparannus-, saneeraus ja kerääjäkasvien tuki ympäristökorvauksessa. Nämä kaikki parantavat maaperän kuntoa, mikä auttaa kasveja sietämään kuivuusjaksoja.

CAP:n maaseudun kehittämishankerahoitus on oiva väline muun muassa koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin sekä yhteistyötoimiin. Hankerahoitus soveltuu paitsi maatalouteen myös metsätalouteen. Kannattaa muistaa myös metsätalouden kannustinjärjestelmä (METKA). Esimerkiksi tuet taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä terveyslannoitukseen edistävät puiden elinvoimaisuutta ja siten niiden mahdollisuuksia kestää paremmin tuholaishyökkäyksiä.

Keväinen kuva kasvipeitteisenä olleesta sänki- ja nurmipellosta, jonka taustalla näkyy sekametsää.
Kuvassa talven ajan kasvipeitteisenä ollutta sänki- ja nurmipeltoa Pirkanmaalla. Taustalla sekametsäkaistale. Pellon kasvipeitteisyys ja sekametsät auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kuva: Pia Lehmusvuori  

Toimia metsien hiilinielujen vahvistamiseen

Metsämaan nettonielu on pienentynyt hakkuiden lisääntyessä ja turvemaiden maaperäpäästöjen kasvaessa. Maaperäpäästöt lisääntyvät todennäköisesti tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vuoksi, totesi ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pentti Linnamaa metsätalouden ilmastotietämyksen webinaarin puheenvuorossaan. Voimakkaat harvennushakkuut vähentävät puuston kasvua sekä metsikön hiilensidontaa ja hiilivarastoa. Linnamaa toi esiin sen, että tiedon lisääntyessä kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmiä muutetaan. Esimerkiksi ojitettujen suometsien maaperän vuotuinen hiilidioksiditase ei olekaan laskeva, vaan nouseva.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Aino Assmuth korosti, että metsien hiilinielujen vahvistamiseen on vaikuttavia toimenpiteitä, jotka tulisi ottaa käyttöön ”sekä–että” eikä vain ”joko–tai”. Hiilensidontaa voitaisiin lisätä esimerkiksi metsittämällä joutomaita. Lisäksi puuston kiertoaikaa voitaisiin pidentää ja puustoa voitaisiin harventaa nykyistä maltillisemmin. Oikea-aikainen taimikonhoito lisää puuston kasvua ja sekapuustoisuus tuhon kestävyyttä. Assmuthin mukaan turvemaametsissä turvekerroksen kuivumista tulisi hidastaa välttämällä kunnostusojituksia ja ennallistamalla metsä suoksi siihen sopivilla kohteilla.

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskeinoja

Maatalouden ilmastotietämyksen webinaarissa ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Antti Miettinen nosti esiin maatalouden tehokkaimpina kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimina pellonraivauksen välttämisen ja turvepeltojen vettämisen. Maataloustukijärjestelmässä vettämistä tuetaan ei-tuotannollisten investointien tuella ja kosteikkojen hoitosopimuksella. Miettinen toivoi, että jatkossa kiinnostus ilmastokosteikkojen perustamiseen lisääntyisi. Lisäksi hän kertoi, että Luonnonvarakeskuksen TARJOKE-hankkeessa etsitään parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalta vettämiseen soveltuvia turvepeltoja.

Savisiin peltomaihin voi kerryttää hiiltä, ja savimaiden kasvukunto todennäköisesti hyötyy siitä, viesti puheenvuorossaan Luken erikoistutkija Helena Soinne. Maan mururakenne on sitä kestävämpi, mitä enemmän maassa on orgaanista hiiltä. Tämä vähentää riskiä eroosiolle ja pellon pinnan kuorettumiselle. Kuorettuminen estää kasvien taimettumista ja vähentää satomahdollisuuksia. Peltomaahan saadaan lisättyä hiilisyötettä, jos pellolla on yhteyttävä kasvipeite mahdollisimman suuren osan vuodesta. Lisäksi monivuotiset nurmet ja syväjuuriset kasvit sekä maanparannusaineet ja orgaaniset lannoitteet kasvattavat mahdollisuuksia kerryttää hiiltä maahan.

Jäikö jokin aiheessa pohdituttamaan? Seuraa ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön verkkosivua ja maaseutuverkoston tapahtumakalenteria – näistä löydät tietoa tulevista koulutuksista ja muista tapahtumista.

