Tag Archives: Pohjois-Pohjanmaa

Mukana peltotukientarkastajan matkassa

Nostot

Posted on by
Vastaus
Ilmakuvassa maaseutumaisemaa ja peltoja.

Kesäkuukaudet ovat työntäyteistä aikaa peltotukientarkastajille: kaikki maastossa tehtävät valvonnat täytyy ehtiä tekemään ennen talvea. Vaikka vuoden 2024 kasvukausi on nyt jo päättymäisillään, tarkastajien työt eivät siihen lopu.

Maastokausi jatkuu aika lailla siihen saakka, että lumi tulee maahan – ja on sitä joskus hentoisen lumipeitteenkin alta lohkoja tarkasteltu. Talvikaudella maastotyöt jäävät tauolle ja tarkastajat keskittyvät asiakirjavalvontaan.

Perinteiset koko tilan peltovalvonnat ovat vähentyneet uuden tukikauden vaihduttua viime vuonna. Uutena lisänä tarkastajien työhön on tullut mm. satelliittiseurantaa ja laadunarviointia. Näiden myötä valvontojen määrät ovat jonkin verran jopa kasvaneet. Tavoitteena kuitenkin on, että satelliittiseuranta vähentäisi maastossa tehtävää valvontatyötä.

Maastotyö tuo vaihtelua toimistotyön rinnalle

Tarkastajat suunnittelevat maanantaisin tulevan viikon ohjelman. Maastopäiviä on valvontojen tilanteen mukaan 1–3. Työt hoidetaan yhdessä työparin kanssa, mikä helpottaa merkittävästi etenkin maastotöiden tekoa.

Maastopäiville varataan auto, sovitaan työparin kanssa aikataulut ja reitit valmiiksi sekä ilmoitetaan viljelijöille tulevista valvonnoista. Tilallinen saa itse päättää, lähteekö mukaan pelloille vai ei. Pääsääntöisesti asiointi tilallisten kanssa sujuu yhteisymmärryksessä ja ongelmitta.

Maastopäivä alkaa yleensä noin klo 8 toimistolla. Usein valvontakohteet ovat syrjäseuduilla, minkä vuoksi tarkastajat eivät käy erikseen missään lounaalla, vaan pitävät tauon lennosta maastossa ja syövät omia eväitään. Toimistolle tullaan takaisin sitten kun tullaan.

ELY-keskuksen peltotukivalvoja työssään viljelyksen keskellä.
Tabletilla on avoinna tukisovellus, jossa näkyy satelliittikuva.
Pellolla tarkastajan työvälineinä toimii tabletti ja GPS-mittauslaite. Nykyään käytössä on myös tabletteja, joissa itsessään on GPS-laite. Tabletilla on auki tukisovellus, josta löytyy kaikki tilan tiedot sekä lohkokohtaisesti pinta-alat ja ilmoitetut kasvit. Maastossa apuna käytetään pääasiassa tukisovelluksen karttatasoja, joista mm. ilmakuvien perusteella pystytään arvioimaan lohkorajoja.

Valvontakäynnin aikana kierretään joko kaikki tai vain osa tilan lohkoista – valvonnasta riippuen. Lohkoilta katsotaan viljelykasvit sekä tarkastetaan pinta-alat ja vaadittujen tukiehtojen noudattaminen. Lisäksi esimerkiksi koko tilan valvonnoilla saatetaan katsoa myös asiakirjoja ja tarkastaa lannoite- ja kasvinsuojeluainevarastoja.

Vaihtelu valvottavien tilojen välillä on suuri, ja esivalmisteluista huolimatta matkalla voi sattua mitä tahansa yllätyksiä. Välimatkat ovat pitkiä ja kun ajetaan paljon sorateitä, esimerkiksi rengasrikot ovat jokakesäinen riesa. Pinta-ala, minkä tarkastaja ehtii yhtenä maastopäivänä valvomaan, riippuu pitkälti lohkojen kunnosta, tarvittavien mittauksien määrästä sekä välimatkoista.

Esimerkiksi tämän kesän ensimmäisen maastotyöpäivän aikana ehdin käydä vain kahdella lohkolla, joiden pinta-ala oli yhteensä 14 hehtaaria. Parhaimmillaan samassa ajassa olen valvonut yhteensä noin 100 hehtaaria peltoa (25 lohkoa). Näille tiloille oli sama välimatka, joten vaihtelua tosiaan on paljon. Toisaalta se, että työpäivät ei oikeastaan ikinä ole samanlaisia, on mielestäni virkistävää ja pitää työn mielekkäänä.

Viljelemätöntä peltoa.
Yleensä ilmakuvasta pystyy etukäteen jonkin verran päättelemään pellon kuntoa, mutta siitä ei kuitenkaan näe tarkasti tilannetta lohkolla. Ilmakuvia ei oteta joka alueelta vuosittain, joten tarkastajan käytössä voi olla parinkin vuoden takainen kuva. Myöskään satelliittiseurannan kuvista ei pysty vielä tarkasti tulkitsemaan kaikkea, mitä lohkolla tapahtuu, minkä vuoksi maastokäynnit ovat edelleen tarpeellisia. Tällainen lohko ei ole tukikelpoinen, ja valvontakäynnillä se on todettu viljelemättömäksi.

Tarkastajan työssä on paljon vastuuta

Aina kun ollaan tekemisissä luonnon kanssa, mikään ei mene täysin samalla tavalla, eivätkä asiat yleensä ole mustavalkoisia. Tämä näkyy hyvin peltotukientarkastajien työssä ja tuo siihen omat haasteensa.

Lähtökohtaisesti kaikkia viljelijöitä kohdellaan tasapuolisesti, ja tukiehdot ovat haettavista tuista riippuen kaikille samat. Sään ääri-ilmiöt ja haastavat olosuhteet vaikuttavat viljelyn onnistumiseen – ja nämä tulee tarkastajan osata huomioida valvontaa tehdessään.
Tarkastajan tulee noudattaa EU- ja kansallisia lainsäädöksiä sekä Ruokaviraston ohjeistuksia. Valvonnan tulosten tulkinnassa tarvitaan aina myös hyvää tietotaitoa sekä niin sanottua maalaisjärkeä. Vastuu päätöksistä on aina kyseisen tilan valvonnan suorittaneilla tarkastajilla.

Onneksi apua pystyy kysymään aika lailla mistä vain. Pohjois-Pohjanmaan ELY:n valontaryhmässä tehdään tiivistä yhteistyötä tarkastajien kesken, eikä päätöksiä tarvitse tehdä yksin. Tarkastajat tekevät yhteistyötä muun muassa muiden ELY-keskusten ja YTA-alueiden kanssa, jolloin valvonnan linja pysyy yhtenäisenä valtakunnan laajuisesti.

Peltomaisemassa lato ja eläimiä.
 Työparin lisäksi pellolla saattaa olla joskus muitakin tarkastajia…
Kirjoittajan kuva.

Teksti:
Iida Tervahauta, tarkastaja
maaseutu- ja energiayksikkö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskuksen, maaseutu.fi/Pohjois-Pohjanmaa ja Euroopan unionin osarahoittama -logot.

Interest in hiring international employees exists but support needed

Nostot

Posted on by
Vastaus

The ELY Centre for Northern Ostrobothnia published last week a report about the companies insights on international recruitment in the area. The report is based on interviews conducted during the summer 2024. This blog is written by ELY Centre’s international trainee Kӧnül Ahmadzada based on the interviews.

Recently, there are a lot of discussions on the international recruitment situation of Finland and what to do to keep a positive position in these terms. During my traineeship period of three months, I focused on the general situation of international recruitment from the employers’ perspective in the Northern Ostrobothnia region through nine interviews. The respondents represented various organizations in different areas of Northern Ostrobothnia. Most were public actors promoting business (seudulliset yrityspalvelut in Finnish) and other interviews represented the point of view of employers who are involved in international recruitment directly or through staffing companies. By doing so, we wanted to learn the points of view of the companies on the challenges of such a procedure and how to promote the international recruitment in the area. The answers were not very surprising, mostly mentioning the language barriers between the job seekers and the employers, cultural/societal differences and the time-consuming administrative tasks for hiring an international.

