Turvetuotantoalueet kiinnostuksen kohteena vuodesta toiseen

Nostot

Pohjois-Pohjanmaan maakunta on Suomen soisin maakunta ja siten ollut myös merkittävä energiaturpeen tuottaja usean vuosikymmenen ajan. Osuus koko Suomen tuotantopinta-alasta on reilu viidennes.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja turvetta käytetään yhä vähempi enää energiatarpeisiin. EU:n päästökaupan vuoksi hinta ei enää ole kilpailukykyinen. Useiden turvetta käyttävien laitosten vastuullisuuslupausten mukaan turpeesta on jo luovuttu, tai tullaan luopumaan kokonaan. Kasvu- ja kuiviketurpeelle olisi vielä kysyntää, mutta Pohjois-Pohjanmaan aapasoilta sitä ei juurikaan ole kannattavaa nostaa.

Turvetuotantoalue.

Turvetuotantoalueiden ympärillä on vuosien saatossa käyty monenlaisia arvokeskusteluja. Ratkaisuja on pyritty löytämään monin keinoin, kuten lukuisilla tutkimuksilla ja oppailla. Toiminnan alkuvaiheissa ratkottiin etenkin vesiensuojelukysymyksiä. Pintavalutuskenttien ansiosta vesienkäsittelyn taso parani. Luonnonsuojeluasiat korostuivat, kun uusia turvetuotantoalueita suunniteltiin ojittamattomille soille. Laadittiin valtioneuvoston periaatepäätös suo- ja turvemaiden strategiasta sekä lisättiin ympäristönsuojelulakiin erityinen säännös turvetuotannon sijoittamisesta. Tänä päivänä soihin ja turvemaihin liittyvässä keskustelussa pääpaino on siirtynyt ilmastonäkökohtiin.

Pohjois-Pohjanmaalla vajaan 170 turvetuotantoalueen tuotanto on kokonaan päättynyt. Luku on kolminkertainen verrattuna alueisiin, joilla turvetta vielä tuotetaan tai ovat tuotantokunnossa. Aiemmin tuotanto lopetettiin, kun turvekerros saatiin hyödynnettyä kokonaan. Markkinatilanteen muutoksen vuoksi tuotanto lopetetaan nyt myös alueilla, joilla turvetta on edelleen paksusti.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus; tuotannossa, tuotantokunnossa ja kunnostettavana oleva pinta-ala, hehtaaria 1997–2022, määrä on laskenut vuoteen 2022 mennessä.

Turvetuottaja huolehtii ympäristöluvassa määrätyt velvoitteet turvetuotannon päätyttyä, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan maanomistaja saa päättää turvetuotannosta poistuneen alueen seuraavasta maankäytöstä. Perinteisesti entisiä turvetuotantoalueita on otettu viljelykäyttöön tai niiden on annettu metsittyä luontaisesti. Myös monenlaisia kosteikkoja on muodostunut tai rakennettu. Metsitystuen ansiosta monille entisille turvetuotantoalueille istutetaan puuntaimia. Uusiutuvan energian, eli tuuli- ja etenkin aurinkovoiman vetovoima on nyt todella voimakasta ja näitä hankkeita on suunnitteilla Pohjois-Pohjanmaankin entisille turvetuotantoalueille.

Entinen turvetuotantoalueelta, jossa kasvipeitettä.

Taloudelliset näkökulmat ohjaavat usein jatkokäyttövalintoja. Kasvipeitteetön ja kuiva entinen turvetuotantoalue on hiilen päästölähde. Siksi kosteikot ja muut toimet alueen vettämiseksi kohti ennallistumista ja hiilinielua olisivat ilmastonäkökulmasta, mutta myös luonnon monimuotoisuuden edistämisen, luontokadon ehkäisemisen ja vesienhallinnan näkökulmasta parhaita jatkokäyttömuotoja. Maanomistajilta toivotaankin ilmastoviisaita jatkokäyttövalintoja.

Lisätietoja saa esimerkiksi ELY-keskuksen sivustolta:
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön (ely-keskus.fi)

Kesäkuva kosteikosta.
Henkilökuva.
Kirjoittaja Kirsi Kalliokoski on valvonut turvetuotantoalueita vuodesta 1997 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hoitanut valtakunnallista turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelun koordinointia vuodesta 2003 lähtien.

Kirsi Kalliokoski, ylitarkastaja
Ympäristö- ja luonnonvarat /Ympäristönsuojeluyksikkö,
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuvat: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Liiketoiminnan vastuullisuus – pakkopullaa vai elinehto?