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien kartoitus sopeutumistyön lähtökohtana

Posted on by
Vastaus

Keskustelutilaisuudessa annettiin evästyksiä verkostoyhteistyölle

ELY-logo ja sopeutumisen missioverkoston riski- ja haavoittuvuustapaaminen 14.12.2023 (Teams).

Maa- ja metsätalousministeriö sekä ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö järjestivät 14.12.2023 tilaisuuden, jossa keskusteltiin ilmaston lämpenemisen aiheuttamien riskien ja niihin kohdistuvien haavoittuvuuksien selvittämisestä. Riski- ja haavoittuvuustarkastelut ovat ensimmäinen askel, kun erilaisia ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmia ryhdytään laatimaan. Tilaisuus oli osa EU:n sopeutumisen mission kansallisen verkostoitumisen kehittämistä ja käynnistelyä.

Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 (KISS2030) hyväksyttiin joulukuussa 2022. Suomen Ilmastolain mukaan sopeutumissuunnitelma on laadittava vähintään joka toinen vaalikausi. KISS2030 on järjestyksessä toinen kansallinen sopeutumissuunnitelma, ja sen taustaraportteihin kuuluu tarkastelu Suomea koskevista ilmastoriskeistä ja haavoittuvuuksista. Neuvotteleva virkamies Simo Haanpää maa- ja metsätalousministeriöstä alusti loppuvuonna 2023 julkaistun raportin sisällöstä ja siitä, miten alueet ja kunnat voivat hyödyntää siinä olevaa riski- ja haavoittuvuustietoa alueellisten sopeutumissuunnitelmien laadinnassa. KISS2030 sekä sen valmistelun tukena toimineet raportit löytyvät täältä: Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2030 – Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi).

Haanpää nosti esille erityisesti luonnonvara-alaan liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä: miten maanviljelyn tukipolitiikka vaikuttaa ilmastokestävien ratkaisuihin investoimiseen, miten poronhoidon ja metsien käyttömuotojen yhteensovittaminen etenee ja miten hyvin lainsäädäntö vastaa kasvinsuojelun muuttuneisiin tarpeisiin uusien tuholaisten levitessä. Nämä kysymykset ilmenevät usein alueellisina ja paikallisina haasteina, jolloin ratkaisuja niihin on etsittävä tapauskohtaisesti ympärillä vaikuttavat muut ilmiöt ja olosuhteet huomioiden.

Riski- ja haavoittuvuustarkastelussa on valittu niin sanottu keskiskenaario SSP2-4.5, sillä suuremmat päästövähennykset ovat epätodennäköisempiä, mutta toisaalta, mikäli luvatut päästövähennystavoitteet toteutuvat, vältymme vakavimmilta seurauksilta. Uusimpien ilmastomallinnusten mukaan tällä skenaariolla kesät lämpenevät Suomessa aiemmin ennustettua enemmän, mutta lämpeneminen on edelleen voimakkaampaa talvella.

Raportin esittelyn jälkeen kuultiin kommenttipuheenvuoro Uudenmaan liiton projektipäälliköltä Salla Siivoselta, joka kertoi maakunnallisen sopeutumissuunnitelman edistymisestä VILKKU-nimisessä EAKR-hankkeessa. Hankkeessa tuodaan ilmastonmuutoksen vaikutukset aiempaa laajemmin osaksi maakunnallista ennakointityötä ja strategista kehittämistä. Siivonen muistutti, että vaikka kansallinen tarkastelu antaa hyvän perustan alueelliselle työlle, tarkastelutasoa on välttämätöntä tarkentaa alueelliselle tasolle. Kansallisten tarkastelujen ja suunnitelmien hyödyntäminen alueellisella tasolla voi edistää yhtenäistä lähestymistapaa eri alueiden välillä, mistä voi olla synergiahyötyjä.

Kommenttipuheenvuoron jälkeen käytiin keskustelua alueellisista haavoittuvuustarkasteluista. Esimerkiksi Pohjois-Savossa on laadittu kunnille ilmastoriskikortit ja Tampereen kaupunki työstää parhaillaan kaupungin haavoittuvuusanalyysiä. Keskusteluissa todettiin, että valtakunnalliset aineistot toimivat hyvänä kehysdokumenttina, jonka pohjalta on helppo jäsentää ja tarkentaa omaa tarkastelua.