The interviews with local public actors and companies, highlighted the importance of recruiting international talent. Key points include:

  • Positive Changes: The recruitment of non-Finnish speaking employees has increased in Northern Ostrobothnia, particularly in sectors like tourism, healthcare, services, and ICT. However, more work is needed to improve inclusivity in other fields, especially with the specialist jobs.
  • Company Interest: Most companies are interested in hiring international employees, especially in the ICT sector. However, companies are often unaware of the support available for international recruitment. Therefore, the Finnish word jalkautua could work for the companies’ better knowledge of public support.
  • Support Services: Local public actors and development organizations offer various support services to companies hiring internationally, including application writing, interview process assistance, and accommodation help.
  • Training Programs: Companies and local public actors emphasized the importance of language courses and education about Finnish working life for newly arriving international employees. However, these courses need to be more popularized.
  • Challenges: The main challenges in international recruitment include language skills, the complexity of the recruitment process, and cultural differences. Companies often lack information about recruitment training and are hesitant to hire their first international employee.

Generally, while there have been significant positive changes in the landscape of international talent recruitment, there are still considerable challenges to overcome. The findings from these interviews can be elaborated further in my report but here are the recommendations as a result of the findings from the interviews:

  • Integration Programs: Larger companies with prior histories of international recruitment have structured orientation programs for international employees, while SMEs rely on supervisors or temporary mentors.
  • Public Support: For ex. educational organizations offer help to translate safety instructions and support integration in smaller cities, however, public support with longer term funding and financial support by the state and municipalities is very much appreciated.
  • Recruitment Challenges: Language skills, working culture, and administrative difficulties are major challenges. Partnerships with educational institutions are crucial for integration.
  • Company Attitudes: Larger companies are more experienced and open to hiring international talent, while smaller companies are less enthusiastic due to resource constraints. Network between the companies and the spread of positive experience with international recruitment is likely to encourage smaller companies to hire the first international employee.

To sum up, the general situation of international recruitment in the Northern Ostrobothnia area is positive in terms of company attitudes and the interested in attracting international talents, yet the main concerns of the companies are how to retain the talents in the area and how to accelerate the integration process of the newly arrived non-Finnish employee. The challenges of the companies in hiring the internationals are, but not exclusively limited to, the language barriers between the employer and the employee, cultural differences and time-consuming procedures for international recruitment. The final recommendations are to enhance the integration programs, provide more awareness among the companies about the available services and spread the word about the positive experiences of the companies with international employees.

View the report:
Enhancing International Recruitment in Northern Ostrobothnia (ely-keskus.fi)

The author Kӧnül Ahmadzada worked as an international trainee at the Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY Centre) of Northern Ostrobothnia in the summer of 2024. Photo: Santeri Nevalainen.

Kansainvälinen rekrytointi kiinnostaa Pohjois-Pohjanmaalla, mutta tukea tarvitaan

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus julkaisi viime viikolla selvityksen alueen yritysten näkemyksistä kansainvälisestä rekrytoinnista. Selvitys perustuu kesällä 2024 tehtyihin haastatteluihin. Blogin kirjoitti kansainvälinen harjoittelija Kӧnül Ahmadzada.

Kansainvälinen rekrytointi herättää keskustelua ja viime aikoina on pohdittu laajasti, mitä voitaisiin tehdä sen edistämiseksi. Kolmen kuukauden harjoittelujaksoni aikana keskityin kansainvälisen rekrytoinnin tilanteeseen Pohjois-Pohjanmaalla työnantajien näkökulmasta, ja keräsin tietoa raportin muotoon haastattelemalla eri tahoja. Vastaajat edustivat julkisia toimijoita (mm. seudullisia yrityspalveluita) ja työnantajien näkemyksiä kerättiin yrityksiltä, jotka ovat suoraan tai henkilöstöyritysten kautta mukana kansainvälisessä rekrytoinnissa. Tavoitteena oli ymmärtää yritysten haasteita ja kerätä ideoita siitä, kuinka voisimme helpottaa ja edistää kansainvälistä rekrytointia alueella. Vastaukset heijastelivat aiempia käsityksiä eivätkä teemat olleet kovin yllättäviä. Esille nousivat kielitaitoon liittyvät ongelmat työnhakijoiden ja työnantajien välillä, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot, sekä aikaa vieviksi koetut hallinnolliset prosessit kansainvälisten työntekijöiden palkkaamisessa.

Haastatteluissa tuli kuitenkin esille kansainvälisen osaamisen rekrytoinnin tärkeä merkitys. Muita keskeisiä huomioita olivat:

  • Tapahtunut positiivinen kehitys: Ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointi on lisääntynyt erityisesti matkailun, terveydenhuollon, palvelujen ja ICT-alan sektoreilla. Työtä tarvitaan kuitenkin edelleen inklusiivisuuden parantamiseksi, erityisesti asiantuntijatehtävissä.
  • Yritysten kiinnostus: Suurin osa yrityksistä on kiinnostunut kansainvälisten työntekijöiden palkkaamisesta, erityisesti ICT-alalla. Yritykset eivät kuitenkaan usein ole tietoisia kansainväliseen rekrytointiin saatavilla olevasta tuesta. Yritykset toivoivat mm. toimijoiden jalkautumista yrityksiin tiedonkulun tueksi.
  • Tukipalvelut: Paikalliset julkiset toimijat ja kehitysorganisaatiot tarjoavat yrityksille erilaisia tukipalveluja kansainväliseen rekrytointiin, kuten apua hakemusten laatimisessa, haastatteluprosessissa ja majoituksen järjestämisessä.
  • Koulutus: Yritykset ja paikalliset julkiset toimijat korostivat kielen opetuksen ja suomalaisen työelämän tuntemusta lisäävän koulutuksen merkitystä vastasaapuville kansainvälisille työntekijöille. Kyseisten palveluiden tunnettuutta ja saatavuutta tulisi lisätä.
  • Haasteet: Kansainvälisen rekrytoinnin suurimpia haasteita ovat kielitaito, rekrytointiprosessin monimutkaisuus ja kulttuurierot. Yritykset eivät useinkaan tiedä tarjolla olevista rekrytointiin liittyvistä koulutuksista ja epäröivät palkata ensimmäistä kansainvälistä työntekijäänsä.

Yleisesti ottaen kansainvälisten osaajien rekrytoinnin kentässä on tapahtunut merkittäviä positiivisia muutoksia, mutta vielä on huomattavia haasteita voitettavana. Olen koonnut haastatteluiden löydökset tarkemmin raporttiini, mutta muutamia tässä keskeisiä suosituksiani:

  • Enemmän huomiota perehdytykseen ja työntekijöiden integraatioon työyhteisöön: Suuremmilla yrityksillä, joilla on aiempaa kokemusta kansainvälisestä rekrytoinnista, on strukturoituja perehdytysohjelmia kansainvälisille työntekijöille, kun taas pk-yritykset tukeutuvat esihenkilöihin tai väliaikaisiin mentoreihin.
  • Julkisten tukipalveluiden kehittäminen: Esimerkiksi koulutusorganisaatiot auttavat kääntämään mm. turvallisuusohjeita ja tukevat kotoutumisprosesseissa pienemmissä kaupungeissa, mutta lisäksi tarvitaan valtion ja kuntien tarjoamaa pitkäkestoista ja taloudellista tukea.
  • Rekrytoinnin haasteiden taklaaminen: Kielitaito, erot työkulttuureissa ja hallinnolliset prosessit koetaan haasteiksi. Kumppanuudet oppilaitosten kanssa voisivat auttaa merkittävästi kotoutumisen onnistumisessa.
  • Tiedon lisääminen ja asenteiden muokkaus: Suuremmat yritykset ovat kokeneempia ja avoimempia kansainvälisen osaamisen palkkaamisessa, kun taas pienemmät yritykset ovat vähemmän innokkaita resurssirajoitteiden vuoksi. Verkostoituminen yritysten välillä ja positiivisten kokemusten levittäminen kansainvälisestä rekrytoinnista voivat rohkaista pienempiä yrityksiä palkkaamaan ensimmäisen kansainvälisen työntekijänsä.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Pohjanmaalla yrityksillä on pääosin positiivinen asenne kansainväliseen rekrytointiin ja kansainvälisten osaajien houkuttelu alueelle kiinnostaa. Yritysten suurimpia huolenaiheita ovat osaajien pysyminen alueella ja vastasaapuneen ei-suomenkielisen työntekijän integraatioprosessin parantaminen. Yritysten haasteet kansainvälisten työntekijöiden palkkaamisessa liittyvät pääosin kielellisiin esteisiin työnantajan ja työntekijän välillä, kulttuurieroihin ja aikaa vieviksi koettuihin kansainvälisen rekrytoinnin prosesseihin. Raportin suositukset voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen teemaan: integraatio-ohjelmien parantaminen, yrityksille saatavilla olevien palveluiden tunnettavuuden lisääminen ja yritysten positiivisten kokemusten levittäminen.

Tutustu selvitykseen (englanniksi):
Enhancing International Recruitment in Northern Ostrobothnia (ely-keskus.fi)

Blogin kirjoittaja Kӧnül Ahmadzada työskenteli kansainvälisenä harjoittelijana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa kesällä 2024. Kuva: Santeri Nevalainen.

ELY-keskuksen ojitustiimi jalkautuu maastoon

Nostot

Posted on by
Vastaus

Kesällä on aika jalkautua toimistosta maastotöiden pariin. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vesilain valvontaa tekevä ojitustiimi tekee vuosittain 10–20 metsäojitusten maastotarkastusta. Maastotarkastuksia tehdään koko maakunnan alueella Kuusamosta aina maakunnan eteläosiin saakka. Ojitushankkeessa on tärkeää huomioida vesiensuojelu, mahdolliset pohjavesialueet sekä luonnonsuojeluseikat.

Vesiensuojelukosteikko ja metsäojitusaluetta Haapaveden kunnan alueella syksyllä 2022.
Kuva: Kaija Koski.

Ojitushankkeesta vastaavan on vesilain mukaisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle. ELY-keskus vastaa ilmoitukseen ja arvioi ilmoituksen pohjalta esimerkiksi onko hankkeen vesiensuojelu ja luonnonsuojeluseikat huomioitu riittävällä tasolla, voiko hankkeesta aiheutua haittaa muille kiinteistöille tai vaatiiko hanke vesilain mukaisen luvan. Usein vastauksessa pyritään em. asioiden lisäksi ohjaamaan asiakasta vesiensuojelun toteutuksessa.

Maastotöissä ojilla ja allikoilla

Maastokohteiksi valitaan esimerkiksi vesistöjen tai pienvesien läheisyyteen tai happamille sulfaattimaille sijoittuvia ojituksia, pohjavesialueisiin liittyviä ojituksia, luonnonsuojelualueen tai Natura-alueen läheisyyteen sijoittuvia kohteita. Tarkastuksien tavoitteena on tarkastaa, onko hanke toteutettu ilmoituksen ja ELY-keskuksen vastauksen mukaisesti ja mm. varmistaa kohteiden vesiensuojelusuunnitelmien toteutuminen. Myös hankkeesta vastaavalle tarjotaan aina mahdollisuus osallistua tarkastukselle.

Maastotiimi havainnoi maastossa, onko ojitushanke toteutettu ilmoituksen ja ELY:n ohjeistuksen mukaisesti. Lisäksi mitattiin ojasyvyyttä. Kuvat: Jaana Rääpysjärvi
Ojasyvyyksiä ja virtaussuuntia seurataan tarkastuksilla tarkasti. Kuva: Kaija Koski
Kuvassa ei olla ongella, vaan mitataan pH-mittarilla laskeutusaltaan veden happamuutta. Kuva: Kaija Koski

Tarkastuksella katsotaan, onko vesiensuojelurakenne, kuten laskeutusallas, pintavalutuskenttä tai putkipato toteutettu asianmukaisesti. Ojien osalta tarkastetaan esimerkiksi, onko ojitus aiheuttanut haittaa pohjavesialueelle tai onko ojien syvyys vesiensuojelua ajatellen tarkoituksenmukainen. Esimerkiksi happamien sulfaattimaiden suuren riskin alueella ojia ei tulisi kaivaa kivennäismaahan saakka, sillä sitä kautta aiheutetaan happamien sulfaattimaiden kuivumista ja sen seurauksena hapettumista ja riskiä vesistöön päätyvälle happamalle valunnalle. Happamuutta ojastossa tai vesistössä voidaan mitata kenttämittarin avulla. Laajoja alueita voidaan tarkastaa helpommin droonin avulla. Tarkastajien apuna toimivat myös ajantasaiset satelliittikuvat.

Hyvän laskeutusaltaan muoto on tasaisen soikea ja siihen kuuluu virtaamaa hidastava kynnys tai putkipato ja sen ylivuotoputki. Kuvat: Jaana Rääpysjärvi
Tässä vuoden 2022 kohteessa putkipato on sortunut tai asennuksessa on ollut toivomiseen varaa. Kuva: Kaija Koski

Maastotarkastuksen jälkeen tarkastuksesta tehdään muistio, jotka lähetetään hankkeesta vastaavalle. Mikäli toteutuksessa on olennaisia puutteita, ne kehotetaan korjaamaan. Korjattavaa on noin neljänneksellä tarkastetuista hankkeista. Viime vuosina korjattavaa on ollut mm. putkipatojen asennuksessa, laskeutusaltaiden toteutuksessa, happamien sulfaattimaihin liittyvän happamuusriskin sekä eroosioriskin huomioimisessa.

Alkukesän 2024 tarkastuksella käytiin myös katsomassa ojaston alapuolista luonnonmukaista uomaa ja pyrittiin tarkastelemaan, aiheuttaako hanke kuormitusta tai happamuutta alapuoliseen vesistöön. Kuva: Kaija Koski

Mikä muuttuu jatkossa?

Huippuvuosina 2013 ja 2014 ojitusilmoituksia tuli Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle jopa reilusti yli 500 kappaletta vuodessa. Määrät ovat sen jälkeen tasoittuneet noin 200–300 ilmoitukseen vuosittain. Vuonna 2024 tunnelma ojitusilmoitusten suhteen on odottava. Aiemmassa valtion rahoittamassa metsätalouden Kemera-tukijärjestelmässä tuettiin yksityisten maanomistajien metsänhoitoa ja myös ojitushankkeita. Nyt tilanne on uuden Metka-tuen myötä muuttunut, eikä tukea enää myönnetä metsäojien perkaamiseen tai uusien ojien tekoon, vaan tuetaan enemmän vesiensuojelun suunnittelua ja toteutusta. Vähenevätkö ojitushankkeet uudistuksen myötä? Onko riskinä, että lakisääteinen ojituksista ilmoittaminen vähenee, vaikka ojituksia toteutettaisiinkin?

Metsätalous on merkittävä vesistöjen kuormittaja Pohjois-Pohjanmaalla. Metsänhoitotoimia suunniteltaessa entistä tarkempi harkinta myös ojien perkaukseen tukisi tavoitteita vesistöjen tilan parantamiseksi. Nykyisin ymmärretään lisäksi paremmin ojitusten aiheuttamia vesistövaikutuksia ja tiedostetaan myös niiden aiheuttamia ilmastovaikutuksia. Kuormitus myös jatkuu aiempaa luultua pidempään. Lisäksi tieto vesiensuojeluratkaisuista on lisääntynyt ja metsänhoidon suosituksetkin ovat päivittyneet. Paljon käytetyt laskeutusaltaat ja lietekuopat eivät ole kovin tehokkaita vesiensuojeluratkaisuja, vaan voivat pahimmillaan jopa lisätä alueelta lähtevää kuormitusta.