Nostot

Euroopan unioni on asettanut kunniahimoisen tavoitteen hillitä ilmastonmuutosta, ja tavoitteena on vähentää nettokasvihuonepäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Erilaisten direktiivien ja asetuksien lisäksi vaikutuskeinona on rahoituksen kohdentaminen. Ilmastotavoitteet koskettavat välittömästi ja välillisesti myös pk-sektorin yrityksiä. Tämän blogitekstin tavoitteena on pohtia lyhyesti sitä, mitä tarkoittaa vastuullinen liiketoiminta, ja miten ELY-keskuksen yrityksen kehittämisavustusta voisi hyödyntää kestävän liiketoiminnan edistämisessä.


Vastuullinen liiketoiminta

Vastuullisuus liiketoiminnassa tarkoittaa sitä, että yritys toimii kestävällä tavalla ja ottaa huomioon toiminnassaan ilmaston/ympäristön (E) ja sosiaalisen vastuun (S) sekä noudattaa hyvää hallintotapaa (G). Puhutaankin usein ESG:sta, kun tarkoitetaan vastuullisuusasioita.

Kestävyyden ja vastuullisuuden tuominen osaksi yrityksen liiketoimintaa on aina strateginen ratkaisu. Lyhyellä aikavälillä ratkaisut lisäävät kustannuksia ja näyttäytyvät usein vain rahanmenona ja investointeina. Vastuullisuustavoitteiden saavuttaminen voi edellyttää yritystoiminnassa käytettävien energia- ja/tai raaka-ainelähteiden vaihtamista, tuotantomenetelmien tehostamista automatisoinnin ja digitalisaation avulla sekä uusien ympäristöä säästävien ja kunnioittavien tuotekehitysideoiden kehittämistä ja testausta. Vastuullisuuteen liittyvät toimenpiteet onkin nähtävä pitkän aikavälin arvonlisäystä tuottavina strategisina toimenpiteinä, joiden avulla voidaan joko luoda uutta vastuullisempaa liiketoimintaa uusien innovaatioiden tai toimintatapojen muutosten avulla, saada entistä kestävämpi brändimaine tai tuottaa kustannussäästöjä esim. automatisoinnin avulla.

Vastuullisesti toimiva yritys on houkuttelevampi työpaikka. Henkilöstö todennäköisesti pysyy yrityksessä pidempään, kun sen toiminnan arvoina ja lähtökohtana on kestävä liiketoiminta. Jatkuvasti vaihtuva henkilöstö on kustannustekijä ja toisaalta huippuosaajat voivat tuoda yritykselle sellaista osaamista, millä saavutetaan uusia markkinoita ja asiakkuuksia.

Vastuullisen yrityksen on nykyään helpompi saada ulkopuolista rahoitusta liiketoimintansa kehittämiseksi, sillä rahoittajat arvostavat vastuullisesti toimivaa yritystä ja hakevat tällaisia kohteita salkkuunsa. Kestävällä ja vastuullisella toiminnalla on vaikutusta ulkopuolisen rahan hintaan. Vastuullisuus on mitä suuremmissa määrin riskien hallintaa.

EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma ja siihen liittyvä sääntely (esim. taksonomia ja SFDR, CSRD) koskettavat jo suuria pörssiyhtiöitä, mutta mm. rahoituksen kautta myös pk-yritys törmää jo usein vastuullisuusvaatimuksiin. Lisäksi päästövaatimusten tiukentuminen ja kestävyysraportointi ohjaa suuryrityksiä ottamaan huomioon koko arvoketjunsa vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön, joten asia koskettaa myös pk-tason yrityksiä. Osuuspankin teettämässä suuryritystutkimuksessa oli vastanneista suuryrityksistä 45 % ilmoittanut, että asialla on vaikutusta alihankintaverkostoon. Ajan tasalla oleva ja riskit hallitseva pienikin yritys ottaa siis vastuullisuuden osaksi strategiaansa.

Yrityksen kehittämisavustus ja kestävän liiketoiminnan rahoitus

Toimin yritysasiantuntijana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa, pääasiallisena asiakaskuntana Lapin maakunnan alueen yritykset ja yritysten toimintaympäristön kehittämisestä vastaavat julkiset tahot. Käsittelen työkseni yrityksen kehittämisavustushakemuksia, joiden määrärahat tulevat pääsääntöisesti Euroopan aluekehitysvaroista. Rahoitusta ohjaavat kansalliset ja EU:n säädökset, Osaava ja uudistuva Suomi ohjelma-asiakirjan sisältö, maakuntaohjelmat, alueelliset strategiat, ELY-keskusten tulostavoitteet sekä käytettävissä olevat määrärahat.