Sopeutumistyön ulottaminen yritysmaailmaan

Seuraavaksi kuultiin Helsingin ylipiston tutkijan Päivi Tikkakosken alustus Uudenmaan VILKKU-hankkeen osana tehtävästä yritysten ilmastoriskien kartoittamisesta ja siitä, miten yritysten parempi sopeutumiskyky voi hyödyntää yrityksiä. Hankkeella on selkeästi uutuusarvoa, sillä yritysten ilmastoriskejä ja sopeutumista on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta niihin liittyvät raportointitarpeet ovat kasvaneet yksityisellä sektorilla muun muassa vihreän siirtymän myötä.
Hankkeessa luodaan riskityökalu, jonka avulla yritykset voivat arvioida suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti omaan toimintaansa kohdistuvia riskejä. Yhtenä tavoitteena on tarkastella, miten yritysten ja julkisen sektorin yhteistyötä riskien hallitsemiseksi ja sopeutumisen edistämiseksi voidaan parantaa. Tarve uusille ajatuksille ja toimintamalleille tämän teeman parissa tuli alustuksen jälkeisessä keskustelussa selkeästi esille.

Rahoitusta sopeutumistyön käynnistämiseen

Tilaisuudessa tehtiin katsaus ajankohtaisiin sopeutumistyön rahoitusmahdollisuuksiin. Ulla Äänismaa ympäristöministeriöstä kertoi kahdesta hausta, joissa alueet ja kunnat voi saada tukea riski- ja haavoittuvuustarkasteluihin sekä sopeutumistoimien suunnitteluun:

Mission Charterin allekirjoittaneet alueet ja kunnat voivat hakea MIP4Adapt -teknistä tukea, jonka Suomessa toteuttaa Tyrsky Consulting. Hausta on lisätietoja mission Community site -sivuilla, jonne pääsevät vain allekirjoittaneet. Nyt auki oleva hakukierros päättyy 31.3.2024.

Markku Pekonen Business Finlandilta kertoi, että sopeutumisen missioon kuuluvat uudet Horisontti-rahoitushaut aukeavat keväällä 2024. Niitä koskeva työohjelma ei ole vielä julkinen. Business Finland neuvoo suomalaisia toimijoita Horisontti-hauissa. Lisätietoja löydät tältä sivulta: Miten voimme auttaa (businessfinland.fi).

Nyt käynnistettävän sopeutumisen missioverkoston yhtenä tarkoituksena on helpottaa suomalaisten hankekumppaneiden löytymistä kansainvälisiin konsortioihin. Tietoa ilmastotyöhön haettavissa rahoitusmahdollisuuksista kerätään Motivan ylläpitämään Kuntien ilmastotyön rahoitus -uutiskirjeeseen, jonka voi tilata tämän linkin kautta: Uutiskirjeiden tilaus (motiva.fi).

Sopeutumisen missioverkosto rakentuu

Lopuksi käytiin keskustelua toiveista ja evästyksistä sopeutumisen missioverkoston kehittämisen suhteen ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön päällikön Riitta Syvälän johdolla.

Ajatus sopeutumisyhteistyötä edistävän verkoston kehittämisestä lähti liikkeelle EU:n sopeutumisen mission Mission Charterin allekirjoittaneiden alueiden ja kuntien sekä ministeriöiden edustajien tapaamisesta Ruotsissa kesäkuussa 2023 järjestetyssä Second Forum of the Mission -tapahtumassa. Euroopan komissio on myös missioita koskevassa väliarvioinnissaan todennut, etteivät missioiden tavoitteet toteudu pelkästään missioihin kohdistettujen resurssien turvin, vaan edistämiseen tarvitaan myös kansallisia toimia.

EU:n sopeutumisen mission ja Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteet ovat hyvin yhteneväiset. Vuoden 2023 keväällä perustetun ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön tehtäviin kuuluu KISS2030 -suunnitelman sekä Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimeenpanon edistäminen alueellisesti, ja tämä edistämistyö tapahtuu pitkälti verkostomaisessa yhteistyössä. Sopeutumisen missioverkoston koordinointi tapahtuu valtakunnallisesta ilmastoyksiköstä käsin, mutta toiminnan suunnittelu ja kehittäminen tehdään tiiviissä yhteistyössä KISS2030-suunnitelmasta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön sekä EU:n missioiden kansallista toteutusta edistävän ympäristöministeriön kanssa.

