SeaMoreEco-hanke on Interreg Aurora -rahoitteinen merihanke, joka on käynnistynyt vuoden 2023 alussa ja kestää vuoden 2025 loppuun.Tavoitteena on kehittää ja testata hankealueella Suomen ja Ruotsin välisiä yhteisiä menetelmiä biologisen monimuotoisuuden tehokkaaseen seurantaan, säilyttämiseen ja ennallistamiseen matalilla merialueilla, keskittyen uhanalaisiin lajeihin ja elinympäristöihin sekä haitallisiin vieraslajeihin.

Pohjois-Pohjanmaan alueella SeaMoreEco-kenttätiimissä on tänä vuonna ollut kaksi henkilöä, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella hankkeesta vastaava erikoissuunnittelija Eveliina Lampinen ja suunnittelija Anton Pajukoski. Meribiologin näkökulmasta kulunut kenttäkausi on ollut hieman erilainen, sillä emme ole juurikaan liikkuneet mereisen tuntuisilla alueilla, vaan painotus on ollut matalissa lahdissa ja kluuveissa.

Menetelmänä käytämme pääsääntöisesti VELMU-ohjelman mukaista kahlausmenetelmää, eli liikumme vedessä SUP-laudalla ja tietyille koordinaattipisteille teemme kasvillisuusruudun vesikiikaria apuna käyttäen. Vesi saattaa usein kesälläkin olla melko kylmää ja sääolosuhteet vaihtelevia, jolloin eräs tärkeimmistä työvälineistä on kuivana pitävä pelastautumispuku. Pelastautumispuku on Gore-Texiä tai muuta vedenpitävää kangasta, ja se kelluttaa sekä on usein kirkkaan värinen, mikä lisää turvallisuutta vesillä liikuttaessa.

Hankkeen toimenpiteet jakautuvat viiteen työpakettiin. Ensimmäisen ja toisen työpaketin tavoitteina on koota hankealueen olemassa olevat meritiedot ja tunnistaa niiden avulla täydentävien kartoitusten tarve, suorittaa tarvittavat täydentävät kartoitukset sekä päivittää yhteistä rajat ylittävää karttapalvelua. Kolmannen työpaketin tavoitteena on kehittää pohjan ominaisuuksien ja vesikasvillisuuden kartoitusmenetelmiä käyttäen apuna kaukokartoitusmenetelmiä, kuten drone sekä satelliittiaineistot. Neljännessä työpaketissa edistetään uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen sekä vieraslajien seurantamenetelmiä ja viidennessä tehdään pilottina matalien vesielinympäristöjen ennallistamista. Kesän aikana olemme kartoittaneet viidenteen työpakettiin liittyen potentiaalisia kunnostuskohteita, joita on ollut Akionlahti Oulunsalossa sekä Ruonalammit ja Tukkikari Iissä. Näille matalille alueille ominaista on runsas kasvillisuus, pehmeä pohjanlaatu ja paikoin myös samea vesi.

Sekä Akionlahdella että Tukkikarissa on aiemmissa kartoituksissa havaittu haitallista vieraslajia kanadanvesiruttoa (Elodea canadensis). Hankkeessa selvitetään mahdollisuutta kehittää haitallisen vieraslajin poistomenetelmiä näille matalille merialueille soveltuviksi ja tehokkaiksi. Kanadanvesirutto leviää tehokkaasti ja valtaa elintilaa alkuperäiseltä lajistolta ja usein myös heikentää virkistyskäyttöä kasvaen valtavina massoina. Kanadanvesirutto on riesana etenkin Perämerellä, sillä se viihtyy hyvin vähäsuolaisessa murtovedessä. Pahimmat esiintymät meren rannalta löytyvät pääsääntöisesti Oulusta pohjoiseen mentäessä juuri matalista lahdista tai jokisuistoista. Akiolahdella kanadanvesiruttoa on melko runsaasti, mikä heikentää Natura 2000 -alueen tilannetta. Akionlahdella selvitetään mahdollisuutta poistaa kanadanvesiruttoa nuottaamalla, sekä mahdollisesti peittämällä.

Tukkikarissa kanadanvesirutto on alkanut vallata alaa vasta muutaman viime vuoden aikana. Alueella on erityisen tärkeä pyrkiä pitämään vesiruton leviäminen aisoissa muun muassa sen takia, että sen ympäristöstä löytyy uhanalaista upossarpiota (Alisma wahlenbergii).

Meille uutena menetelmänä olemme testanneet dronen käyttämistä kasvillisuuskartoituksissa. Sitä testataan alkuun Pohjois-Pohjanmaan rannikolla Kalajoella, jossa vesi on paikoin suhteellisen kirkasta ja näkyvyys melko hyvä. Menetelmässä lennetään ensin tietyllä alueella dronella, joka käyttää tarkkaa reaaliaikaista kinemaattista mittausta (RTK). Tämän jälkeen eri ohjelmistoja hyödyntäen alueesta voidaan luoda ortomosaiikkikuva ja jatkojalostaa aineistoja eri tarkoitukseen, esimerkiksi kasvillisuuskartoiksi. Meidän tehtävämme on käydä paikan päällä maastossa tekemässä kasvillisuuskartoituksia käyttäen tarkkuus-GPS-laitetta. Sen avulla voimme olla varmoja, että teemme kartoituksen samasta pisteestä, kuin josta dronella on otettu kuva. Tätä kasvillisuuskartoitusta kutsutaan nimellä ground truth data, ja sitä käytetään dronen kuvien varmennukseen.

Kaiken kaikkiaan hankkeen ensimmäinen kenttäkausi on ollut onnistunut ja olemme saaneet uutta ja tarkempaa tietoa kartoittamistamme alueista. Hankaluuksiltakaan emme ole välttyneet, vaan välillä olemme joutuneet poistumaan vedestä kiireellä ukkosen noustua nopeasti, tai perumaan suunnitellut kartoituksen tuulen takia. Myös kalustossa on ollut välillä huollettavaa, mutta kaikki tämä kuuluu normaaliin kenttäkauteen. Seuraavana vuorossa on kaiken kerätyn aineiston läpikäyminen ja tallentaminen.

Teksti: Eveliina Lampinen
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

SeaMoreEco-hanke on saanut nimensä sanoista Seamless monitoring, restoration and conservation in the northern Gulf of Bothnia, ja nimensä mukaisesti hankealue kattaa pohjoisen Pohjanlahden rannikon. Hankkeessa mukana on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lisäksi Suomesta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Geologian tutkimuskeskus ja Ruotsista Länsstyrelsen Norrbotten, Länsstyrelsen Västerbotten sekä Sveriges geologiska undersökning. Kansallisina rahoittajina ovat lisäksi Lapin Liitto sekä Swedish Agency for Marine and Water Management.