Uutena asiana ELY-keskukselle ovat tulleet myös aurinkovoimapuistojen ojitukset. Puistot saattavat olla laajoja tai vetisiä alueita, joilla voi olla myös erityisiä vesiensuojelullisia riskejä, kuten happamia sulfaattimaita. Vesiensuojelun suunnitteluun ja toteutukseen kaikissa ojitushankkeissa onkin syytä kiinnittää huomiota. Lisäksi on vesilain mukaisesti tärkeää ilmoittaa ojitushankkeesta.

Terveisin,
Pohjois-Pohjanmaan ojitusten maastotiimiläiset

Teksti: Jaana Rääpysjärvi ja Kaija Koski, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Miksi kosteikkoja kannattaa rakentaa?

Nostot

Posted on by
1

Kun laittaa hakusanaksi ”kosteikko”, hakukone sylkäisee valtavan määrän eri organisaatioiden sivuja. Voisi sanoa, että kosteikko on muotisana. Hakutuloksissa näkyy runsaasti sivuja, jotka kuuluvat organisaatioille, jotka haluavat parantaa vesistöjen tilaa. Myös luonnon monimuotoisuus ja ilmastopäästöjen vähentäminen on hyvin edustettuna. Lisäksi esille nousevat lintujen ja riistan hyvinvointi sekä kosteikkojen virkistyskäyttö ja opetuksellinen arvo.

Kosteikkoja ehdotetaan tehtäväksi turvepelloille ja soille, painanteisiin sekä vesistöjen rannoille kuormitusta vähentämään. Kosteikkosivustoilla aktivoidaan toimijoita, annetaan suunnitteluohjeita ja tarjotaan rahoitusta. Sivustoilla on paljon kuvauksia onnistuneista hankkeista, mutta kunnollisia seurantatuloksia vähän vähemmän. Joka tapauksessa kosteikot näkyvät ja kuuluvat tällä hetkellä. Ja kosteikkoja rakennetaan koko ajan, mutta ei vielä tarpeeksi?

Määritelmänä kosteikko on laaja. Se on yleisnimitys luontotyypeistä, jotka sijoittuvat kovanmaan ja avoveden välille. Kosteikkoja ovat lampien, järvien ja merien matalat ja märät ranta-alueet, kuten rantaruovikot. Niitä ovat myös suot, tulvametsät, jokisuistot ja kosket. Kosteikot tarjoavat kasvualustan monille lajeille ja ne varastoivat tulvavesiä. Ne ovat samaan aikaan sekä maailman rikkaimpia että uhanalaisimpia ekosysteemejä. Ihminen on muokannut suurimman osan kosteikoista ”hyötykäyttöä” varten – pelloksi, metsäksi tai rakennusmaaksi.

Majava on rakentanut kosteikon puron varteen.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on mielestäni tällä hetkellä ajankohtaisin syy kosteikon rakentamiseen – varsinkin Pohjais-Pohjanmaalla, jossa on paljon turvepeltoja ja vieläkin enemmän metsätalouskäyttöä varten kuivattuja soita. Ilmastonmuutoksen hillinnässä lasketaan Suomessa paljon turvemaiden päästöjen leikkaamiseen varaan. Yksi keino tässä on nostaa pohjaveden pintaa ojitetuilla turvemailla. Kun vettä nostetaan riittävästi, syntyy kosteikko.

Kun kosteikko rakennetaan, monimuotoisuus lisääntyy ja syntyy elinalueita kosteassa ympäristössä viihtyville kasveille ja eläimille. Kosteikko voidaan suunnitella myös jonkun erityisen uhanalaisen lajin elinympäristövaatimuksia painottaen. Vesi- ja rantalinnusto runsastuu uudella kosteikolla usein jo ensimmäisenä keväänä. Kosteikko saattaa ajan kuluessa karuuntua ja rannat kasvavat umpeen. Sen jälkeen linnustokin palautuu ”normaalille” tasolle. Joissakin tapauksessa kosteikkoa hoidetaan niin, että lintujen olosuhteet säilyvät. Maatalouden ympäristötuella toteutettujen monivaikutteisten kosteikkojen hoidosta tehdään sopimus, jolla varmistetaan, että suunniteltu vaikutus jatkuu.

Turvesuon alaosaan on juuri nostettu vesi.

Kaikentyyppiset kosteikot toimivat yleensä valumavesien puhdistajana ja vesistöt kiittävät. EU:n vesipuitedirektiivin perusteella tehdyt vesienhoitosuunnitelmat painottavat Suomessa erittäin vahvasti valuma-alueen ravinnepäästöjen vähentämistä. Kosteikko voidaan suunnitella ja mitoittaa nimenomaan tähän tarkoitukseen.

Vihdissä sijaitseva Hovin kosteikko on erinomainen esimerkki hyvin toimivasta maatalouden vesiensuojelukosteikosta. Kosteikon alkuun on sijoitettu avopintainen syvännealue, joka laskeuttaa tuloveden karkeimmat jakeet. Syvää vyöhykettä seuraa virtaussuuntaan nähden poikittainen vesikasvivyöhyke ja matala vesialue. Kaivumassoista on tehty niemekkeitä ja saari, joilla on merkitystä hydraulisen tehokkuuden ja vaihettumisvyöhykkeen pituuden kannalta. Syvänneosaa lukuun ottamatta kosteikko on tiheän kasvillisuuden peitossa. Hovin kosteikon hyvät kiintoaine- ja ravinnepoistumat selittyvät suurella tehollisella pinta-alalla (5 % valuma-alueesta) sekä pitkällä viipymällä. Kymmenen vuoden keskiarvona se on poistanut noin 70 prosenttia valumaveden kiintoaineesta, noin 60 prosenttia kokonaisfosforista ja noin 50 prosenttia kokonaistypestä.

Myös Oivangin vesiensuojelukosteikko Kuusamossa puhdisti viiden ensimmäisen toimintavuotensa aikana sen läpi virtaavasta liukoisesta fosforista noin 60 prosenttia, ja Oivanginjärven sinileväesiintymät vähentyivät huomattavasti.

EU:n tulvadirektiivi puhuu vesien pidättämisestä valuma-alueelle, ja laaja-alainen kosteikkojen teko valuma-alueelle edistää myös tätä tavoitetta. Jo pienemmätkin kosteikot voivat viivyttää vettä pienellä osa-valuma-alueella ja sitä kautta olla osa alueen kokonaisvaltaista vesienhallintaa.

Ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, ja se hyväksyttiin 17.6.2024. Sen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä. Asetuksen toimeenpano edellyttää luonnon tilaa parantavia toimia esimerkiksi soilla, metsissä, maatalousympäristöissä, rannoilla, merellä ja sisävesissä. Sen mukaan EU-maiden on ennallistettava ojitetuista turvepelloista vuoteen 2050 mennessä 50 prosenttia ja vetettävä niistä neljäsosa. Valuma-alueilla tehtävät toimet ovat tärkeitä myös alapuolisten vesistöjen ja rannikkovesien kannalta.

Ojien tukkimista ei aina mielletä kosteikon rakentamiseksi, mutta laajasti ymmärrettynä sitäkin kautta syntyy kovan maan ja avoveden välisiä alueita. Kun ojitettuja tukitaan, suon pintaa joudutaan rikkomaan laajalta alueelta ja positiiviset vesistövaikutukset syntyvät pitkällä viiveellä. Aiempien kokemusten perusteella yleensä vasta 10 vuoden jälkeen ne alkavat merkittäväsi pidättää ravinteita. Jos vettä voidaan johtaa puhdistumaan luonnontilaiselle suolle, puhutaan pintavalutuksesta ja sen puhdistava vaikutus alkaa välittömästi.