Verkoston tavoitteena on toimia alustana kotimaiselle vertaisoppimiselle ja kokemusten vaihdolle sopeutumisen suunnittelussa, kokeiluissa ja toteutuksessa. Erityisesti on tunnistettu tarve saada sopeutumistutkimuksessa tuotettua tietoa nopeasti alueiden ja kuntien suunnittelutyöhön. Sopeutumisen missioverkoston on tarkoitus olla avoin kaikille alueille, kunnille sekä muille organisaatioille, jotka toimivat sopeutumishankkeiden ja -suunnittelun parissa.

Keskustelussa nostettiin esille muun muassa tilaisuudessa esillä ollut elinkeinoelämän osallistaminen. YM:n Ulla Äänismaa kertoi, että yritysyhteistyö on myös EU:n komission yksi tavoite mission kehittämisessä, joten tästä on hyvä keskustella tarkemmin jatkossa.

Kaiken kaikkiaan uudenlainen sopeutumisyhteistyö koettiin tervetulleena. Tilaisuudessa käydyn keskustelun lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus lähettää anonyymisti toiveita sopeutumisen verkoston suunnitteluun Menti-ohjelman kautta. Mentin kautta lähetetyissä kommenteissa nousi esille esimerkkien esille nostaminen Suomesta ja maailmalta, toive lyhyille temaattisille tilaisuuksille sekä kaava- ja hanketasolle tähtäävien paikkatietoaineistojen tärkeys. Tiedonvaihto sopeutumistyössä hyödynnettävistä työkaluista, menetelmistä ja oivalluksista olisi hyödyllistä. Myös sopeutumistyön seuranta ja indikaattoreiden kehittäminen mainittiin tärkeänä toimenpiteenä.

Nämä evästykset auttavat erinomaisesti verkostoyhteistyön kehittämisessä! Viestinnän ja vuorovaikutuksen kanavat ovat vielä kehityksen alla, mutta lisää ajatuksia ja toiveita voi lähettää ilmastoyksikölle. Sopeutumisen missioverkoston yhteyshenkilönä toimii johtava ilmastoasiantuntija Maaria Parry (etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi).

Bannerikuva, jossa EU logo sekä teksti: EU Missions, adaptation to climate change. Concrete solutions for our greatest challenges. #EUmissions #HorizonEU #MissionClimate

Kurkkaus ELY-keskusten uuteen valtakunnalliseen ilmastoyksikköön

Nostot

Posted on by
Vastaus

Olen Tuukka Rautio ja toimin ilmastoasiantuntijana ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä. Tarkempi tehtäväni on sopeutumisen asiantuntijapalvelut.

Ennen nykyistä tehtävääni toimin vajaa kuusi vuotta tutkijana Ilmatieteen laitoksella Sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimus -yksikössä. Tutkimukseni keskiössä olivat eritoten ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset. Tästä teemasta nostaisin esille erityisesti VN TEAS KUITTI -hankkeessa luodun kansallisen kokonaiskustannusarvion ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyvistä taloudellisista riskeistä.

KUITTI-hankkeen tulokset auttavat hahmottamaan nykyistä paremmin, mitkä ovat merkittävimmät ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset riskit ja mitkä toimenpiteet lieventävät näitä riskejä tehokkaimmin. Hankkeessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategisessa suunnittelussa, erityisesti sopeutumiseen ja varautumiseen liittyvien kustannustehokkaiden politiikkatoimien priorisoimisessa ja ajoittamisessa. Tällä on siten vahva yhtymäkohta ELY:n toimintaan!

Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri yhteiskuntamaantieteestä ja teen jatko-opintoja kiinteistötaloudesta Aalto-yliopistossa. Aallossa menetelmäopintoihini on kuulunut esimerkiksi ekonometrian jatkokurssit Helsinki GSE:stä.

Tehtävässäni Ilmastoasiantuntijana (sopeutumisen asiantuntijapalvelut) edistän ELY-keskusten valtakunnallisessa ilmastoyksikössä ilmastolain mukaiseen kansalliseen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmaan liittyviä tehtäviä. Ilmastoasiantuntijana osallistun ilmastoyksikön palvelu- ja koulutuskonseptin suunnitteluun. Painopisteenä tehtävässä on alueellisen tason toimijoiden tukeminen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman mukaisesti.