Yrityksen kehittämisavustus on harkinnanvarainen avustus, jota voidaan myöntää pääasiassa pk-yrityksille innovatiivisiin, kasvuun tai kansainvälistymiseen liittyviin kehittämistoimenpiteisiin sekä aineellisiin ja aineettomiin investointeihin. Avustuksen tarkoituksena on kannustaa yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtäävään, määrätietoiseen, pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen liiketoiminnan kehittämiseen ja uudistamiseen. Rahoitusta suunnataan Pohjois-Suomessa maakuntien kärkitoimialoille, kuten valmistavaan teollisuuteen, ICT- ja matkailualalle sekä kansainvälistyville yrityksille.

Rahoituksen pääasiallinen kohderyhmä ovat alueella toimivat tai sijoittuvat pk-yritykset, erityisissä tapauksissa myös pohjoisella alueella suuryritykset. Rahoituksen kehyksen muodostavan ohjelma-asiakirjan sisältö sekä maakunnalliset toimenpideohjelmat pitävät sisällään paljon vihreän siirtymän edistämiseen liittyviä tavoitteita, ja tätä varten on asetettu 35 % tavoite ilmastotoimenpiteitä edistävien hankkeiden rahoittamiseen.

Rahoituksella edistetään ympäristövastuun eli E:n alaisia toimenpiteitä, käsittelyprosessissa huomioidaan koko yrityksen toiminnan vastuullisuus

Yritysavustusten käsittelyssä korostuvat erityisesti kannattavan liiketoiminnan taloudelliset lainalaisuudet, eikä myönnettävällä avustuksella saa olla kilpailutilannetta vääristävää vaikutusta. Myös hankkeen vaikuttavuudella, merkittävyydellä sekä soveltuvuudella rahoitusohjelmaan on merkitystä. Rahoitettavien hankkeiden tulee olla selkeitä, rajattuja kehittämiskokonaisuuksia, ei yrityksen normaalia, operatiivista toimintaa.

Avustusta ei käytännössä myönnetä sosiaalista (S) tai hallinnollista (G) vastuuta edistäviin toimenpiteisiin. Näiden katsotaan olevan lähtökohtaisesti yrityksen operatiiviseen toiminnan kehittämiseen liittyviä asioita, sillä myönteisen rahoituspäätöksen edellytyksenä on, että yritys on hoitanut vastuullisesti myös S:n eli sosiaalisen vastuun alaiset seikat sekä noudattaa toiminnassaan hyvää hallintotapaa (G). Käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli yrityksen toiminnassa havaitaan puutteita tai rikkeitä työntekijöiden kohtelussa tai yritys ei ole noudattanut sitä lainsäädäntöä, mikä sen liiketoimintaa koskettaa, tai on toiminut muuten hyvien käytänteiden vastaisesti, ei yrityksellä ole mahdollisuutta saada rahoitusta.

Yrityksen kehittämisavustuksella voidaan rahoittaa pk-yrityksen kehittämistarpeita ja investointeja. Yrityksen kehittämisavustuksessa keskitytään E:n, eli ilmaston ja ympäristön hyvinvointia edistäviin ratkaisuihin. Liiketoiminnan kehittämistavoitteiden ja investointien tavoitteena on oltava, että yrityksen toiminta hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä ja toisaalta rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Tärkeä painopistealue on edistää erityisesti ilmastokestävyyttä ja hiilineutraaliutta edistävää tuotekehitystä. Toimenpiteet voivat kohdentua mm. yritysten tuotteiden, materiaalien, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittämiseen, pilotointiin ja kaupallistamiseen. Lisäksi edistetään teknologioiden uutta soveltamista ja tuetaan uusien teknologioiden käyttöönottoa ja skaalautumista. Energia- ja materiaalitehokkuutta ja kiertotaloutta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävät uudet innovaatiot, tuotantomenetelmät ja -prosessit ovat asioita, joihin rahoitusta kohdennetaan. Puhtaat energiainvestoinnit on keskitetty pääsääntöisesti Business Finlandin energia-avustuksen alaisuuteen.

Toinen tärkeä rahoituksen painopiste on edistää digitalisaatiota, mikä voi pitää sisällään automaatioasteen nostamista, robotisaatiota sekä uusien teknologioiden soveltamista ja käyttöönottoa yritysten, palvelujen ja ratkaisujen kehittämisessä, näkökulmana tässäkin ilmastokestävyys ja hiilineutraaliuden edistäminen.