Kosteikkojen käyttötarkoitukset tukevat toisiaan, ja maankäytön muutokset, kuten turvetuotannon päättyminen ja kannattamattomista metsäojituksista ja huonoimmista turvepelloista luopuminen tarjoavat mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Rahoitusmahdollisuuksia on suunnilleen yhtä paljon kuin käyttötarkoituksiakin. Rahoitusohjelmien ehdot pyrkivät varmistamaan, ettei niitä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen, ja usein tämä rajaa käyttökohteita liikaakin. Kun opettelee suunnistamaan tässä rahoitusohjelmien viidakossa, vai pitäisikö sanoa suossa, voi päästä rakentamaan kosteikon! Siihen ei yleensä tarvita vesilain mukaista lupaa, mutta asia kannattaa jo suunnitteluvaiheessa varmistaa vesilain valvojalta paikallisesta ELY-keskuksesta. Kosteikkosuunnitteluun saa apua myös Pohjois-Suomessa toimivilta yrityksiltä.

Yksinkertaisimmillaan maanomistaja hakee tukea kosteikkoprojektiinsa ja toteuttaa sen omalle maalleen, mutta on myös mahdollista tehdä kosteikko toisen omistamalle maalle, kunhan tekee omistajan kanssa sopimuksen rakentamista. Meillä on myös vesiensuojeluyhdistyksiä ja säätiötä, jotka etsivät kohteita kosteikoille esimerkiksi vesientilan parantamiseksi.

Vastauksena otsikon kysymykseen: miksi ei? Jos kosteikko on hyvin suunniteltu, se ei aiheuta haittaa kenellekään vaan palvelee montaa eri tarkoitusta. Lisäksi kosteikko on edullinen rakentaa, jos löytää paikan, jossa ei tarvita isoja kaivutöitä.

Timo Yrjänä
Johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Päällystysten kesä!

Nostot

Posted on by
Vastaus
Kuvituskuva.

On ilo kertoa, että tänä kesänä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maantieverkolla päällystetään poikkeuksellisen runsaasti korjausvelkarahoituksen mahdollistamana. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella maanteitä päällystetään noin 405 kilometriä sekä jalankulun ja pyöräilyn väyliä noin 40 kilometriä. Päällystysmäärät ovat moninkertaisia viime vuoteen verrattuna.

Tämän vuoden päällystysmäärällä korjausvelan kasvua saadaan hillittyä. Viime vuosina on pystytty päällystämään vain kaikkein vilkkainta verkkoa, mutta tänä vuonna saadaan päällystettyä myös paljon keskivilkasta verkkoa sekä tehtyä muutamia rakenteen parantamiskohteita alemmalla verkolla. Tämän kesän pisin yhtäjaksoinen päällystyskohde onkin keskivilkkaan seututie 793 Maliskylä–Haapavesi välin päällystäminen 21 km matkalta.

Jalankulun ja pyöräilyn väylien päällystyskohteet sijaitsevat Oulun, Kempeleen, Muhoksen, Iin ja Nivavalan alueella. Näillä alueilla jalankulun ja pyöräilyn väylien kunto paranee merkittävästi. Kaikki päällystyskohteet on valittu kuntomittausten, liikennemäärän, tien luokitusten ja maastokäyntien perusteella. Päällystyskohteet on suunniteltu huomioiden tierakenteen korjaustarpeet sekä kuivatuksen parantaminen. Päällystysten lisäksi tehdään myös paljon erityyppisiä koneellisia paikkauksia. Tällä tavoin pyritään pitämään myös vähäliikenteisiä maanteitä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Vuoden merkittävimmät päällystyskohteet:

  • Vt 4 Oulun moottoritie, Oulu
  • Vt 4 Rantsila–Ojakylä, Siikalatva
  • Vt 6 Kontinjoki–Eevala, Sotkamo
  • Vt 8 Himanka–Rahja, Kalajoki
  • Vt 8 Pyhäjoki–Piehinki, Pyhäjoki
  • Vt 20 Panuma–Taipaleenharju, Pudasjärvi
  • Kt 86 Oulainen–Kilpua, Oulainen
  • Kt 86 Vihanti–Paavola, Siikalatva
  • St 793 Maliskylä–Haapavesi, Nivala/Haapavesi
  • St 899 Anttila–Vuokatti, Sotkamo
    Päällystyskohteet kartalla (arcgis.com)

Päällystysten lisäksi maanteillä tehdään myös muita maanteiden parantamiseen ja rakentamiseen liittyviä töitä. Alueellamme uusitaan ja korjataan myös useita siltoja. Jalankulun ja pyöräilyn väyliä rakennetaan Kuusamossa, Pudasjärvellä, Vaalassa ja Sotkamossa. Kesän aikana tehdään loppuun liittymäjärjestelyt Nivalassa Asematiellä ja alikulku Kalajoella Tapiontuvan kohdalla yhteistyössä kaupunkien kanssa. Oulun kaupunki toteuttaa liittymäjärjestelyjä Linnanmaalla ja Oulunsalossa. Kärsämäen kunta tekee jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyviä järjestelyjä valtatiellä 28.

Hailuodon kiinteän yhteyden rakentaminen on lähtenyt liikkeelle toukokuussa. Rakentamisen aiheuttamat louhekuljetukset tulevat näkymään Oulun seudun liikenteessä pitkään. Kiinteä yhteys avautuu liikenteelle loppusyksystä 2026. Poikkimaantien parantamisen ensimmäinen vaihe valmistuu liikenteelle 2025 vuoden lopulle ja kakkosvaihe jatkuu vuoteen 2026 asti. Sekä Hailuodon että Poikkimaantien hankkeiden toteuttamisesta vastaa Väylävirasto.
Parantamishankkeet kartalla (arcgis.com)

Kesäkaudella maantieverkolla tapahtuu siis paljon. Liikennettä varoitetaan ja nopeuksia alennetaan työmaiden kohdalla liikenneturvallisuuden sekä työturvallisuuden näkökulmasta. Tienpitäjä korostaa tiellä liikkujille malttia työmaiden kohdalla. Kaikki tieverkolla tehtävä työ tähtää liikkumisolosuhteiden parantamiseen!

Risto Leppänen
Johtaja, liikenne ja infrastruktuuri
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Henkilökuva.

Kasvun portaat -tilaisuus viitoitti yrityksille viennin, kansainvälistymisen ja kannattavan kasvun merkitystä

Nostot

Posted on by
Vastaus

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus järjesti 30.5.2024 yrityksille suunnatun ”ELY-keskus yrityksen tukena kasvun portailla” -tilaisuuden, joka keräsi yhteen lähes 200 osallistujaa, osa oli Oulun Kauppakeskus Valkeassa ja osa striimiyhteyksien päässä. Tilaisuus kannusti yrityksiä kasvuun ja vientiin sekä antoi hyödyllisiä vinkkejä asiantuntijoiden käyttämiseen.

Tilaisuuden avasi ELY-keskuksen johtaja Petri Keränen, joka korosti mm. geopoliittisen aseman muutosta; esimerkiksi NATO-jäsenyys tuo meille mahdollisuuksia. Alueemme kasvuyrittäjyyden ohjelmat sekä tutkimus-, kehitys ja innovaatiorahoituksen (TKI) saaminen ovat keskeisiä elementtejä tulevaisuuden kasvussa. Vienti ja kasvu ovat myös työmarkkinoiden toimivuuden perusta.