Ilmastoasiantuntijana vastaan kunnille ja alueille suunnattavan koulutuskonseptin laatimisesta ja sen päivittämisestä sekä koulutan ELY-keskusten työntekijöitä ja muita alueellisia toimijoita integroimaan ilmastoriskien ja haavoittuvuuksien tunnistamisen sekä niiden pohjalta laadittavat sopeutumisen toimenpiteet muuhun suunnitteluun ja ohjaukseen.

Valtakunnallisen Ilmastoyksikkömme tarkoituksena on tukea ilmastotyötä koko maan laajuisesti. Yksikkömme koordinoi, tukee, seuraa, edistää sekä sovittaa yhteen kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2030 sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman alueellista toimeenpanoa.

Yksikön toiminnan tavoitteena on tukea ELY-keskusten edellytyksiä maankäyttösektorin ilmastotoimia sekä ilmastonmuutoksen sopeutumista koskevien tavoitteiden, suunnitelmien ja tarkasteluiden toteuttamiseen sekä erityisesti vahvistaa edellytyksiä ilmastolain mukaisten kansallisten suunnitelmien alueellisessa toimeenpanossa, siihen liittyvien ratkaisujen kehittämisessä sekä kuntien ilmasto- ja sopeutumistyön tukemisessa.

Me toimimme tiiviissä yhteistyössä maakunnallisten, kansallisten ja EU-tason verkostojen ja sidosryhmien kanssa. Ilmastoyksikkö toivottaa kaikki ideat ja yhteistyötoiveet lämpimästi tervetulleiksi ja on valmiina tukemaan ilmastotyössä kaikkialla Suomessa.

Jos työskentely ilmastoyksikössä kiinnostaa, haemme kolmea ilmastoasiantuntijaa valtiolle.fi-palvelussa. Haku on avoinna 1.11.2023 klo 16.15 saakka.

Ollaan yhteydessä!

Tuukka Rautio
Ilmastoasiantuntija (sopeutumisen asiantuntijapalvelut)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö

Syrjäyttääkö satelliittiseuranta valvonnan?

Nostot

Posted on by
Vastaus

Aiemmin reilut 5 % maatiloista tarkastettiin hyvin tarkasti kerran vuodessa. Jatkossa tästä tullaan suurelta osin luopumaan. Tämän sijalle tulee satelliittiseuranta, joka kattaa 100 % tuenhakijoista.

Henkilökuva Jukka Tuovisesta.
Jukka Tuovinen työskentelee ryhmäpäällikkönä maaseutu- ja energiayksikössä.

Uuden ohjelmakauden myötä sähköinen asiointi lisääntyy. Maataloustukien valvonnasta painopiste siirtyy tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Tämä tulee tapahtumaan vaiheittain vuosina 2023–2027.

Tämä vuosi vanhaan malliin

EU:n ohjelmakausi meni taas pitkäksi. Kahdeksatta vuotta mennään. Maataloustuissa pätevät tänä vuonna samat tukisäännöt ja valvontamenetelmät kuin aiemminkin. EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle ovat olleet tyypillistä tarkat, yksityiskohtaiset tukiehdot ja pikkutarkat valvontamenetelmät. Näin ollut myös Suomen osalla vuodesta 1995 lähtien. Tukien valvonnan kohteena olevalla maatilalla tarkastetaan kaikki peltolohkot paikan päällä ja mitataan tarvittaessa tarkalla gps-mittalaitteella. Monenlaista marmatusta ja hammasten kiristystä on pikkutarkka syynäys viljelijöissä aiheuttanut, varsinkin EU:n alkuaikoina.

Muutoksia tulossa

Tulevan ohjelmakauden sisältö alkaa olemaan pian paketissa. Maataloustuissa mennään aika tavalla entiseen malliin. Jonkin verran on siirrelty toimenpiteitä eri tukimuotojen alle, mutta mitään erityisen suurempaa muutosta aiempaan ei liene tulossa. Ilmastoon kohdistuvia toimenpiteitä on toki ajan hengen mukaisesti lisätty. Saa nähdä mikä vaikutus niillä sitten aikanaan on, varmaa aika hidas, mutta kuitenkin myönteinen.

Hetkinen. Tämä meinasi unohtua: tavoitteet. Oikeastaan EU:n komission lähestymistapa uuteen ohjelmakauteen poikkeaa merkittävästi – jopa radikaalisti – aiemmasta. Nyt puhutaan ennen muuta tavoitteista. Kukin jäsenmaa sopii niistä toimenpiteistä, joilla pyritään EU:n asettamiin tavoitteisiin. Ja tavoitteiden toteutumista aletaan seurata. Joka päivä, jatkuvasti, taivaalla pörräävillä satelliiteilla. No, Suomen yllä ne Sentinellit taitavat mennä muutaman päivän välein, mutta tuottavat joka tapauksessa jatkuvaa ilmaista dataa kansalaisten käyttöön. Piti itsekin laittaa ”sentinel-hub” tietokoneelle kirjainmerkiksi, jotta voi seurata pilkkijään tilannetta.

Komissio on nyt ottanut tämän ilmaisen, jatkuvan datan hyödyntämisen sydämen asiakseen. Jokaisen EU:n jäsenmaan on otettava satelliittiseuranta käyttöön uuden ohjelmakauden tavoitteiden toteutumisen seurannassa vaiheittain vuodesta 2023 lähtien ja täysimääräisesti vuonna 2027.

Valvonnasta seurantaan

Satelliittidatan käyttöönotto tuo muutoksia myös maataloustukien valvontaan. Käytännössä pikkutarkasta valvonnasta tullaan siirtymään suurelta osin toimenpiteiden seurantaan satelliittien kautta. Aiemmin reilut 5 % maatiloista tarkastettiin hyvin tarkasti kerran vuodessa. Jatkossa tästä tullaan suurelta osin luopumaan. Tämän sijalle tulee satelliittiseuranta, joka kattaa 100 % tuenhakijoista.

Tietokoneet analysoivat kasvuston kehittymistä ja toimenpiteitä peltolohkoilla. Mikäli joitain poikkeavaa ilmenee, tuen hakijalle lähtee automaattinen tieto kännykkäsovellukseen. Sovellus ohjaa automaattisesti ottamaan kuvan ao. kohteesta ja lähettämään sen hallinnon järjestelmiin. Viljelijä voi myös muuttaa tukihakemustaan kyseisen lohkon osalta tai perua hakemuksen. Tietokoneet raksuttavat ja mikäli kaikki näyttää olevan kunnossa, tuet maksetaan haetun mukaisena. Jos näin ei näytä olevan, tukea ei makseta kyseisen lohkon osalta. Mitään sanktioita tai takaisinperintöjä aiempiin vuosiin ei aiheudu.

Uuden ohjelmakauden myötä maataloustukien hallinnointi sähköistyy siten entisestään. Tukihakemukset tullaan jättämään jatkossa pelkästään sähköisenä. Tiedonvälitys maatilan ja hallinnon kanssa tapahtuu sähköisessä, kaksisuuntaisessa järjestelmässä. Kaikkien peltotukia hakevien olisi hyvä ottaa kännykässä tai tabletissa kyseinen sovellus käyttöön. Tai valtuuttaa jokin taho puolestaan sitä käyttämään. Tuet maksetaan satelliittiseurannan havaintojen mukaa. Uusien käytäntöjen omaksumista vaaditaan siten niin tukia hakevilta maatiloilta kuin tukia hallinnoivilta ja valvovilta virkamiehiltäkin.

Siis mitä, vieläkö siis sittenkin valvotaan ja tarkastetaan? Kyllä, mitä ilmeisimmin jatkossakin. Kaikkia tukiehtoja ja toimia eivät satelliititkaan pysty havainnoimaan. Loppuvuodesta, kun valvontasäädökset tarkentuvat, tiedämme minkä laajuista tämä toiminta tulee olemaan. Oletus on, että vähäisempää kuin tällä hetkellä. Mutta voihan se Komissio taas yllättää…

Ruokaviraston blogeja

Jukka Tuovinen
ryhmäpäällikkö
maaseutu- ja energiayksikkö

Elpymisrahoitusta tarjolla maaseutuyrityksille mm. uusiutuvaan energiaan ja biokaasuinvestointeihin

Posted on by
Vastaus
Anna Nikka toimii asiantuntijana ELY-keskuksen Maaseutu ja energia -yksikössä.

Maaseudun mikro- ja pienyrityksille suunnattujen elpymisvarojen haku on hyvässä vauhdissa. Maaseutuyritysten kehittämiseen elpymisvaroja on kohdennettu kaikkiaan 26 miljoonaa euroa, joista tällä hetkellä noin kolmasosaan kohdentuu jo tukihakemus. Elpymisvaroista on haettavissa tukea omistajanvaihdosten valmisteluun, biokaasulaitosinvestointeihin sekä investointeihin, jotka edistävät yritysten uusiutuvan energian tai uuden teknologian käyttöönottoa sekä resurssitehokkuutta. Haku jatkuu niin kauan kuin varoja on jäljellä, korkeintaan kuitenkin vuoden 2022 loppupuolelle saakka.