Myös muut rahoittajat tukevat vastuullisuustoimenpiteitä

Yrityksen kehittämisavustuksen lisäksi myös muut julkiset toimijat (mm. ELY-keskuksen maaseuturahoitus, Business Finland, Teollisuussijoitus, Finnvera) tarjoavat erilaisia tuotteita (joko avustuksia tai takaus-, laina- ja sijoitustuotteita) edistämään yritysten vastuullisuuteen ja kestävään liiketoimintaan liittyvien toimenpiteiden tekemistä. Myös pankeilla ja muilla yksityisen sektorin rahoittajilla on tarjolla erilaisia ratkaisuja kestävän liiketoiminnan edistämiseen.

Voidaankin todeta, että vihreä siirtymä, kestävä liiketoiminta ja vastuullisuus koskettaa tavalla tai toisella kaikkea kehitettävää liiketoimintaa. Vastuullisuus ei ole vain kustannustekijä, vaan se on pitkän aikavälin sijoitus. Nyt on tarjolla erilaisia rahoitusmahdollisuuksia vastuullisuuden edistämiseen, joten kannattaa tutustua aiheeseen ja viimeistään nyt aloittaa strategian muutostyö kohti kestävämpää liiketoimintaa yrityksessä. Vastuullisuus ei ole pakkopullaa, vaan elinehto ja menestystekijä.

Tiina Pelimanni
yritysasiantuntija, rahoitusyksikkö,

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Lisätietoja rahoituksesta ja vastuullisuudesta yritystoiminnassa:

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja muutoksen hillintään on tarjolla vaikuttavia keinoja ja monipuolisia tukia

Nostot

Mitkä toimet auttavat maatalouttamme ja metsiämme sopeutumaan ilmastonmuutokseen? Entä millä maa- ja metsätalouden keinoilla voidaan hillitä ilmastonmuutosta? Kuntien maaseutuhallinnon ja ELY-keskusten maaseutuyksiköiden henkilöstölle tarjottiin vastauksia näihin kysymyksiin huhtikuussa järjestetyissä maatalouden ja metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. Niiden järjestelyistä vastasivat ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Ruokaviraston maaseutuverkostoyksikkö.

Sopeutumisen apuna CAP ja METKA

Maa- ja metsätalouden ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on saatavana taloudellista tukea, painotti ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pia Lehmusvuori sekä maatalouden että metsätalouden ilmastotietämyksen ABC-webinaareissa. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) laaja keinovalikoima sisältää useita toimia maatalouden sopeutumisen edistämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi talviaikaisen kasvipeitteen tuki ekojärjestelmässä sekä maanparannus-, saneeraus ja kerääjäkasvien tuki ympäristökorvauksessa. Nämä kaikki parantavat maaperän kuntoa, mikä auttaa kasveja sietämään kuivuusjaksoja.

CAP:n maaseudun kehittämishankerahoitus on oiva väline muun muassa koulutus- ja tiedonvälityshankkeisiin sekä yhteistyötoimiin. Hankerahoitus soveltuu paitsi maatalouteen myös metsätalouteen. Kannattaa muistaa myös metsätalouden kannustinjärjestelmä (METKA). Esimerkiksi tuet taimikon ja nuoren metsän hoitoon sekä terveyslannoitukseen edistävät puiden elinvoimaisuutta ja siten niiden mahdollisuuksia kestää paremmin tuholaishyökkäyksiä.

Keväinen kuva kasvipeitteisenä olleesta sänki- ja nurmipellosta, jonka taustalla näkyy sekametsää.
Kuvassa talven ajan kasvipeitteisenä ollutta sänki- ja nurmipeltoa Pirkanmaalla. Taustalla sekametsäkaistale. Pellon kasvipeitteisyys ja sekametsät auttavat ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kuva: Pia Lehmusvuori  

Toimia metsien hiilinielujen vahvistamiseen

Metsämaan nettonielu on pienentynyt hakkuiden lisääntyessä ja turvemaiden maaperäpäästöjen kasvaessa. Maaperäpäästöt lisääntyvät todennäköisesti tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vuoksi, totesi ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Pentti Linnamaa metsätalouden ilmastotietämyksen webinaarin puheenvuorossaan. Voimakkaat harvennushakkuut vähentävät puuston kasvua sekä metsikön hiilensidontaa ja hiilivarastoa. Linnamaa toi esiin sen, että tiedon lisääntyessä kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmiä muutetaan. Esimerkiksi ojitettujen suometsien maaperän vuotuinen hiilidioksiditase ei olekaan laskeva, vaan nouseva.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Aino Assmuth korosti, että metsien hiilinielujen vahvistamiseen on vaikuttavia toimenpiteitä, jotka tulisi ottaa käyttöön ”sekä–että” eikä vain ”joko–tai”. Hiilensidontaa voitaisiin lisätä esimerkiksi metsittämällä joutomaita. Lisäksi puuston kiertoaikaa voitaisiin pidentää ja puustoa voitaisiin harventaa nykyistä maltillisemmin. Oikea-aikainen taimikonhoito lisää puuston kasvua ja sekapuustoisuus tuhon kestävyyttä. Assmuthin mukaan turvemaametsissä turvekerroksen kuivumista tulisi hidastaa välttämällä kunnostusojituksia ja ennallistamalla metsä suoksi siihen sopivilla kohteilla.

Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskeinoja

Maatalouden ilmastotietämyksen webinaarissa ilmastoyksikön ilmastoasiantuntija Antti Miettinen nosti esiin maatalouden tehokkaimpina kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimina pellonraivauksen välttämisen ja turvepeltojen vettämisen. Maataloustukijärjestelmässä vettämistä tuetaan ei-tuotannollisten investointien tuella ja kosteikkojen hoitosopimuksella. Miettinen toivoi, että jatkossa kiinnostus ilmastokosteikkojen perustamiseen lisääntyisi. Lisäksi hän kertoi, että Luonnonvarakeskuksen TARJOKE-hankkeessa etsitään parhaillaan Pohjois-Pohjanmaalta vettämiseen soveltuvia turvepeltoja.

Savisiin peltomaihin voi kerryttää hiiltä, ja savimaiden kasvukunto todennäköisesti hyötyy siitä, viesti puheenvuorossaan Luken erikoistutkija Helena Soinne. Maan mururakenne on sitä kestävämpi, mitä enemmän maassa on orgaanista hiiltä. Tämä vähentää riskiä eroosiolle ja pellon pinnan kuorettumiselle. Kuorettuminen estää kasvien taimettumista ja vähentää satomahdollisuuksia. Peltomaahan saadaan lisättyä hiilisyötettä, jos pellolla on yhteyttävä kasvipeite mahdollisimman suuren osan vuodesta. Lisäksi monivuotiset nurmet ja syväjuuriset kasvit sekä maanparannusaineet ja orgaaniset lannoitteet kasvattavat mahdollisuuksia kerryttää hiiltä maahan.

Jäikö jokin aiheessa pohdituttamaan? Seuraa ELY-keskusten valtakunnallisen ilmastoyksikön verkkosivua ja maaseutuverkoston tapahtumakalenteria – näistä löydät tietoa tulevista koulutuksista ja muista tapahtumista.

Pia Lehmusvuori
ilmastoasiantuntija (luonnonvara-alan sopeutuminen)
ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Yhteistyöllä saadaan paras tulos irti EU-rahoituksesta

Nostot

Euroopan unionin rakennerahastojen kautta ohjataan merkittävästi voimavaroja Pohjois-Suomen kehittämiseen. Rahoitusta myöntävät ELY-keskukset ja maakuntien liitot. Tarjolla on perinteistä yritysrahoitusta Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) kautta sekä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta muun muassa työllisyyden ja osaamisen kehittämiseen.

Lisäksi ensi vuodelle on tulossa uusi, oikeudellisen siirtymän rahasto (JTF), jonka kautta tuetaan ilmastoneutraalisuuden tavoitteita. Niin sanottua JTF-rahoitusta myönnetään alueille, joille ilmastoneutraaliuteen siirtyminen aiheuttaa haasteita. JTR-rahoitus tulee olemaan käytössä koko Pohjois-Suomessa.

Kannustan kaikkia yrityksiä ja hanketoimijoita panostamaan hankesuunnitelmiin ja käymään vuoropuhelua rahoittajien kanssa. Rahoittaja- ja kehittäjäorganisaatiot sparraavat ja auttavat hankesuunnitelmien valmistelussa mielellään.

Rahoituksella tuetaan vihreää siirtymää ja tavoitellaan hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa

Uuden EU-rakennerahastokauden käynnistyminen on harmillisesti viivästynyt. Hakemuksia voi kuitenkin jättää tälläkin hetkellä sekä EAKR- että ESR-hankkeisiin. Hankkeiden rahoituspäätöksiä päästään tekemään loppuvuoden aikana.

Euroopan unionin koheesiopolitiikan tavoitteena on alueiden välisten kehityserojen vähentäminen. Nyt käynnistyneellä ohjelmakaudella korostuu:

– vihreä siirtymä
– hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen
– talouksien tukeminen rakennemuutoksessa.

Rakennerahastot ovat myös iso toimija välttämättömässä digi- ja turvallisuussiirtymässä, joka on akuutti asia nopeasti muuttuneessa maailmantilanteessa. Ulkomaisen fossiilienergian korvaaminen omavaraisella vihreällä energialla on merkittävää turvallisuuspolitiikkaa.