ELY-keskuksen Kasvun portaat -tilaisuudessa puhuu johtaja Petri Keränen.
Johtaja Petri Keränen avasi Kasvun portaat -tilaisuuden. Kuva Tuula Pörhö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Kim Väisäsen keynote-puheenvuoro

Tilaisuudessa kutsupuhujana toimi kokenut sijoittaja ja sarjayrittäjä Kim Väisänen. Hän korosti yritysten tavoitteiden selkeää sanallistamista ja markkinakartoitusta, kun haetaan kasvua ja halutaan kansainvälistyä. Eteenpäin pitää mennä, eikä kannata jäädä jumiin tuotekehitysvaiheeseen, sillä ilman potentiaalisia asiakkaita, tehokasta myyntiä ja markkinointia erinomainenkaan tuote ei menesty. Väisänen painotti myös kannattavan kasvun merkitystä ja mainitsi ”Rule of Forty” -periaatteen: esimerkiksi, jos yritys haluaa kasvaa 20 %, tuloksen pitäisi olla sama 20 %. Osaamisen kannattaa myös panostaa, sillä etevinkään yrittäjä ei ole aina hyvä johtaja, joten ammattijohtajien ja osaavien ammattilaisten palkkaaminen on tärkeää kasvun vaiheessa – näin yrittäjä myös jaksaa paremmin.

Väisänen puhui myös Pohjois-Suomen ja Oulun talousalueen oleellisesta vahvuudesta; yrittäjien kannattaa ottaa kaikki hyöty kansainvälisistä opiskelijoista. Kun palkkaa kansainvälisen harjoittelijan, yrityksen toimintaa on pakko ”kansainvälistää”.

Team Finland -palvelupolku

Team Finland-koordinaattori Juha Elf esitteli palvelupolun, joka kokoaa yhteen kaikki valtiorahoitteiset yritysten kasvu- ja kansainvälistymispalvelut, joita ovat ELY-keskukset, TE-toimistot, Ulkoministeriö, BusinessFinland ja Finnvera. Verkoston tehtävänä on tukea suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja kasvua. Team Finland -verkostossa on yli 80 tiimiä eri puolilla maailmaa, ja yritykset voivat helposti ottaa yhteyttä keneen tahansa toimijaan, joka ohjaa oikealle taholle.

Yritysten hanketarinat

Thermal Channel Technologies Oy:n toimitusjohtaja Vesa Pentikäinen esitteli yrityksensä, joka on VTT-taustainen spin-off. Yritys on hyödyntänyt erinomaisesti Team Finland -verkostoa kasvun tiellä. Yrityksen päätuote CooliBlade on ratkaisu tehoelektroniikan jäähdyttämiseen. Yritys ja sen tuote on erinomainen esimerkki pääomasijoittajien kiinnostuksesta tänä päivänä hardware-startupeihin.

Kinnusen Mylly Oy:n markkinointijohtaja Marja-Riitta Kinnunen kertoi yrityksen historiasta ja sen suurimmasta investoinnista, 65 Oats -puhdaskauramyllystä. Investointi yli 10 miljoona euroa, johon yritys sai merkittävän investointituen ELY-keskukselta. Tämä on hyvä esimerkki rohkeasta erikoistumisesta ja brändäyksestä gluteenittomaan kauraan.

Asiantuntija on yritykselle lisäresurssi ja tuen mahdollistaja

Tilaisuudessa esiintyivät myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen asiantuntijat Janne Ranta, Tiina Suutari ja Anna Nikka sekä Myllykangas-Hamari Oy:n toimitusjohtaja Oili Myllykangas.

Yritysten kannattaa ottaa ELY-keskuksen asiantuntijoihin yhteyttä, jos on suunnitteilla kasvusuunnitelmia ja toiminnan kehittämistä: rajattuun ja hyvin suunniteltuun hankkeeseen on mahdollista saada ELY-keskukselta tukea. ELY-keskuksen ja muiden verkoston toimijoiden tarjoamat palvelut ja tuet ovat myös arvokkaita resursseja yrityksille, jotka tavoittelevat kasvua ja kansainvälistymistä.

Loppusanat

Tilaisuuden lopuksi ELY-keskuksen rahoitusyksikön päällikkö ja tilaisuuden moderaattori Pasi Loukasmäki tiivisti: yritysten kannattaa käyttää aikaa hankesuunnitelmien laatimiseen sekä ottaa yhteyttä ELY-keskuksen ja myös muiden Team Finland -toimijoiden asiantuntijoihin. Kasvua ja kehitystä ei kannata tavoitella vain markkinaosuuden tai rahan takia, vaan taustalla on oltava selkeä tarkoitus ja fokus.

Kasvun portaat -tilaisuus antoi osallistujille runsaasti konkreettisia vinkkejä ja inspiraatiota, jotka toivottavasti rohkaisevat yrityksiä ottamaan seuraavan askeleen kohti menestystä.

Henkilökuva.

Tommi Sirviö
yritysasiantuntija, Elinkeino, työvoima ja osaaminen -yksikkö
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskuksen, Team Finlandin, maaseutu.fi ja Euroopan unionin -osarahoittama -logot.

Turvetuotantoalueet kiinnostuksen kohteena vuodesta toiseen

Nostot

Posted on by
1

Pohjois-Pohjanmaan maakunta on Suomen soisin maakunta ja siten ollut myös merkittävä energiaturpeen tuottaja usean vuosikymmenen ajan. Osuus koko Suomen tuotantopinta-alasta on reilu viidennes.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja turvetta käytetään yhä vähempi enää energiatarpeisiin. EU:n päästökaupan vuoksi hinta ei enää ole kilpailukykyinen. Useiden turvetta käyttävien laitosten vastuullisuuslupausten mukaan turpeesta on jo luovuttu, tai tullaan luopumaan kokonaan. Kasvu- ja kuiviketurpeelle olisi vielä kysyntää, mutta Pohjois-Pohjanmaan aapasoilta sitä ei juurikaan ole kannattavaa nostaa.

Turvetuotantoalue.

Turvetuotantoalueiden ympärillä on vuosien saatossa käyty monenlaisia arvokeskusteluja. Ratkaisuja on pyritty löytämään monin keinoin, kuten lukuisilla tutkimuksilla ja oppailla. Toiminnan alkuvaiheissa ratkottiin etenkin vesiensuojelukysymyksiä. Pintavalutuskenttien ansiosta vesienkäsittelyn taso parani. Luonnonsuojeluasiat korostuivat, kun uusia turvetuotantoalueita suunniteltiin ojittamattomille soille. Laadittiin valtioneuvoston periaatepäätös suo- ja turvemaiden strategiasta sekä lisättiin ympäristönsuojelulakiin erityinen säännös turvetuotannon sijoittamisesta. Tänä päivänä soihin ja turvemaihin liittyvässä keskustelussa pääpaino on siirtynyt ilmastonäkökohtiin.

Pohjois-Pohjanmaalla vajaan 170 turvetuotantoalueen tuotanto on kokonaan päättynyt. Luku on kolminkertainen verrattuna alueisiin, joilla turvetta vielä tuotetaan tai ovat tuotantokunnossa. Aiemmin tuotanto lopetettiin, kun turvekerros saatiin hyödynnettyä kokonaan. Markkinatilanteen muutoksen vuoksi tuotanto lopetetaan nyt myös alueilla, joilla turvetta on edelleen paksusti.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus; tuotannossa, tuotantokunnossa ja kunnostettavana oleva pinta-ala, hehtaaria 1997–2022, määrä on laskenut vuoteen 2022 mennessä.

Turvetuottaja huolehtii ympäristöluvassa määrätyt velvoitteet turvetuotannon päätyttyä, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan maanomistaja saa päättää turvetuotannosta poistuneen alueen seuraavasta maankäytöstä. Perinteisesti entisiä turvetuotantoalueita on otettu viljelykäyttöön tai niiden on annettu metsittyä luontaisesti. Myös monenlaisia kosteikkoja on muodostunut tai rakennettu. Metsitystuen ansiosta monille entisille turvetuotantoalueille istutetaan puuntaimia. Uusiutuvan energian, eli tuuli- ja etenkin aurinkovoiman vetovoima on nyt todella voimakasta ja näitä hankkeita on suunnitteilla Pohjois-Pohjanmaankin entisille turvetuotantoalueille.