Kuka voi hakea tukea?

Tukea voivat hakea maaseudulla toimivat mikro- ja pienyritykset, joilla on edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Yrittäjältä vaaditaan riittävää ammattitaitoa sekä vähintään 18 vuoden ikää. Yritysmuodoltaan hakija voi olla yksityinen elinkeinonharjoittaja (toiminimi), osakeyhtiö, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osuuskunta tai maatila. Alkutuotannon investointeja tuetaan maatiloille suunnatuista elpymisvaroista.

Omistajanvaihdokseen tukea voi hakea henkilö, joka suunnittelee yrityksen hankkimista omistajanvaihdoksen avulla ydinmaaseudulta tai harvaan asutulta maaseudulta. Tukikelpoisen alueen voi tarkistaa yritystukien aluerajauskartasta.

Uuteen biokaasulaitokseen 50 % tuki

Elpymisvaroilla halutaan vauhdittaa biokaasun tuotantoa ja markkinoita. Elpymisvaroista myönnettävät biokaasurakentamisen tuet ovatkin nyt poikkeuksellisen korkeat. Tukea on haettavissa uuden biokaasuntuotantolaitoksen tai -yksikön rakentamiseen sekä uusiutuvaa energiaa tuottavan laitoksen uudistamiseen. Uuteen biokaasulaitokseen tai uuteen biokaasun tuotantoyksikköön myönnettävä tuki on 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista, jotka ovat uusissa laitoksissa ja yksiköissä maksimissaan 2 miljoonaa euroa. Laitoksen uudistamiseen myönnettävä tuki on 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista ja maksimi tuki on näiden osalta 200 000 euroa.

Nyt kannattaa panostaa uusiutuvaan energiaan sekä uuteen teknologiaan

Yritysten kannattaa hyödyntää elpymisvaroista myönnettävä investointituki uusiutuvan energian käyttöönottoon tai sen käytön lisäämiseen yrityksessä. Tukea on mahdollista saada esimerkiksi aurinkopaneelien tai lämpöpumppuratkaisujen hankintaan.

Elpymisvaroista on haettavissa tukea myös yrityksen energia- ja materiaalitehokkuutta parantavien uusien laitteiden tai ohjelmistojen hankkimiseen sekä tuotantoa tehostavan teknologian käyttöönottoon. Tuki investointeihin vaihtelee 30 – 35 prosenttiin, maataloustuotteita jalostavalle mikro- ja pienyritykselle (Annex-1) tuki on 35 prosenttia ja muille maaseudun mikro- ja pienyrityksille 30 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Asiantuntija-apua yrityksen omistajanvaihdoksen valmisteluun

Omistajanvaihdoksilla on merkittävä rooli niin alueen palveluiden kuin työpaikkojenkin säilyttämisessä. Usein omistajanvaihdokset kiihdyttävät yritystä myös uuteen kasvuun.

Omistajanvaihdoksia halutaan vauhdittaa elpymisvaroista myönnettävällä uudella tukimuodolla ja niinpä maaseutuyrityksen hankkimista harvaan asutulta tai ydinmaaseudulta suunnitteleva henkilö voi saada tukea yrityksen omistajanvaihdoksen valmisteluun tarvittaviin ohjaus-, neuvonta- ja asiantuntijapalveluihin 5 000–10 000 euroa.

Toimi nopeasti

Nyt kannattaa toimia nopeasti, sillä elpymisvarojen haku jatkuu niin kauan kuin varoja on jäljellä. Meneillään oleva hakujakso päättyy 15.3.2022. Maaseudun yritystukia haetaan Ruokaviraston Hyrrä-asiointipalvelussa osoitteessa https://hyrra.ruokavirasto.fi.

Ennen tukihakemuksen jättämistä kannattaa olla yhteydessä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen asiantuntijoihin:
Kalevi Hiivala (biokaasulaitokset) p. 0295 038 056
Anna Nikka p. 0295 038 563
Ahto Uimaniemi p. 0295 038 147
Terhi Litmanen p. 0295 038 182
sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Lisätietoa Ruokaviraston sivuilta https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/tuet/maaseudun-yritystuet/