Digitaalisuuteen liittyvää osaamista kehittämällä edistetään niin ikään taloudellisuutta ja turvallisuutta, mutta myös vähennetään digisyrjäytymistä. Kyseessä on uusi syrjäytymisen muoto, joka ei kosketa vain vanhenevaa väestöä. Nopeassa kehityksessä yhä useampi nuorikin on jäämässä digitaalisen maailman ulkopuolelle. Tätä syrjäytymistä voidaan ehkäistä rakennerahastojen varoin.

Yhdessä luomme Pohjois-Suomen elinvoiman ja kilpailukyvyn

Tarvitsemme alueelle lisää kehittyviä, innovoivia yrityksiä ja kehityshankkeita. Hanketoimijoiden, kuten kehitysyhtiöiden ja kuntien elinkeinotoiminnan kehittämishankkeet yhdessä alueen yritysten kanssa ovat avainroolissa. Onnistuminen tavoitteissa edellyttää saumatonta yhteistyötä toimijoiden kesken sekä rahoittajatahoilta yhteistä aktivointia. Hanketoimijoiden keskinäinen ajatustenvaihto ja ’pyöreät pöydät’ ovat aiempaa tärkeämpiä, koska haasteet ovat kasvaneet ja niiden taklaamiseen tarvitaan vahvempaa koordinointia.

Yhteistä kilpailukykyä ja sen kehittämistä on myös syytä miettiä koko Pohjois-Suomen näkökulmasta. On useita teemoja, jossa hanketoimintaa yhdessä yritysten rinnakkaisten hankkeiden kanssa kannattaisi tehdä pohjoissuomalaisena yhteistyönä. Koko aluetta koskettava kilpailu osaavista työntekijöistä on tällainen. Jo nyt on haasteita siinä, kuinka Pohjois-Suomessa löydämme tekijät jatkamaan toimintaa ja luomaan tulevaisuutta. Pulaa ei ole pelkästään uusista osaajista, joita tarvitaan tekemään mm. vihreää siirtymää. Samaan aikaan pitää löytää osaajat nykyisten toimintojen ylläpitämiseen. Kilpailu työntekijöistä koskettaa laajemmin koko Eurooppaa. Kuinka pohjoissuomalainen työnantaja erottuu tuossa joukossa? Työantajien vertovoimaa ja imagoa on kehitettävä kansainvälisesti houkuttelevaksi. Kehittämisteema on monelta osin uusi ja vaatii meiltä uudenlaista osaamista, näkökulmaa ja asennetta.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus myöntää rahoitusta EU-rakennerahastoista koko Pohjois-Suomessa. Teemme tiivistä yhteistyötä Lapin ja Kainuun ELY-keskusten kanssa sekä maakuntien liittojen kanssa. Kannustan kaikkia yrityksiä ja hanketoimijoita panostamaan hankesuunnitelmiin ja käymään vuoropuhelua rahoittajien kanssa. Rahoittaja- ja kehittäjäorganisaatiot sparraavat ja auttavat hankesuunnitelmien valmistelussa mielellään.

Ota yhteyttä tai lue lisää rakennerahastoista:

Pasi Loukasmäki.

Pasi Loukasmäki
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoitusyksikön päällikkö

Kokkaa ja korjaa – askeleita vähähiilisyyteen

Saara Pouta työskentelee ympäristösuunnittelijana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa.

Pohdiskeluja ja ajatuksia omasta hiilijalanjäljestä

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että mitä kestävämmäksi ihmiset elämäntapansa kokevat, sitä tyytyväisempiä he ovat omaan elämäänsä. Samoin on hyväntekeväisyyden osalta, se tuo hyvää mieltä antajalle ja toki saajallekin. Päätän siis, että teen olostani entistä mukavampaa, alan elämään kestävämmin. Ensin testaan, olenko niin vihreä kuin luulen olevani, ja mietin omia askeleita kohti vähähiilisempää elämäntapaa.

Sitra: Elämäntapatesti

Vihreä herkuttelija

Apua! Testi tehty ja hiilijalanjälkeni on keskivertoa korkeampi, vaikka koen eläväni ympäristöystävällisesti; autolla kuljetaan kyllä mökkimatkat, työmatkoja ei tule etätöissä ollessa, luonnonantimia syödään säännöllisesti (kalaa järvestä, marjoja, sieniä, ituja…) ja mökissä vuodelta 1952 viihtyen, kantoveden ja ulkohuussin käyttäjänä. En harrasta shoppailua, kierrätys toimii kaveriporukassa, kampaajalla käyn kerran vuodessa… Mutta luulo osoittautui vääräksi, testin mukaan kulutan ihan liikaa, olen energiasyöppö!

Luonnonvarat hupenevat

Maapallolla on meneillään eko-loginen kestävyyskriisi, johon kuuluvat ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ylikulutus, lajien sukupuuttoaalto ja jäteongelma.

Ylikulutus on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen etenemisen ja luonnon köyhtymisen syistä. Se vaarantaa esimerkiksi puhtaan veden ja ruoan saannin. Raaka-aineita kulutetaan maailmanlaajuisesti noin 80 miljardia tonnia vuodessa, mistä vain 9 % käytetään uudelleen tai kierrätetään. Kulutuksen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä.

Kiertotaloutta on ehdotettu ratkaisuksi kulutuksen vähentämiseen: sen avulla voimme vähentää uusien luonnonvarojen käyttöä, jätteiden määrää ja teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjä.
(Lähde: YM, Sitra)

Tuloksista ilmenee, että asumismuoto on se, joka nostaa hiilijalanjälkeni kokoa eniten, muuten olen ihan kelpo kansalainen. Lihasta ja eläinperäisistä tuotteista luopuminen kasvattaisi osaltani hyvän osuutta, mutta selkein muutos tulisi autosta, kodin öljylämmityksestä tai mökistä luopumisella. Kaksi henkeä rintamamiestalossa on liian vähän suhteessa neliöihin, olisiko ratkaisuna asuntolan perustaminen meille kotiin, olenhan suhteellisen sosiaalinen? Ei ihan pöhkö ajatus, ainakaan jos mökki jäisi etätyöpisteenä toimivaksi pakopaikaksi. Pitää kuitenkin vielä funtsata askelkuvioita tältä osin kohti kestävämpään elämää.

Luin seuraavaksi perusteet hiilijalanjäljen laskemiselle ja sieltä ilmeni, etten ehkä ole ihan niin syyllinen kuin tulos antoi ymmärtää. Laskennassa on käytetty oletuksena, että mökissä on sähköt ja peruslämpö talvisin päällä. Ei kysytty lämmitystapaa, joka meillä puukaminat, ja aurinkopaneelit tuovat virtaa. Eikä huomioitu sitä, että mökki rakennettu isovanhempien aikaan ja ollut jatkuvassa käytössä. Parantamista kuitenkin vielä riittää, vaikkapa lämpöhukan ja eristysten osalta. Komposti on käytössä, muun keittiöjätteen lajittelu ontuu pikkaisen. Vinkkejä löytyy lisää Sitran elämäntapatestitulosten yhteydestä.

Se on selvää, että asuinpallomme tarvitsee pikaisesti ajatuksien ja toimintatapojen muuttamista, uusien kestävien normaalien juurruttamista. Onneksemme trendit leviävät nykymaailmassa yllättävän nopeasti ja kohta voi Green olla uusi Black, muotimaailmaa lainaten. Vaatetuksessa onkin menossa valtava mullistus, materiaalit ”vihertyvät” vauhdilla. Ruoka on meille kaikille tärkeää ja siihen muutosten tuulet vaikuttavat jo. Toivottavasti pian ruokaa tilatessa ei enää puhuttaisi erikoisruokavaliosta kasvisruuan osalta eikä kauppojen vegetarjonta löytyisi erillisestä nurkasta, vaan kaikki olisi tasavertaisesti tarjolla. Voisiko yhteiskunta ohjata kulutustottumuksia antamalla alhaisen hiilijalanjäljen tuotteille verohelpotusta ja päinvastaisessa tapauksessa lisätä verotusta?

Jätehuoltoon hyväksyisin kepit ja porkkanat myös, varsinkin ne porkkanat. Koronan tuomat poikkeusolot osoittivat, että yhteiskunnan tapojen muuttaminen on mahdollista ja ne voidaan muuttaa nopeastikin.

Lähellä tuotettu, paikallisuus

Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuusyhteistyöryhmä PYRY asetti tuleviksi kahdeksi vuodeksi teemaksi Kokkaa ja Korjaa – askeleita vähähiilisyyteen. Teeman ideana on lähiruuan, lähipalvelujen, lähimatkailun, kädentaitojen ja laadukkaiden pitkäikäisten tuotteiden hyödyntäminen. Käy järkeen… paikallisuus ja kohtuus siis ykköskorokkeelle.

Metsät ja järvet olivat ruoka-aittamme, kunnes Suomi putos puusta ja muutti kaupunkiin. Nuorten etääntymiselle metsistä on siis syynsä. Onneksi nyt on nähtävissä selvä suuntaus paluusta metsiin, mättäille ja kalavesien äärelle. Etätöiden mahdollisuus on lisännyt mökkeilyä, ja mikäs sen upeampaa kuin hakea tarvittava ruoka omasta pihapiiristä, lähialueelta, tai vaikka lähikaupasta – voi vain todeta, että kyllä meidän kelpaa, olohan on kuin kroisoksella. Puhdas lähiruoka ravitsee vatsan ja sielun, vähemmällä enemmän. Uskoakseni tällaisesta ruokakulttuurista ei synny myöskään ruokahävikkiä, tuota ikävää, yhä kasvavaa ja niin noloa pahetta. Ehkä ruokahävikki olisi sijalla yksi korjattavista asioista maapallollamme. Kotitalouksien merkitys ruokahävikin pienentämisessä on merkittävä, tätä kannattaa miettiä jokaisen omalta osaltaan.  

Kiertotalous ja kädentaidot ovat kavereita keskenään

Onhan se upea tunne, kun osaa parsia villasukkiin ilmaantuneen reiän siististi umpeen ja matka mummon kutomilla villasukilla jatkuu. Tai kun on ostanut aikanaan pesukoneen ja koittaa se hetki, kun huoltomies saapuu ja toteaa harjoittelijalle: ”Katsoppas, tässä on laite, johon voi vaihtaa hiilet, pikku juttu ja kone toimii taas”. Toivoa sopii, että korjattavuudesta, huollettavuudesta ja pitkäkestoisuudesta tulisi valttikortti hankintaperusteena. Tässä erityismaininta vetoketjuista, jotka hajoavat ennen takin kulumista. Tarvitaan kestävämpiä vetoketjuja ja/tai lisää korjauspalveluja!

Yhteiskunnan tarjoamat tukipaketit energiahuollolle ansaitsevat peukutusta. Ehkä meidänkin talomme saa pian uuden päälämmitysmuodon öljyn tilalle ja saan pienennettyä hiilijalanjälkeäni. Koronatukipaketit toivottavasti ohjataan selkeästi rakentamaan kestävämpää yhteiskuntaa, ettei koronakriisistä saadut ilmastohyödyt kaadu rytinällä. Luotan kuitenkin ihmisen kekseliäisyyteen matkalla parempaan energiatulevaisuuteen. Haaveissani talojen ikkunat, seinät ja katot keräävät aurinkovoimaa, talomme tuottavat enemmän energiaa kuin kuluttavat, ja se reppu, joka lataa samalla kännykkään virtaa – sellaisen haluan.

Onnistuisiko autotta eläminen?

Nuorisomme käyttää tarvittaessa autojen yhteiskäyttöpalvelua, sitä seuraan jopa hieman kateellisena – ei huoltoa, ei siis huoltoa, ei katsastusta! Kun käyttöhinta on kohtuullinen ja toiminnasta tehty helppoa, niin homma hoituu ja positiivinen maine kiirii. Pojan asuntoyhtiössä on asukkaiden vuokrattavissa sähköauto. Mutta entäs me peräkärryä mökille perässä vetäjät? Hankalaksi menisi, mutta toki autotta eläminen onnistuisi, jos olisi pakko. Mukavuudesta pitäisi tinkiä. Ehdottomasti olisin valmis biokaasu- tai sähköautoon, mikäli sitä peräkärryä voisi perässä sillä vetää. Odottelemme tuotekehittelyä. Asioista pitääkin tehdä ketteriä kokeilla ja näppäriä muuttaa toimintatapoja tarvittaessa.

Ei kurjistamalla

Päätän siis lisätä kasvisten ja marjojen osuutta entisestään, vähentää tuontihedelmiä ja lihaa, suosia lähellä tuotettua ruokaa, sienestää ja kalastaa entiseen tahtiin sekä hyödyntää enemmän REKO-toimintaa. Teen kunnostus- ja huoltotöitä säännöllisesti: putsaan pikaisesti pesukoneen nukkasihdin, otan korjausjonossa olevat vaatteet käsittelyyn pian, harkitsen vakavasti kodin lämmitysjärjestelmän uusimista ja parannan mökin keittiön jätelajittelua entisestään. Auto jää talouteen, samoin mökki ja muutama vene.

Saara Pouta
ympäristösuunnittelija

Pohjois-Pohjanmaalla toimii ympäristötietoisuus yhteistyöryhmä PYRY. Vuosina 2021–22 PYRY:n koordinoinnista vastaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus vuositeemalla Kokkaa ja korjaa – askeleita vähähiilisyyteen.