Entinen turvetuotantoalueelta, jossa kasvipeitettä.

Taloudelliset näkökulmat ohjaavat usein jatkokäyttövalintoja. Kasvipeitteetön ja kuiva entinen turvetuotantoalue on hiilen päästölähde. Siksi kosteikot ja muut toimet alueen vettämiseksi kohti ennallistumista ja hiilinielua olisivat ilmastonäkökulmasta, mutta myös luonnon monimuotoisuuden edistämisen, luontokadon ehkäisemisen ja vesienhallinnan näkökulmasta parhaita jatkokäyttömuotoja. Maanomistajilta toivotaankin ilmastoviisaita jatkokäyttövalintoja.

Lisätietoja saa esimerkiksi ELY-keskuksen sivustolta:
Turvetuotantoalueet uuteen maankäyttöön (ely-keskus.fi)

Kesäkuva kosteikosta.
Henkilökuva.
Kirjoittaja Kirsi Kalliokoski on valvonut turvetuotantoalueita vuodesta 1997 lähtien. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hoitanut valtakunnallista turvetuotannon ympäristön- ja luonnonsuojelun koordinointia vuodesta 2003 lähtien.

Kirsi Kalliokoski, ylitarkastaja
Ympäristö- ja luonnonvarat /Ympäristönsuojeluyksikkö,
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuvat: Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Helmin päivänä huomio heikentyneisiin elinympäristöihin

Nostot

Posted on by
Vastaus

Elinympäristöjen heikentyminen, jolla tarkoitetaan luontotyyppien määrän vähentymistä ja laadun heikentymistä, on johtanut monen meidän alkuperäiseen luontoomme kuuluvan eliölajin vähentymiseen ja uhanalaistumiseen. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen on ilmaston muutokseen sopeutumisen rinnalla toinen suurista globaaleista haasteista, joihin pitää pystyä vastaamaan.

Helmi-ohjelma alkoi vuonna 2021 ja jatkuu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on kunnostaa ja hoitaa eniten heikentyneitä ja luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä elinympäristöjä hyvin suuri määrä – valtakunnallinen tavoite on kymmeniä tuhansia hehtaareja.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus osallistuu vahvasti ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön laatiman Helmi-ohjelman toimeenpanoon. Pohjois-Pohjanmaalla elinympäristöjen tilan heikentyminen ja eliölajien ahdinko tunnistettiin jo vuosikymmeniä sitten ja tilanteen korjaamiseksi aloitettiin kunnostus- ja hoitotyöt 1990-luvulla. Tämän jälkeen työtä on jatkettu ja laajennettu.

Helmi-ohjelman ensimmäisen neljän toimintavuoden aikana olemme olleet aktiivisia soiden suojelun ja ennallistamisen, lintuvesien kunnostuksen, perinnebiotooppien kunnostuksen sekä pienvesien ja rantaluonnon kunnostuksen teemoissa. Näissä Helmi-teemoissa olemme tehneet konkreettisia suojelu- ja hoitotöitä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Suojelualueita on hankittu tai perustettu tuhansia hehtaareja ja kunnostus- ja hoitotöitä on tehty usean sadan hehtaarin alueella.

Maakunnan arvokkailla lintuvesikohteilla on tehty laajamittaisia kunnostuksia muun muassa poistamalla vesilinnuille haitallista ravintokilpailua aiheuttavaa särkikalakantaa poistokalastuksin, kunnostamalla ja hoitamalla satoja hehtaareja aiemmin avoimia rantaniittyjä ja testaamalla uusia pesintöjä suojaavia tai parantavia pesimäpaikkaratkaisuja.

Perinnebiotooppeja on kunnostettu ja hoidettu useita satoja hehtaareja. Kunnostukset ovat sisältäneet laajoja raivauksia, ruovikon poistoa, laidunaitojen pystyttämistä ja myös laidunnuksen järjestämistä. Tavoitteena on ollut, että kunnostetuille alueille löydetään maatalousyrittäjä huolehtimaan kohteen jatkuvasta hoidosta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän tuella, joka on ylivoimaisesti tärkein jatkuvan hoidon rahoituskeino.

Pienvesiä ja rantaluontoa on kunnostettu yli kymmenellä kohteella. Nämä ovat sisältäneet muun muassa kolmen puron ja yli kymmenen hiekkaranta- ja dyynialueen kunnostuksen. Kunnostustarvetta ja myös mahdollisuuksia on vielä paljon enemmän.

Kuvapari Pyhäjoen Yppärinjokisuun hiekkaranta- ja dyynialueen kunnostuksesta. Ylempi kuva alueesta ennen kunnostusta ja alempi kuva kunnostusten jälkeen. Kuvat: Ulla Ahola.



Luonnon monimuotoisuuden kannalta laajamittaisella elinympäristöjen kunnostuksella ja hoidolla on jo saavutettu merkittäviä myönteisiä tuloksia. Esimerkiksi eräiden Perämeren ranta-alueilla pesivien uhanalaisten lintulajien pesimäkannat ovat hyötyneet hoito- ja kunnostustöistä. Jo nyt saavutetut myönteiset tulokset ovat rohkaisevia sillä luonnon prosessit ja muutokset populaatiotasolla ovat usein hitaita ja voivat vaatia vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin vaikutukset näkyvät.

Heikentyneitä elinympäristöjä on käytettävissä oleviin voimavaroihin nähden todella paljon. Kaikkea ei pystytä kunnostamaan valtion rahoituksella, mutta hyvien esimerkkien ja myönteisten kokemusten avulla saadaan mukaan uusia toimijoita. Työ luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi jatkuu ja laajenee uusille alueille vuonna 2024.

Jorma Pessa
Ylitarkastaja, luonto- ja alueidenkäyttöyksikkö
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Tulvasuojelutoimien vaikuttavuus

Nostot

Posted on by
Vastaus

Pohjois-Pohjanmaalla kevättulvat ovat siirtymässä maakunnan pohjoisosiin. Lunta on ollut paljon ja jäät paksuja, joten tänäkin vuonna alueellamme on jo tähän mennessä koettu hankalia tulvatilanteita erityisesti Kalajokivarressa.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen blogi: Pohjois-Pohjanmaan joet ovat tulvaherkkiä ja ilmastonmuutos lisää vaikeuskerrointa tulvien torjuntaan. Tulvien haittoja on onnistuttu merkittävästi vähentämään, mutta kokonaan niitä ei voi estää. ELY-keskuksen logo sekä Tero Väisäsen ja Timo Yrjänän kasvokuvat.
Kuvat: ELY-keskus ja Aimo Korpi.

Tulva on luontainen ilmiö ja se kuuluu vesistöihin. Tulvat pitävät jokiuomia puhtaana lietteestä ja siirtävät vesistöjä rehevöittävää kuormitusta lannoittamaan tulvaniittyjä. Tulvat myös ajoittavat kalojen vaelluksia ja monia muita luonnontapahtumia. Vesistöjen ekologinen tila ei ole hyvä, jos tulvat vesistössä on kokonaan estetty.

Kun ihminen on asettunut vesistöjen varsille asumaan, tilanne jokivarsilla on muuttunut. Tulvaniityt on usein raivattu pelloiksi ja kylät ovat syntyneet vesistöjen risteyskohtiin, koska ne ovat aikanaan olleet tärkeitä kulkureittejä. Näin ollen tulvien leviämistä on jouduttu monessa vesistössä rajoittamaan.

EU:n tulvadirektiivi määrittelee ensisijaiseksi tulvatorjuntakeinoksi veden pidättämisen valuma-alueelle, ja päämääräksi asutuksen ja muiden kriittisten kohteiden suojaamisen. Veden pidättämistä valuma-alueelle ei edes harvaan asutulla alueella ole helppo toteuttaa. Vesienhoidon puitedirektiivi määrittelee tavoitteeksi kaikkien vesien hyvä ekologisen tilan. Tämä tavoite edellyttää, että vesistöjen rakenteellinen tila on sellainen, että siellä on vesieliöille hyvät olosuhteet.

Pyhäjoelle, Kalajoelle ja Lestijoelle, sekä viimeisimpänä Iijoelle Pudasjärven taajaman kohdalle, on tehty tulvapenkereitä suojaamaan peltoja tai asutusta tulvavesiltä. Penkereiden kunnossapitovastuu on alun perin ollut maanomistajien muodostamilla pengeryhtiöillä. Kunnossapidon varmistamiseksi uinuvia pengeryhtiöitä on ”herätelty” hoitamaan vastuitaan. Kohteissa, joissa penkereiden suojaan on muodostunut paljon asutusta, kunnat ovat ottaneet kunnossapitovastuun.

Keski-Euroopassa on joillakin kohteilla purettu jokivarsilta tulvapenkereitä ja siirrytty suojaamaan yksittäisiä taloja. Yhtenä syynä purkamiseen on ilmastonmuutos. Erityisen poikkeuksellisilla tulvilla penkereiden suojaus voi pettää. Kalajokivarressa koettiin tänä keväänä tilanne, jolloin hyvin vahvoista jäistä muodostunut pato nosti veden hetkellisesti penkereiden yli. Taloja kastui, asukkaita joutui vaaraan ja pelastuslaitos joutui pelastamaan heitä.

Esimerkiksi Siikajoella ja Pyhäjoella on aikanaan tehty massiivisia tulvaperkauksia. Lähes kaikkia rannikon pikkujokia on perattu tulvahaittojen vähentämiseksi ja kuivatuksen parantamiseksi. Perkaukset ovat aiheuttaneet haittoja jokiluonnolle eikä laajamittaisia perkauksia ei käytännössä enää voi tehdä. Pieniä kriittisten uomankohteiden väljennyksiä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty mm. Pyhäjoen ja Lestijoen suussa estämään jääpatojen tarttumista ja laskemaan vedenpintaa huipputulvien aikana. Haittojen vähentämiseksi näillä kohteilla on parannettu virtakalojen elinoloja. Lestijoen alaosalle on tehty myös tulvaportteja, joiden avulla voidaan päästää vettä peltoalueille tilanteessa, jossa jokisuulla oleva taajama on vaarassa kastua. Portteja ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut avata.

Pohjanmaan jokiin on aikanaan rakennettu tekoaltaita. Valtio on ollut näissä hankkeissa mukana tavoitteenaan tulvariskien vähentäminen. Kustannusten vähentämiseksi on mukaan yleensä otettu voimayhtiö, joka hyödyntää säännöstelyä vesivoiman tuottamiseen. Tällaisia kohteita ovat mm. Oulujoki, Siikajoki ja Kalajoki. Suurissa joissa säännöstelyä hoitaa voimayhtiö, pienemissä joissa säännöstelylupa ja hoito on valtiolla, nykyisellään ELY-keskuksella. Myös isoissa joissa viranomainen ohjaa säännöstelyä tulva-aikana. Säännöstelylupiin on yleensä sisällytetty ehdot, jotka tähtäävät tulviin varautumiseen. Ilmastonmuutoksen takia säännöstelylupia joudutaankin koko ajan muuttamaan ja miettimään, miten uudessa tilanteessa sovitetaan yhteen joen tulvasuojelu, vesivoimantuotanto, riittävä ympäristövirtaama.

Edellä kuvatuilla toimilla on onnistuttu merkittäväsi vähentämään tulvien aiheuttamia haittoja. Vuonna 2012 loppukesä ja alkusyksy olivat aivan poikkeuksellisen sateisia. Silloin Pohjois-Pohjamaan pelloilla aiheutui arviolta kymmeneen miljoonaan euroon nousevat satovahingot. Heti seuraavana keväänä lumien sulaminen alkoi hyvin äkkinäisesti huhtikuun puolivälissä ja Pyhäjoen taajamassa tulva aiheutti isoja vahinkoja asutukselle. Kuluvana keväänä sulaminen alkoi lähes yhtä äkillisesti ja vahinkoja on taas syntynyt.
Tulvatilanteiden kehittymistä seuraa Suomessa tulvakeskus. ELY-keskusten asiantuntijat osallistuvat seurantaan ja välittävät tietoa kansalaisille. Tarvittaessa he toimivat pelastuslaitosten apuna torjuntatoimissa ja kuntien tukena esimerkiksi evakuointeja vaativissa tilanteissa. Pohjois-Pohjanmaalla tilannekuvan ylläpidossa toimii yhdyshenkilöverkosto, joka kattaa kaikki riskikohteet. Tärkeää työtä tekevät myös lumen määrän seurantaan osallistuvat henkilöt. Onnistuneen tulvantorjunnan taustalla on laaja verkosto hyvin yhteen pelaavia toimijoita.

Tulvien aiheuttamia haittoja voidaan vähentää, mutta ei kokonaan estää. Kaikkien vesistöjen lähellä asuvien on hyvä ottaa tulvien mahdollisuus huomioon.

Tero Väisänen, vesistöyksikön päällikkö
Timo Yrjänä, johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

ELY-keskus kävelyä ja pyöräilyä edistämässä

Nostot

Posted on by
Vastaus

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus kantaa kortensa kekoon Oulun seudun kävelyn ja pyöräilyn edistämistyössä osallistumalla erilaisten hankkeiden toteuttamiseen ja suunnittelemalla yhdessä seudun KÄPY-työryhmän kanssa erilaisia kävelyä ja pyöräilyä edistäviä toimia. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden laskentatiedon havainnollistamista on kehitetty parin viime vuoden aikana yhdessä Oulun kaupungin kanssa.

Oulun seudun pyöräilyn sivustolla on erilaisia tilastoja liikennemäärien kertymistä.
Pyöräilyreitin varrella on kävelyn ja pyöräilyn liikennemääristä kertova näyttötaulu.

Oulun kaupungin toimesta kävelyn ja pyöräilyn pääväylille on rakennettu viime vuosina näyttötauluja, joissa esitetään taulun ohittaneiden pyöräilijöiden ja kävelijöiden lukumääriä. Näyttötauluja ei ole asennettu vain kannustavien viestien välittämiseen, vaan tieto kerätään talteen tietokantaan ja rajapinnalle, josta sitä voi hyödyntää kuka tahansa. Yhteensä mittareita on koko Oulun seudulla kymmenittäin, sillä näkyvien mittauspisteiden lisäksi seurantaverkossa on lukuisia näytöttömiä mittareita muun muassa liikennevalojen yhteydessä.

Tilastoja hyödynnetään erimerkiksi liikennesuunnittelussa. ”Nallibaanan reitin mittauspisteen data oli apuna, kun baanan rakentamiselle haettiin Traficomilta investointitukea”, kommentoi Oulun kaupungin liikenneinsinööri Harri Vaarala.

Äskettäin on valmistunut raportti vuoden 2023 kävelyn ja pyöräilyn liikennemääristä. Raportissa vertailtiin vuoden 2023 liikenteen määrää ja säätä eri mittareilla vuosiin 2021–2022. Varsinkin kylmä alku- ja loppuvuosi verotti jalankulun ja pyöräilyn määrää, mutta kävelyn määrä oli lisääntynyt selvästi vuodesta 2021.

Tutustu kävelyn ja pyöräilyn liikennemääriin:
Käpydata
Oulun seudun pyöräily

Pasi Haapakorva, KÄPY-koordinaattori, WSP
Soile Purola, kestävän liikunnan vastaava, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus